Lue keskustelun säännöt.
Autoilu ei ole minun juttuni.
17.10.2011 |
Minulla on ajokortti, mutta olen kokematon kuljettaja. Autolla ajo kieltämättä helpottaisi lasten kanssa paikasta toiseen liikkumisessa, mutta siltikään, ei kiitos!
En pidä autolla ajamisesta. En ole siinä kovin hyväkään. Lapset ja minä saadaan pakostakin hyötyliikuntaa ilman autoa. Yksi syy lisää asua kaupungissa, sillä miten viihtyisin maallakaan ilman autoa! Maalla toki olisi liikenne helpompaa, mutta vaarallista silti, liukasta, pimeää, hirviä jne!
Autoilu on vaarallista. En jaksa olla tarkkaavainen ratissa, lukea liikennettä, havaita jokaista liikennemerkkiä ja toimia niiden mukaan samalla, kun lapset pitäisivät autossa ääntä. Liikaa vastuuta minulle! Mies saa ajaa edelleenkin. Luotoa ja rahaa säästyy, kun perheessä on vain yksi auto. Muita samanlaisia?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ajotaito on arvokas ja se mahdollistaa vapaan liikkumisen kuskeista ja julkisista kulkuneuvoista huolimatta.
Totta kai minäkin olen ajamista jännittänyt ja jännitän yhä, jos ajan ulkomailla aivan oudoissa paikoissa.
Mutta siitä jännittämisestä ei pääse kuin rohkaisemalla mielensä ja ajamalla.
Jos jättäytyy pelkäksi kyydittäväksi, niin muutaman vuoden päästä se ajokortti on vaan hemmetin kallis henkkari sun lompsassasi. Mitä järkeä siinä on?
Sinänsä on tietysti hyvä asia hyödyntää julkisia silloin, kun niillä pääsee, mutta teillähän nyt ei varsinaisesti edes ole kyse mistään hienosta moraalisesta valinnasta, vaan ihan vaan sun pelkäämisestäsi - kun teillä kumminkin auto ON ja mies sillä ajaa.