Lue keskustelun säännöt.
Te jotka tuomitsette adhd-lasten lääkityksen:
07.11.2011 |
sanotte että elintavoilla ja ruokavaliolla voi saada saman tuloksen.
Nyt toivoisin kaikilta (asiallisia) ohjeita ja neuvoja miten ekaluokkalaisen pojan pitäisi elää ja syödä jotta rauhoittuisi.
Teillä on tilaisuus estää yhden lapsen mahdollinen lääkitseminen, jos tämä onnistuu.
Mutta:
Haluan nyt ihan kunnollisia aikatauluja ja ruoka-ainemääriä!
Ei mitään tyyliin syötte pari kertaa viikossa kalaa ja nukutte hyvin ja käytte metsäretkellä...
Haluan nähdä kuinka pielessä meillä ollaan näissä asioissa.
Joten nyt kaikkitietävät av-mammat:
Tehkää hyvä työ. Pelastatte yhden luokan työrauhan ilman paljon pelättyä medikalisoitumista.
Vastauksienne jälkeen voin kertoa mllaista elämää oikeasti vietämme. Voidaan vertailla ja saatte tehdä tuomion ollaanko me vanhemmat "pilattu" lapsi.
Kommentit (13)
AV-mamma osaa vain tuomita ja katsoa läpät silmillä yhteiskuntaa.
Jos kyselet asiallisia, tää on ihan vika palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiedän, että pelkät elintavat ja ruokavalio eivät yksin auta (vaikka toki niillä on merkitystä, lähinnä siis säännöllisellä ruokailulla, väh 2 tunnin välein, ettei verensokeri laske - myös koulupäivinä eli välipalat mukaan!)
Mut onhan teidän lapsi saanut myös käyttäytymisterapiaa ja kuntoutusta? Meinaan se pelkkä lääke ei auta yksinään, ellei lapsi osaa "käyttää" sen avulla hankkimaansa tarkkaavaisuuskykyä, ja toisaalta pelkkä terapiakin voi auttaa tosi pitkälle, eikä silloin ehkä tarvitsekaan koko lääkettä.
Meidän lapsi on onneksi saanut molempia. Terapian merkitys on mielestäni selvempi ja näkyvämpi kuin lääkkeen.
Mun lapsella pitää olla elämä erittäin rutinoitunutta ja ihan kaikki sapuska tehtävä itse alusta loppuun, vältellään mausteissa etenkin currya. Omega kolmosta nappaa päivittäin myös. Viikonloput sujuvatkin paremmin ruokien osalta, mutta koulun ruuat taas eivät ole samaa tasoa, joten lääkitystäkin tarvinnee harkita.
Liikuntaa ja unta tarvitsee paljon, hänellä on oma harrastus kahdesti viikossa, lopusta liikkumiessta vastaan minä,koiran ulkoilutusta, uintia ja juu, metsäilyäkin :)
Eikä ole tiedossakaan.
Mitä terapioissa ja kuntoutuksissa tehdään?
Ihan konkreettisesti?
Eli ei sokeroituja (maustettuja) jugurtteja, korppuja, keksejä, pullia tms.
Ei leipävälipaloja ylettömästi - etenkään vaaleasta vehnäjauhosta tehtyjä leipiä tai pullia tms. (Leipä nostattaa verensokeria piikkeinä ylös).
Tilalle hyvä, laadukas kuitu esimerkiksi aamu- ja iltapuuron muodossa (vehnänlese + kaura tms.).
Enemmän kasviksia, suomalaisia marjoja, hedelmiä.
Ei kaupan mehuja, energiajuomia, limsoja jne.
Karkkipäivä vain kerran viikossa.
Ja muistat antaa lapsen persoonallisuudellekin tilaa, hän on sellainen kuin hän on ja sellaisenaan hänellekin varmasti löytyy oma paikka maailmasta.
? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nuo ruokailu jutut ym auta oikeeseen ADHD:en.
