Auttakaas mua ymmärtämään tai edes sietämään jotenkin

täysin yksin lapsen hankkinutta sukulaisnaista. Joudun viettämään hänen kanssaan jonkin verran aikaa sukulaissuhteista johtuen, joten yritän keksiä kuinka ymmärtäisin tai edes saisin peitettyä paheksumiseni häntä kohtaan ja säälini lasta kohtaan.



Tyyppi vietti ja viettää välillä osittain edelleenkin melko holtitonta baarielämää yhdenillanjuttuineen. Ehkäisymenetelmänä hän käyttää ”varmoja päiviä” ja kas kummaa yksi päivä hän huomasi olevansa raskaana. Lapsen isästä hänellä on tiedossa vain etunimi humalatilasta johtuen, eikä hän halua isää selvittää. Nämä asiat tiedän koska olen kiltisti kuunnellut hänen vuodatuksiaan.



Joudun jatkuvasti kuuntelemaan valitusta siitä kuinka paljon helpommalla minä pääsen (meillä on samanikäiset lapset) koska minulla on mies. Lisäksi hän yrittää jatkuvasti tuputtaa vauvaansa minulle hoitoon jotta pääsisi virkistäytymään (=baariin). Vauvat ovat reilusti alle vuoden ikäisiä enkä omani lisäksi jaksa tällä hetkellä toista vauvaa hoitaa.