Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi kasvattajaksi, kun en
29.10.2011 |
pysty käydä taaperon kanssa kerhoissa. Olenko liian introvertti, ujo, estynyt vai mitä, mutta kerhokokemukset ovat olleet minulle aina yhtä kärsimysnäytelmää alusta loppuun. Tuntuu, että kun siinä kaksikymmentä äitiä istutaan isossa ringissä lattialla ja kuunnellaan jumalan sanaa tai sitten keskustellaan näennäisistä puheenaiheista ohjatusti massiivisen pöydän ääressä, josta toiseen päähän ei kuulu mitään, niin elämäni kärsimys saa kulminaatiopisteensä. Taaperoa on pakko juosta paimentamaan leikkipuolelle, koska kukaan ohjaajista ei ota häntä vahtiakseen. Ei,koska he tekevät legotorneja 4-vuotiaiden kanssa ja pitävät sylissä 6-kuisia möllöttäjiä. Minä luulen, että tarvitsisin eniten sitä lepohetkeä, jonka kerhon on tarkoitus antaa, mutta lopputuloksena lähden aina pala kurkussa pois paikalta hikinoro pitkin selkää valuen.
Kommentit (4)
Eniten minua ahdisti se että jouduin kuuntelemaan toisten perheiden ongelmia ihan kuin olisin ollut jossain vertaisryhmässä jossa puretaan paineita. Minua se ainakin masensi ja toisten äitien ongelmat jäivät mieleen pyörimään. Lisäksi 6-vuotiaasta tyttärestäni tehtiin "apuohjaaja" niin että hänelle annettiin 3 taaperoa vahdittavaksi ja vielä arvosteltiin hänen työsuoritustaan. Lapsetkin kyllästyivät tuohon touhuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kerhotoiminta on jotenkin ikävä kombinaatio ohjattua ja ohjaamatonta toimintaa. Viihdyn erittäin hyvin muskarissa, temppujumpassa, uinnissa, kun olemme niissäkin käyneet. Mutta kerhossa ohjatut hetket ovat liian vanhoille lapsille, kokonaisuus ontuu "otamme lapsenne hoitoon jotta saatte kahvitella rauhassa" (ei toimi minun kohdallani jostain syystä, koska neljästä ohjaajasta kukaan ei ota lastani hoitaakseen) sekä vapaamuotoiset hetket ovat jotenkin kökköjä, kun pienessä tilassa on liikaa ihmisiä ja ohjattua ja ohjaamatonta toimintaa on samanaikaisesti.
Ääh, pitäisikö vaan antaa jollekin lähialueen toiselle kerholle mahdollisuus.
Minä en ole kummankaan lapsen kanssa käynyt. Ihan siitä syystä, ettei voinut vähempää kiinnostaa mammaseura, jossa puheenaiheet olivat eri vaippamerkeistä synnytykseen ja imetykseen. Ei kiitos.
Ne missä minä olen käynyt ovat olleet ihan vapaamuotoista kahvittelua ja askartelua. Ohjaajat ovat leikittäneet lapsia että äidit saa juoda kahvit rauhassa.