Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olenko traumatisoitunut?

Vierailija
06.04.2026 |

Tämä mitä tulette lukemaan ei ole fantasia eikä kuolaavan trollin kirjoittama provo, vaan ihan oikea asia. Kaipaan oikeasti mielipidettä, ja arvostaisin että vastaatte asiallisesti. 

Elikkä tarina alkaa siitä että olin hyvin intohimoisessa suhteessa naiseen, jossa sänkykemia natsasi kaikilta osin. Ikävä kyllä tämän naisen kanssa kaiken muun osalta oli isoja ongelmia. En kokenut, että voin luottaa häneen, tai lopullisesti sitoutua. Hän jäi kiinni epäselvistä jutuista, kuten valehtelusta.  Vaikka en lopullisesti saanut häntä kiinni mistään (en harrasta stalkkaamista tai vakoile puhelinta), niin minulla oli jatkuva kalvava tunne että hän säätää selän takana. Muutaman vuoden aikana näitä epäselvyyksiä alkoi kertyä sellainen määrä, että rationaalisesti on pakko uskoa "ei savua ilman tulta" -periaatteeseen. 

Hänen kanssaan ei myöskään voinut sopia mitään, koska aina jutut muuttui. Jos koitin nostaa esille epäkohtia, niin joko "ei tapahtunut", "väärinymmärrys" tai "eikun sinä teit väärin". Eli käytännössä en voinut keskustella asioista kuin ihan pinnallisella tasolla, joten minulle jäi vaihtoehdoksi vain pitää riittävän suuri etäisyys häneen. Tätä on-off / Situationship tilannetta kesti jokunen vuosi, kunnes olin henkisesti ihan loppu kaikkeen. En kuitenkaan löytänyt itsestäni tarvittavaa voimaa irtautua. Lopullinen motivaatio irtiottoon tuli sitä kautta että tajusin tämän ihmisen olevan niin täydellisen sairas, että hän oli valmis tekemään lapsestaan lyömäaseen saadakseen valtaa suhteessa. Ja se oli mun moraalille liikaa, eli lähdin sen takia että en voi mahdollistaa tällaista käytöstä. 

Aluksi kaikki meni hyvin, ja odotin innokkaana uutta elämää. Valitettavasti sitten alkoi ongelmat. 
- Kukaan muu nainen ei tunnu miltään, kaikki on vaniljaa ja en pysty sitoutumaan. 
- Ei oo jaksamista edes unelmoida parisuhteesta. Tulee vain sellainen yök -reaktio kun ajattelen asiaa. 
- Päässä pyörii hullut fantasiat tästä ko. naisesta: Eli esim.:
- Sellaiset että palaamme yhteen ja minusta tulee alistuva puoliso. 
- Että hän saa flirttailla muille, tai deittailla. 
- Tai että hän on suhteessa se pomo ja minä tottelen. 

Tiesinkö että suhde on sairas? - Kyllä
Onko oma vika? -Kyllä

Nyt tilanne on kuitenkin se, että tämä suhde pitää minua vallassaan, ja se heijastuu fantasioissa siihen "että hän pitää minua vallassaan". En enää tiedä mihin suuntaan edetä tän jutun kanssa ja omat eväät alkaa olla loppu. Jos olette joskus olleet tällaisessa tilanteessa, niin kertokaa. Saa kysyä tarkennuksia ja lisäkysymyksiä.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
06.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä kannattaisi puhua jollekin ammattilaiselle. Täältä et saa kummoista apua.

Vierailija
2/9 |
06.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä hain täältä enemmänkin vertaistukea ja kokemuksia. Mutta kiitos!

- Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
06.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naisesi on narsisti. Saattaa myös potea  kaksisuuntaista mielihäiriötä. 
Ehdotan että lähdet pakoon ja juokset niin pitkälle kuin jaksat!

Olen läheltä seurannut hyvin samanlaista suhdetta. 
Vain ammattilainen osaa auttaa!👩🏿

Vierailija
4/9 |
06.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi nyt en ole enää ollut tekemisissä hänen kanssaan käytännössä vuoteen. Se oli se moraalinen päätös, että en voi olla osallisena jos hän käyttää omaa lastaan vallan välineenä. 

Ja nuo fantasiat tuli sitten just tämän yksinolo -vuoden aikana. Ja totta puhuen, jos tämä kehityslinja olisi laskeva, niin en olisi ehkä huolissani. Menisi kyllätämätästä -kategoriaan. Mutta kun se ei ole. 

Mut kiitos joka tapauksessa. Oon paljon tutkinut ja selvitellyt, ja tullut myös itse siihen johtopäätökseen että joku persoonallisuushäiriö voisi olla hänellä tulilla...

Vierailija
5/9 |
06.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kerran et itse ollut sitoutunut häneen, niin miksi hänellä ei olisi ollut oikeutta "säätää" muiden kanssa? 

Vierailija
6/9 |
06.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ollut samantyypinen kokemus. Aikaa myöten asia helpotti. Siihen voi liittyä pimeyden henkivaltoja. Sain apua uskosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
06.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alussa oltiin yhdessä, mutta ei koskaan asuttu. Tuona aikana hän halusi koko ajan enemmän sitoutumista, enemmän minun osallisuutta hänen lapsen elämässä, ja myös niin että hän halusi että häntä autetaan taloudellisesti. Sitten aina kun meni vähän aikaa hyvin, niin sitten tuli joku juttu joka sotki välit tuolloin saatettiin olla osan aikaa erossa, mutta tyyliin max pari viikkoa. Ja tuolloin hän järjesti kohtauksia, kuten että stalkkasi mun talon edessä tuntikausia, yritti tunkea väkisin sisään jne. 

Suhteen loppupuolella se oli sitten enemmän just sitä situationshippiä, eli kiimakausia kun pantiin ja kausia kun ei oltu yhteydessä. Tältä ajalta en tietenkään väitä että hänen olisi pitänyt olla uskollinen. 

Eli oma arvio on, että en ollut "kontrolloiva puoliso".  Minun päässä tää toiminta ennemminkin välittyi niin, että hänellä on oikeus vaatia koko ajan lisää. Jos taas minä kommunikoin mun tarpeet, niin se ohitetaan.

Vierailija
8/9 |
06.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Naisesi on narsisti. Saattaa myös potea  kaksisuuntaista mielihäiriötä. 
Ehdotan että lähdet pakoon ja juokset niin pitkälle kuin jaksat!

Olen läheltä seurannut hyvin samanlaista suhdetta. 
Vain ammattilainen osaa auttaa!👩🏿

Tämä. Kietoo pauloihinsa ja sitten traumatisoi. 

-> karkuun ja terapiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
06.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran et itse ollut sitoutunut häneen, niin miksi hänellä ei olisi ollut oikeutta "säätää" muiden kanssa? 

Oli naisen käytöksen syytä, ettei hän sitoutunut.