Koen huonoa omaatuntoa kun tyttöni käyttäytyy näin

Kiltteys saa alkunsa varhaislapsuudessa, jolloin hän ei voi luottaa siihen, että kelpaa sellaisena kuin on. Lapsesi on oppinut haistelemaan, millainen hänen pitäisi olla.



Murrosikä ei todellakaan korjaa mitään, jos tuollainen käytös jatkuu, lapsesi on loppuun palanut jo ennen kuin on edes aikuisuuden kynnyksellä.

Ja todennäköisesti loppuu, kun lapsi kyllästyy ja keksii itselleen uuden kiinnostuksen kohteen. Latenssi-ikäinen (6-10-v.) tyttö kiinnostuu usein esim. vauvoista ja erilaisista hoiva-ammateista (sairaanhoitaja, eläintehoitaja) yms. Nyt siis ilmeisesti (kun ei teillä ole esim. koiranpentua), tyttäresi haluaa helliä ja miellyttää äitiä.

Kannattaa kiittää lasta huomiosta ja huomioida itse vastavuoroisesti häntä. Ja samalla lapsen huomiota voi tietysti vaivihkaa siirtää vaikka hevosiin tai pupuihin :-)

Sinulla on kilti tyttö, iloitse hänestä!

kohta se menee ohi. Siis lapsillahan on noita vaihteita paljon, välillä elo on tasaista ja kaikki näyttää menevän loistavasti, ja sitten tulee taas muutosvaihte, kun asiat ei sujakaan ihan niin hyvin. Murroikä on ihan oma tapauksensa, se on niin voimakas ja kestää pitkään, mutta varmasti jo sitä ennen huomaat, että tyttösi on välillä hankalampi ja välillä taas ei.

Mutta muista, ettet aikanaan syyllistä tyttöä siitä, kun hän muuttuukin uudelleen "tuhmaksi"? Älä mene huutamaan, että mikset voi olla sellainen ihana kuin pienempänä.



Murrosiän kuuluu tulla, etäisyyttä otetaan ja aikuisen osa on katsoa sitä kaikkea suojelevasti ja pahoja sanojaan nieleskellen.



Nauti, tuo on han tuttua myös poikien kanssa.



Ihan selväti yläasteella tapahtui suuri muutos kasiluokan tietämillä. Kasilla pojat ovat tulleet vielä "viimeistä kertaa" kyhnäämään kylkeen kesken keittiötöiden ja kertomaan kaikesta elämästään avoimesti, sen jälkeen sulkeutuivat.