Yleisimmin ajatellaan
- ei väriaineita
- ei kofeiinijuomia
- säännöllinen lepo
- liikunta
- kalaöljy
Oikeesti noista ei ole mitään hyötyä ADHD:hen
Eli ei sokeroituja (maustettuja) jugurtteja, korppuja, keksejä, pullia tms.
Ei leipävälipaloja ylettömästi - etenkään vaaleasta vehnäjauhosta tehtyjä leipiä tai pullia tms. (Leipä nostattaa verensokeria piikkeinä ylös).
Tilalle hyvä, laadukas kuitu esimerkiksi aamu- ja iltapuuron muodossa (vehnänlese + kaura tms.).
Enemmän kasviksia, suomalaisia marjoja, hedelmiä.
Ei kaupan mehuja, energiajuomia, limsoja jne.
Karkkipäivä vain kerran viikossa.
Ja muistat antaa lapsen persoonallisuudellekin tilaa, hän on sellainen kuin hän on ja sellaisenaan hänellekin varmasti löytyy oma paikka maailmasta.
? Tsemppiä!
Ei vaikka meillä on ollut sen lisäksi täysin lisäaineeton ruokavalio (siinä missä sokerilla tutkitusti ei oikeasti ole vaikutusta lasten käyttäytymiseen, aspartaamilla yhtä tutkitusti on vaikutusta aivotoimintaan)
ja kouluruokaahan ei saa itse tehtynä.
Terapioista:
Terapiassa, jossa meidän lapsi kävi, oli erilaisia harjoituksia ja tehtäviä. Joka viikko neljä samanlaisista ongelmista kärsivää lasta kokoontui kahden neuropsykologin johdolla noin puoleksitoista tunniksi. Tuona aikana oli 5-8 erilaista harjoitetta tai tehtävää, joista ensimmäinen oli "Kuulumisten vaihto" ja viimeinen aina loppurentoutus. Muut tehtävät saattoivat olla sellaisia, joissa pohdittiin omia ongelmia ja niiden ratkaisuja, erilaisia keinoja pysyä kärryillä siitä, mitä läksyjä on tehtävä, erilaisia keinoja keskittyä paremmin, käyttää kalenteria, puhelinhälyytyksiä jne. Oli myös harjoituksia, joissa pohdittiin "kuka minä olen"-tyyppisiä identiteettikysymyksiä (oonko mä muita huonompi? Miksi kaikki haukkuu? miksi mä en osaa? osaanko mä sittenkin? Onko tässä mitään hyviä puolia? Mitä muuta minä olen kuin adhd?)
Harjoitukset olivat keskenään hyvin erilaisia, osa oli tekemistä ja osa "kynätehtäviä" ja osa ihan vaan keskustelua. Harjoitusten sisältö oli osa pointista, toinen osa oli esim ihan vain se, että oppi siirtymään tehtävästä toiseen eli lopettamaan yhden aikataulussa ja aloittamaan uuden, mikä usein on näille lapsille vaikeaa. Myös oman vuoron odottaminen ja keskustelun sääntöjen tajuaminen jne. olivat tärkeitä. Siellä opeteltiin myös esim keinoja antaa positiivista palautetta ja kertoa tunteistaan jne.
Tästä oli oikeasti huomattava hyöty, vaikka aluksi lapsi kokikin sen aika haastavaksi, eikä olisi halunnut myöntää tarvitsevansa sellaista ollenkaan.
Lisäksi siihen kuului vanhempain ryhmä, jossa vanhemmat jakoivat vertaitukea ja kokemuksia ja tekivät omia harjoituksiaan niistä asioista, jotka ryhmäläisten lapsia koskivat. Vanhempain ryhmä kokoontui noin kerran kuukaudessa.
t. kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että pelkällä ruokavaliolla ja elintavoilla ei voi vaikuttaa "oikeaan" adhd-lapsen levottomuuteen.
Mutta tällä palstalla niin usein halutaan asiaa muistuttaa, että haluaisin siihen itsekin uskoa.
Tiedän, että ainakaan terveistä elintavoista ei kenellekään voi haittaa olla, siksi halusin kysellä olisiko jollakulla ihan oikeasti neuvoja, mitä emme jo tietäisi.
