Lue keskustelun säännöt.
Mua pelottaa tää itsekeskeinen elämisen kulttuuri ja mihin se johtaa.
16.11.2011 |
Kaikessa aina painotetaan yksilön omaa näkökulmaa ja yksilön hyvinvointia. Lehdet pursuavat neuvoja miten poistat elämästäsi narsistit ja vaikeat ihmiset ja vaikeat suhteet ja keskityt omaan hyvään.
Minusta tässä mennään täysin hakoteille. Suurin onni kätkeytyy toisten ihmisten palvelemiseen ja auttamiseen. Kokonaisuus on aina tärkeämpi kuin pelkkään omaan tonttiin keskittyminen.
Esimerkkejä; ei malteta olla kotona pikkulapsivuosia, kaikki pitää jatkua ennallaan lasten synnyttyä, mistään ei luovuta. Oma hyvinvointi ajaa sen yli, että perhe yritettäis pitää kasassa. Oma hyvinvointi ajaa kumppanin edun yli, lasten edun yli, pääasia että itse on "onnellinen". Koska onnellinen äiti on paras äiti.
jne.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos esim. jää kotiin hoitamaan lapsia vuosikausiksi, vaikka on leipätyö - ehkä yhteiskunnan kannalta hyvinkin tärkeä - olemassa.
Äiti voi olla kotona vain siksi, ettei halua mennä töihin, eikä halua osallistua perheen yhteisen toimeentulon edistämiseen, koska onnellinen äiti on paras äiti jne., kuten sanoit :D
Meidän lapset ovat kasvaneet hyviksi, fiksuiksi ihmisiksi, vaikka ovatkin olleet hoidossa 1-vuotiaasta (miinus myöhemmät vauvalomat) ja heillä on ollut todella hyvät hoitajat ja hoitopaikat. Me vanhemmat emme varmasti olisi pystyneet ja jaksaneet tehdä heidän kanssaan kaikkia niitä mielenkiintoisia juttuja, joista he pääsivät hoidossa osallisiksi. Siitä huolimatta olemme olleet hyvät ja välittävät vanhemmat, jotka ovat kantaneet vastuuta sekä perheestään, toisistaan, töistään ja myös läheisistään.
Akkojenlehtien poistolistoista en ole huolissani, mutta siitä kyllä, että perheen ja suvun merkitys on nykyään täysin kadonnut, jos vertaan sitä omaan lapsuuteni tilanteeseen. Toisaalta ystävien osuus on vastaavasti korostunut kovin.
Vaikka nyt tuohon narsistiin tai muuten vaan ikävään ihmiseen. Eikö kaikkien kannalta ole parempi/kehittävämpi, että annetaan tällaisten ihmisten mennä ja etsitään jotain mielekkäämpää seuraa? Miksi pitää väkisin kituuttaa? Tietysti perheenjäsenet yms. ovat asia erikseen.
Mielestäni nykymeno on ihan OK, turha marttyyrius alkaa vähitellen kuolla. Ei enää tehdä väkisin elämästä vaikeaa ja ikävää vain siksi, että pääsee sanomaan kärsineensä ja olleensa "kunnollinen ihminen".