Pariutuisitko uudelleen?
Nyt näyttää siltä että tämä avioliitto loppuu ennen kuin lehti on puussa ja päällimmäinen ajatus on että tuosta kun pääsen niin ei ikinä enää vakavaa parisuhdetta tai avioliittoa minulle.
Mitä mieltä sinä olet? Jos nyksästä tulisi eksä, haluaisitko vielä uuden vakavan suhteen?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Tästä on tehty oikein tieteellistä tutkimustakin. Sen mukaan paljon suurempi osa miehistä toivoo uutta suhdetta ja naiset eivät. Asia korostuu iän myötä.
Tätä vähän pelkään: alkaisinko vanhana haikailla ja pahimmillaan kuvitella, että ei tuo nyt niin paha ollut?
Minä erosin kohta kuusi vuotta sitten, ja ensin olin sitä mieltä, että ei ikinä enää uutta kumppania, kun pääsin pois siitä toksisesta, väkivaltaisesta suhteesta. Mutta ajatus siitä, että en saisi kokea elämäni aikana oikeaa, rakastavaa parisuhdetta, tuntuu liian musertavalta.
Siitä huolimatta en ole tehnyt mitään asian eteen, ja siihen on monta syytä. Eksä tuhosi luottamukseni muihin ihmisiin, ja nykypäivän deittailukulttuuri on minulle täysin vierasta, kun olen ollut sinkku viimeksi teini-iässä 1980-luvulla. En suostu menemään mihinkään Tinderiin tai vastaavaan saadakseni seuraa, vaan toivon että tapaisin livenä kiinnostavan kumppaniehdokkaan. Ainoa vain, että tässä 50+ vuoden iässä on selvästi muuttunut jo näkymättömäksi, eli aika heikolta näyttää tulevaisuus tässä suhteessa.
Aika masentavaa tajuta, että tuhlasin kolmekymmentä vuotta elämästäni sellaiseen parisuhteen irvikuvaan, kun en osannut lähteä aikaisemmin pois, ja sen takia saatan nyt hyvinkin joutua olemaan loppuikäni yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin kohta kuusi vuotta sitten, ja ensin olin sitä mieltä, että ei ikinä enää uutta kumppania, kun pääsin pois siitä toksisesta, väkivaltaisesta suhteesta. Mutta ajatus siitä, että en saisi kokea elämäni aikana oikeaa, rakastavaa parisuhdetta, tuntuu liian musertavalta.
Siitä huolimatta en ole tehnyt mitään asian eteen, ja siihen on monta syytä. Eksä tuhosi luottamukseni muihin ihmisiin, ja nykypäivän deittailukulttuuri on minulle täysin vierasta, kun olen ollut sinkku viimeksi teini-iässä 1980-luvulla. En suostu menemään mihinkään Tinderiin tai vastaavaan saadakseni seuraa, vaan toivon että tapaisin livenä kiinnostavan kumppaniehdokkaan. Ainoa vain, että tässä 50+ vuoden iässä on selvästi muuttunut jo näkymättömäksi, eli aika heikolta näyttää tulevaisuus tässä suhteessa.
Aika masentavaa tajuta, että tuhlasin kolmekymmentä vuotta elämästäni sellaiseen parisuhteen irvikuvaan, kun en osannut lähteä aikaisemmin pois, ja sen takia saatan nyt hyvinkin joutua olemaan loppuikäni yksin.
Varmaan ne saman ikäpolven miehetkin (oletan että olet nainen) on ihan yhtä näkymättömiä. Osallistu vaikka yhteisölliseen liikuntatapahtumaan, niissä on helppo alkaa jutella tuntemattomille :)
Vierailija kirjoitti:
Tästä on tehty oikein tieteellistä tutkimustakin. Sen mukaan paljon suurempi osa miehistä toivoo uutta suhdetta ja naiset eivät. Asia korostuu iän myötä.
Tarvitseehan miehet jonkun siivoamaan, kokkaamaaan ja pyykkäämään
Lasten takia ehkä kyllä ja ehkä ei.
Ehkä, jos löytyy tai osuu kohdalle tarpeeksi hyvä. Kriteerit on kyllä jo tässä vaiheessa elämää aika korkealla.
Päätin juuri tänään erota. Nyt sanoisin että en todellakaan kosḵaan enää ikinä, miksi?
Tästä on tehty oikein tieteellistä tutkimustakin. Sen mukaan paljon suurempi osa miehistä toivoo uutta suhdetta ja naiset eivät. Asia korostuu iän myötä.