Ei taida olla, mitä ravitsemukseen tulee.
Lapsemme syö kotona lähes aina itse tehtyä lisäaineetonta ruokaa. Valmisruokia joskus harvoin, mutta silloinkin lisäaineettomia.
Kasviksia syö rajoittuneesti, mutta joka päivä niitä mitä suostuu syömään.
Vaaleaa (kokojyvä)leipää menee joskus, karjalanpiirakoita, mutta kovin usein myös reilua ruisleipää, näkkäriä ja hapankorppuja.
Vaalea "pullaleipä" erikoisherkku juhlapäivinä tms.
Kalaöljyä ja vitamiinilisää joka päivä.
(Osaako joku kertoa mikä kalaöljykapseli on tällä hetkellä "adhd-suositeltava"?)
Ruokavalio on ehkä suppeahko, lapsella suun alueen SI-häiriö, joten kaikki laajennus vaatii huomattavasti pitemmän ajan kuin "normilapsilla".
Makeaa ei syödä kuin max kerran viikossa. Onneksi rajoittuneisuus koskee suurelta osaa myös makeita. =)
Ulkoillaan päivittäin, vanhempien kanssa joskus, kavereiden kanssa enemmän. Metsäretkillä käydään lähinnä viikonloppuisin.
Lapsella monta harrastusta, urheilua ja musiikkia. Itse kaikki halunnut ja kovasti mieleisiä.
Liikunnassa saa purkaa energiaa ja onnistumisen tunteita, musiikissa oppii itsensä ilmaisua ja saa myöskin onnistumisen tunteita.
Mihinkään ei-mieluiseen harrastukseen ei suostu, on aina ilmoittanut itse mitä haluaa harrastaa. Kaikkiin menee mielellään ja tulee ryhmissä hyvin toimeen.
Niistä voisi nipistää ja rauhoittaa iltoja, mutta kaikki ovat niin rakkaita, että ei haluaisi mistään luopua.
Koulu on meille kompastuskivi.
Luokassa keskittyminen on vaikeaa. Häiriintyy muista ja muut hänestä.
On yllytettävissä hölmöyksiin ja usein joutuu syntipukiksi, oli syytä hänessä tai ei.
Impulsiivisuutta.
Kärsii itsekin tilanteesta kun tajuaa aina jälkeenpäin että "en hallinnut tuota tilannetta".
Vapaa-aika meillä sujuisi ilman lääkitystäkin, mutta koulu alkaa vaatia lääkitystä... =(
"Osaako joku kertoa mikä kalaöljykapseli on tällä hetkellä "adhd-suositeltava"?"
ADHD:sta en tiedä, mutta meidän lapsella, jolla eräs toinen neurologinen diagnoosi, on saatu jonkin verran apua Tolosen E-EPA:sta. Tosin annoksen pitää olla oikea (liian suuri tai pieni annos pahensi oireita). Meidän lapsi (6 vuotta) saa 3 kertaa viikossa yhden kapselin E-EPAA.
Ruokavaliosta sanoisin, että lisäaineet yms. mahdollisimman vähiin. Ei siis mehuja, joissa lisäaineita, karkkeja jne.
Olen myös lukenut, että kovetetut kasvirasvat saattaisivat pahentaa impulsiivista käytöstä. Meillä lapsi siirtynyt voihin ja täysmaitoon. Seuraamme vaikuttaako mitenkään. Vielä en osaa sanoa.
Mutta ei kai sitä kukaan voi varmaa ruokavaliota antaa, sillä jokainen ihminen on yksilö ja reagoi eri tavalla. Toisilla vitamiinit imeytyvät paremmin kuin toisilla. Osa on herkempiä lisäaineille kuin toiset. Kokeilemalla selviää omalle lapselle paras ruokavalio.
"Vapaa-aika meillä sujuisi ilman lääkitystäkin, mutta koulu alkaa vaatia lääkitystä..."
