Ahdistus ja pelot

Mua alkaa ahdistaa,,juuri jos on liikaa kotona. Kuntoilu auttaa myös minulla ahdistukseen. Välillä voin vain maata sängyssä parikin päivää, mutta sitten taas on pakko pakottaa itsensä toimimaan. Ja heti helpottaa. En käytä mitään lääkkeitä. Pidä koti siistinä, mene ulos kävelemään, hoida asioita mitkä ovat tekemättä. Jos asiat on retuperällä, niin se jo ahdistaa, ja työntää niitä eteenpäin. Tiedän, että on vaikeaa, mutta nouse ylös ja tee joka päivä joku pieni juttu ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa ahdistaa,,juuri jos on liikaa kotona. Kuntoilu auttaa myös minulla ahdistukseen. Välillä voin vain maata sängyssä parikin päivää, mutta sitten taas on pakko pakottaa itsensä toimimaan. Ja heti helpottaa. En käytä mitään lääkkeitä. Pidä koti siistinä, mene ulos kävelemään, hoida asioita mitkä ovat tekemättä. Jos asiat on retuperällä, niin se jo ahdistaa, ja työntää niitä eteenpäin. Tiedän, että on vaikeaa, mutta nouse ylös ja tee joka päivä joku pieni juttu ensin. 

Ei kuulosta vakavalta ahdistukselta

On

Onko aivopesty ahdistumaan

No puukko tyynyn alla nukun ja sälekaihtimista katselen kokoajan että ketä sielä ulkona menee. Oven takana kuuntelen ja pidättelen hengitystä otsa hiessä silmät kirkkaana pullistuneena, et kuka kulkee rapussa. Kun tarpeeksi on hengitystä pidätellyt nin ei auta kuin huohottaa pintahengityksellä menemään ja pidellä kovaa maton reunoista kiinni. Kesäisin on pahinta kun huoneiston lämpötil nousee lähemmäs 39 c.

Olin äärimmäisen ahdistunut vielä pari vuotta sitten, nykyään vähemmän. Itselläni enemmän masentuneisuus lamasi toimintakykyä sekä muut haasteet. Toki ahdistuksella varmasti oli osansa väsymyksen aiheuttajana. Ahdistus lisäsi fyysistä levottomuutta minulla ja olo oli sietämätön. Oli myös yhdessä vaiheessa pelokkuutta sekä ahdistuskohtauksia. Kohtauksiin otin usein bentsoja ja joskus muutenkin. Kohtaukset kuitenkin rauhoittuivat jossain vaiheessa itsekseen. 
Kynnykseni syödä masennuslääkkeitä on korkea, koska niissä on haittoja, mutta venlafaxiini auttoi minulla viemään pahimman ahdistuksen pois. Se oli yllätys, koska esim. seronilista ei ollut mitään apua.

oman kokemukseni perusteella kun ahdistus oli todella kova, niin sitä oli mahdotonta saada itse lievenemään, pystyin vain sen verran säätelemään tunteita että sain käytyä esim. suihkussa. Kohtausten aikana ei auttanut mikään muu kuin bentsot tai muutama tunti aikaa hyperventiloidessa. Mutta kun sen pahimman ahdistuksen sai pois niin pystyi juuri patistelemaan itseään paremmin kotihommiin, keskittymään johonkin muuhun ja siirtämään ahdistavia ajatuksia/pelkoja hetkeksi syrjään. Sekä käsittelemään pelkoja yms paremmin. Itselläni oli myös surua yhdessä vaiheessa ja aika lievittää sitä yleensä. Ekat 5kk on ollut se pahin suruaika.

t. Nro 6

Tarkennus vielä, että siis nuo kotityöt ja keskittyminen muihin juttuihin alkoivat onnistua vasta venlafaxiinin myötä, kun jatkuva kova ahdistus meni pois.

Vierailija kirjoitti:

Olin äärimmäisen ahdistunut vielä pari vuotta sitten, nykyään vähemmän. Itselläni enemmän masentuneisuus lamasi toimintakykyä sekä muut haasteet. Toki ahdistuksella varmasti oli osansa väsymyksen aiheuttajana. Ahdistus lisäsi fyysistä levottomuutta minulla ja olo oli sietämätön. Oli myös yhdessä vaiheessa pelokkuutta sekä ahdistuskohtauksia. Kohtauksiin otin usein bentsoja ja joskus muutenkin. Kohtaukset kuitenkin rauhoittuivat jossain vaiheessa itsekseen. 
Kynnykseni syödä masennuslääkkeitä on korkea, koska niissä on haittoja, mutta venlafaxiini auttoi minulla viemään pahimman ahdistuksen pois. Se oli yllätys, koska esim. seronilista ei ollut mitään apua.

