Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ovat sitä mieltä että ovat kokeneet rankempia asioita kuin toiset?
07.04.2026 |
Ja usein tuovat tätä esiin aina tilaisuuden tullen. Kun eihän toisten ihmisten kokemuksia oikeastaan voi tietää. Esimerkiksi yksi lapsena sijoitettu tuttu samasta harrastuksesta on sitä mieltä että hän on kokenut enemmän ja rankempia juttuja kuin kukaan meistä.
Kommentit (31)
Lähinnä mietin että miten tuota perustelee itselleen. Hehän peilaa vain siihen omaan elämäänsä, omien kokemusten ja omien luulojen kautta. Luokkakaveri jäi teininä orvoksi ja sitten oli mielestään kokeneempi ja itsenäisempi kuin kukaan meistä, vaikka päätyi lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaksi ja sijoitettiin sukulaisille. Eli siis ihan tavallista turvallista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se mikään kilpailu ole?
Ja ei toisen suruja tms voi tai ainakaan ole oikein, mitätöidä tai todeta, että "itsellä pahempaa", "ei kai tuo mitään" tms?!
Omasta puolestani voin vain sanoa, että niin paljon pas kaa syntymästäni lähtien ja ensimmäiset 10v ja sen jälkeenkin tasaisesti, että en ihan ymmärrä miten työsskäyvä na.toimiva yksilö edes olen.
Tosin voimiahan minulla ei mihinkään oikein tällä hetkellä ole, huolta ja surua paljon ja oikeasti pelkään ja kammoan ja stressaan hirveästi taas tulevaa työpäivää, miten sen klaaraan, en tiedä. Sama mietintä joka aamu.
Mutta ei noissa voi kilpailla.
Iha vitu ärsyttävää! Et älä sä selitä, sua ei lapsena läpsitty ja sä et joutunu kokemaan äitis alkoholikuolemaa kolmevuotiaana. No en kokenu vitunspede, mut siitä huolimatta mäki voin olla sitä mieltä että maapallo pyörii.
Eivät ole käsitelleet kokemuksiaan. Silloin on tarve vertailla omia kokemuksia muiden kokemuksiin ja korostaa sitä, kuinka hyvin on elämässään pärjännyt, vaikka on ollut vaikeaa. Jos ikävien tapahtumien kanssa on sinut, ei silloin ole tarvetta "kilpailla" muiden kanssa siitä, kenellä on ollut rankinta tai vähätellä muiden kokemuksia.
jotkut ovat oikeasti, jotkut tahtovat olla "kokeneita konkareita eikä mitään nenästä vedettäviä eilisen teeren poikia" -tai tahtovat esittää olevansa ettei pidettäisi kokemattomana ja elämää näkemättömänä nössönä tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, toiset nyt vaan ovat.
Jokaisella on oma elämän polkunsa. Toisilla se on alusta saakka kivikkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään kilpailu ole?
Ja ei toisen suruja tms voi tai ainakaan ole oikein, mitätöidä tai todeta, että "itsellä pahempaa", "ei kai tuo mitään" tms?!
Omasta puolestani voin vain sanoa, että niin paljon pas kaa syntymästäni lähtien ja ensimmäiset 10v ja sen jälkeenkin tasaisesti, että en ihan ymmärrä miten työsskäyvä na.toimiva yksilö edes olen.
Tosin voimiahan minulla ei mihinkään oikein tällä hetkellä ole, huolta ja surua paljon ja oikeasti pelkään ja kammoan ja stressaan hirveästi taas tulevaa työpäivää, miten sen klaaraan, en tiedä. Sama mietintä joka aamu.
Mutta ei noissa voi kilpailla.
Olen samaa mieltä. Turha kilpailla ikävien kokemusten kanssa.
Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole käsitelleet kokemuksiaan. Silloin on tarve vertailla omia kokemuksia muiden kokemuksiin ja korostaa sitä, kuinka hyvin on elämässään pärjännyt, vaikka on ollut vaikeaa. Jos ikävien tapahtumien kanssa on sinut, ei silloin ole tarvetta "kilpailla" muiden kanssa siitä, kenellä on ollut rankinta tai vähätellä muiden kokemuksia.
Tämä on kyllä totta. Tunnen ihmisen joka menetti Kaakkois-Aasian tsunamissa perheenjäseniään, mutta ei koskaan uhoile sillä kuten monet muut samaa kokeneet.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole käsitelleet kokemuksiaan. Silloin on tarve vertailla omia kokemuksia muiden kokemuksiin ja korostaa sitä, kuinka hyvin on elämässään pärjännyt, vaikka on ollut vaikeaa. Jos ikävien tapahtumien kanssa on sinut, ei silloin ole tarvetta "kilpailla" muiden kanssa siitä, kenellä on ollut rankinta tai vähätellä muiden kokemuksia.
Ei se ole mikään kilpailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että miten tuota perustelee itselleen. Hehän peilaa vain siihen omaan elämäänsä, omien kokemusten ja omien luulojen kautta. Luokkakaveri jäi teininä orvoksi ja sitten oli mielestään kokeneempi ja itsenäisempi kuin kukaan meistä, vaikka päätyi lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaksi ja sijoitettiin sukulaisille. Eli siis ihan tavallista turvallista elämää.