Ikävä kuulla tuo, että lääkevaatimus tulee koulusta :( Onko teillä jo muut tukitoimet kokeiltu (pienempi ryhmä, oma nurkkaus luokassa, avustaja jne)? Itse en suostuisi ottamaan lapselle lääkitystä ennen kuin muut tukitoimet on kokeiltu. Myös terapiasta (enkä tarkoita nyt mitään keskustelu-terapiaa) voisi olla apua (terapeutti miettisi yhdessä opettajan kanssa ratkaisuja koulussa esiintuleviin pulmiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska koulussa pitää oleskella ryhmässä, seurata jatkuvasti annettuja ohjeita, keskittyä tehtäviin: aloittaa jatkaa ja lopettaa ne, odottaa vuoroaan ja selvitä itsenäisesti esim. pukemistilanteista.
Kotona voidaan tottakai tehdä lapsen ehdoilla. Ja harrastukseen lapsi on motivoitunut, ja tunnin päivässä keskitttyy paljon helpommin kuin esim. 4h.
(Osaako joku kertoa mikä kalaöljykapseli on tällä hetkellä "adhd-suositeltava"?)
jokainen luontaistuote/lisäravinnefirma suosittaa omaa valmistettaan parhaana, mut mitään oikeaa puolueetonta tutkimusta ei ole tehty. No Ruotsissahan GIllberg teki, mut se ei ollut mikään näistä markkinoilla olevista valmisteista, vaan ihan oma sekoitus epaa ja dha:ta ja koska siitäkään ei ole alun jälkeen mitään kuulunut, tulokset ilmeisesti jäivät aika laihoiksi.
Useimmat lääkkeethän toimivat juuri koulupäivän ajan, joten se on aika ihanteellinen tilanne, että niitä ei vapaa-aikaan tarvitakaan. Kun sinne ei siis vaikutusta kuitenkaan riittäisi.
KOlmosen lapsella on siis lääkitys nyt, 14-vuotiaana, ja siinä pyritään vuoden tai parin jaksoon, jonka jälkeen sen voisi lopettaa. Oli pitkään äärimmäisen lääkevastainen itse ja meillä pitkään selvittiinkin ilman. VOin sanoa, että meillä kaikki muut vaihtoehdot on kokeiltu, eivätkä ne lopulta riittäneet, vaikka poika on älykäs ja hyvä kompensoimaan puutteitaan. Olen jossain määrin muuttanut kantaani lääkkeisiin: jos ne ovat tarpeen, ne ovat tarpeen. Eihän kukaan jättäisi lääkitsemättä vaikka lapsensa diabetestakaan, jos lääkäri sitä suosittaa, vaikka siihen sentään VOI aivan varmasti vaikuttaa ruokavaliolla (ei loputtomiin, mutta jonkun verran, jopa pykköstyypissä). Tai astmaa - ajatuksella, että "meidän lapsi nyt on vähän huono urheilija ja hengästyy helposti, olkoon sellainen". Lääke on yksi apu muiden joukossa ja olen lapselleni velkaa sen, että sitäkin kokeillaan, jos se kerran on tarpeen. Jos sivuvaikutuksia tulee, sitten hyöty-haittasuhdetta mietitään uudelleen, niin kuin muissakin lääkkeissä. Lisäksi, kuten psykiatri minulle selitti, lääkkeestä on enemmän hyötyä, jos se otetaan käyttöön ENNEN vaikeuksien kärjistymistä käytöshäiriöiksi ja lintsaukseksi ja niin edelleen. Ei kannata odottaa viimeistä kortta kamelin selkään, jos lapsen voi selän katkeamiselta säästää.
kolmonen taas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaa-aika meillä sujuisi ilman lääkitystäkin, mutta koulu alkaa vaatia lääkitystä... =(
Kannattaisiko tässä tilanteessa harkita lapsen kotiopetusta?
Niin itse tekisin, jos koulusta painostettaisiin lääkitsemään lasta ilman mitään varsinaista lääkitystä (lapsen oman hyvinvoinnin kannalta tarpeellista) puoltavaa syytä.
Ei lääkkeitä voi alkaa antamaan kevyin perustein; etenkään lapselle.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/08/1372023/yk-lapset-syov…
ja vaikka sosiaalisia suhteita minkään arvoisina?