Venlafaksiini on SNRI-ryhmän masennuslääke. Seronil taas SSRI-masennuslääke,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin äärimmäisen ahdistunut vielä pari vuotta sitten, nykyään vähemmän. Itselläni enemmän masentuneisuus lamasi toimintakykyä sekä muut haasteet. Toki ahdistuksella varmasti oli osansa väsymyksen aiheuttajana. Ahdistus lisäsi fyysistä levottomuutta minulla ja olo oli sietämätön. Oli myös yhdessä vaiheessa pelokkuutta sekä ahdistuskohtauksia. Kohtauksiin otin usein bentsoja ja joskus muutenkin. Kohtaukset kuitenkin rauhoittuivat jossain vaiheessa itsekseen. 
Kynnykseni syödä masennuslääkkeitä on korkea, koska niissä on haittoja, mutta venlafaxiini auttoi minulla viemään pahimman ahdistuksen pois. Se oli yllätys, koska esim. seronilista ei ollut mitään apua.

Venlafaksiini on SNRI-ryhmän masennuslääke. Seronil taas SSRI-masennuslääke,

Tiedän, että venlafaxiini on eri ryhmää. Mutta ei auttanut myöskään voxra, joten ajattelin ettei minua varmaan auta lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin äärimmäisen ahdistunut vielä pari vuotta sitten, nykyään vähemmän. Itselläni enemmän masentuneisuus lamasi toimintakykyä sekä muut haasteet. Toki ahdistuksella varmasti oli osansa väsymyksen aiheuttajana. Ahdistus lisäsi fyysistä levottomuutta minulla ja olo oli sietämätön. Oli myös yhdessä vaiheessa pelokkuutta sekä ahdistuskohtauksia. Kohtauksiin otin usein bentsoja ja joskus muutenkin. Kohtaukset kuitenkin rauhoittuivat jossain vaiheessa itsekseen. 
Kynnykseni syödä masennuslääkkeitä on korkea, koska niissä on haittoja, mutta venlafaxiini auttoi minulla viemään pahimman ahdistuksen pois. Se oli yllätys, koska esim. seronilista ei ollut mitään apua.

Venlafaksiini on SNRI-ryhmän masennuslääke. Seronil taas SSRI-masennuslääke,

Tiedän, että venlafaxiini on eri ryhmää. Mutta ei auttanut myöskään voxra, joten ajattelin ettei minua varmaan auta lääkkeet.

On hyvin tavallista, että sopivaa lääkitystä haettaessa joutuu kokeilemaan useita eri vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin äärimmäisen ahdistunut vielä pari vuotta sitten, nykyään vähemmän. Itselläni enemmän masentuneisuus lamasi toimintakykyä sekä muut haasteet. Toki ahdistuksella varmasti oli osansa väsymyksen aiheuttajana. Ahdistus lisäsi fyysistä levottomuutta minulla ja olo oli sietämätön. Oli myös yhdessä vaiheessa pelokkuutta sekä ahdistuskohtauksia. Kohtauksiin otin usein bentsoja ja joskus muutenkin. Kohtaukset kuitenkin rauhoittuivat jossain vaiheessa itsekseen. 
Kynnykseni syödä masennuslääkkeitä on korkea, koska niissä on haittoja, mutta venlafaxiini auttoi minulla viemään pahimman ahdistuksen pois. Se oli yllätys, koska esim. seronilista ei ollut mitään apua.

Venlafaksiini on SNRI-ryhmän masennuslääke. Seronil taas SSRI-masennuslääke,

Tiedän, että venlafaxiini on eri ryhmää. Mutta ei auttanut myöskään voxra, joten ajattelin ettei minua varmaan auta lääkkeet.

On hyvin tavallista, että sopivaa lääkitystä haettaessa joutuu kokeilemaan useita eri vaihtoehtoja.

Se on totta. Olo vaan oli toivoton.