Siitäkin tehty sossunpaperit ja huostaanpanopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole käsitelleet kokemuksiaan. Silloin on tarve vertailla omia kokemuksia muiden kokemuksiin ja korostaa sitä, kuinka hyvin on elämässään pärjännyt, vaikka on ollut vaikeaa. Jos ikävien tapahtumien kanssa on sinut, ei silloin ole tarvetta "kilpailla" muiden kanssa siitä, kenellä on ollut rankinta tai vähätellä muiden kokemuksia.
Ei se ole mikään kilpailu.
Joillekin tuntuu olevan, sitähän tämä aihe käsittelee
Joillakin voi olla perhe, hyvä terveys ja oma talo, mutta jos ei ole rahaa matkustella, se on rankkaa elämää.
Toiselle se on sitä, jos ei ole saanut lasta.
Kolmannelle on merkki rankasta elämästä, jos ei ole saanut töitä.
Sitten on näitä, jotka ovat sairastaneet monta syöpää, on leikattu monta kertaa, ja silti säteilevät onnellisuutta. Se on näköjään jokin sisäänrakennettu ominaisuus, että pystyykö olemaan oikeasti onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että miten tuota perustelee itselleen. Hehän peilaa vain siihen omaan elämäänsä, omien kokemusten ja omien luulojen kautta. Luokkakaveri jäi teininä orvoksi ja sitten oli mielestään kokeneempi ja itsenäisempi kuin kukaan meistä, vaikka päätyi lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaksi ja sijoitettiin sukulaisille. Eli siis ihan tavallista turvallista elämää.
Tavallista elämää?
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että miten tuota perustelee itselleen. Hehän peilaa vain siihen omaan elämäänsä, omien kokemusten ja omien luulojen kautta. Luokkakaveri jäi teininä orvoksi ja sitten oli mielestään kokeneempi ja itsenäisempi kuin kukaan meistä, vaikka päätyi lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaksi ja sijoitettiin sukulaisille. Eli siis ihan tavallista turvallista elämää.
Miksi tuo vaivaa sinua? Miksi haluat käsitellä toisen kohtaloa täällä?
Vierailija kirjoitti:
Joillakin voi olla perhe, hyvä terveys ja oma talo, mutta jos ei ole rahaa matkustella, se on rankkaa elämää.
Toiselle se on sitä, jos ei ole saanut lasta.
Kolmannelle on merkki rankasta elämästä, jos ei ole saanut töitä.
Sitten on näitä, jotka ovat sairastaneet monta syöpää, on leikattu monta kertaa, ja silti säteilevät onnellisuutta. Se on näköjään jokin sisäänrakennettu ominaisuus, että pystyykö olemaan oikeasti onnellinen.
Eihän onnellisuus ole vain yksittäisiä asioita.
On helpompaa olla onnellinen ja suhtautua elämään optimistisesti silloin kun elämä on edes jotenkin taloudellisesti turvattu, muut asiat on ok ja on läheisiä tukena. Kenenkään elämä ei kuitenkaan täysin ongelmatonta ole.
Eräs entinen ystävä, nykyään lähinnä tuttava hakee huomion itseensä aina jos JOLLEKIN tapahtuu jotain. Esimerkiksi, kun muut olivat huolissaan eräästä läheisestä, ja asia sitten selvisikin parhain päin, tämä ex ystävä käänsi huomion itseensä alkamalla sättiä tätä toista, että kuinka huolissaan HÄN oli tästå, ja kuinka häntä oli itkettänyt ja stressannut tuo huolissaan olo.
Vastaavia esimerkkejä hänestä on useita, eli muidenkin hätä on ilmeisesti asia jolla hän hakee itselleen huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että miten tuota perustelee itselleen. Hehän peilaa vain siihen omaan elämäänsä, omien kokemusten ja omien luulojen kautta. Luokkakaveri jäi teininä orvoksi ja sitten oli mielestään kokeneempi ja itsenäisempi kuin kukaan meistä, vaikka päätyi lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaksi ja sijoitettiin sukulaisille. Eli siis ihan tavallista turvallista elämää.
Tavallista elämää?
Tavallista niin, vaikka vanhemmat ovat kuolleet niin hänellä on huoltajat sekä lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkuus. Varmasti myös koti, todennäköisesti niiden huoltajien kanssa, yleensä joku koulu ja mahdollisesti harrastuksia. Elatuksen hoitaa huiltajat tai sosiaalitoimi.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä mietin että miten tuota perustelee itselleen. Hehän peilaa vain siihen omaan elämäänsä, omien kokemusten ja omien luulojen kautta. Luokkakaveri jäi teininä orvoksi ja sitten oli mielestään kokeneempi ja itsenäisempi kuin kukaan meistä, vaikka päätyi lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaksi ja sijoitettiin sukulaisille. Eli siis ihan tavallista turvallista elämää.
Ilmeisesti hänellä on heikko resilienssi, kun ei kykene näkemäön elämässään sitä mikä hänellä on hyvin. Todennäköisesti asiat myös aika käsittelemättä, kun yrittää nostaa omia kokemuksiaan toisten kokemusten yläpuolelle.
Kai se jotain itsesääliä ja huomionhakua on?