Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä 40+ miehestä, joka asuu vanhempiensa luona?
04.04.2026 |
Mies on päävastuussa koti- ja pihatöistä ja auttaa muutenkin muistisairaita vanhempiaan.
Kommentit (10)
Mitä mieltä pitäisi olla ihmisten omista elämänvalinnoista? Ei mitään. Keskityppä ap omaan elämääsi ja jätä muut elämään omaansa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkeaa. Ei katkea napanuora ikinä.
Menetetty tapaus. Peräkammarin Pera.
Muutama vuosi ja vanhemmat muuttavat laitokseen ja mies saa talon asuttavakseen.
Auttaa muistisairaita vanhempiaan. Vahva, välittävä ja arvostusta herättävä persoona, ei välitä tällaisista pahantahtoisista tusinakommenteista, joita tällä palstalla esitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaa muistisairaita vanhempiaan. Vahva, välittävä ja arvostusta herättävä persoona, ei välitä tällaisista pahantahtoisista tusinakommenteista, joita tällä palstalla esitetään.
Voi olla myös salaa vanhempiensa omaisuutta kuppaava tyyppi. Näistä ei koskaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Surkeaa. Ei katkea napanuora ikinä.
Täällä yksi 45-vuotias, joka asuu äitinsä kanssa.
Muutin ensi kertaa omilleni 16-vuotiaana, kun lähdin opiskelemaan parin sadan kilometrin päähän kotoa. Sen jälkeen jatkoin armeijaan ja yliopistoon toiselle puolelle Suomea.
Työllistyin ja muutin ulkomaille, jossa tapasin vaimoni. Erosin. Isä kuoli. Äiti jatkoi asumista yksin. Yhdellä lomalla käydessäni äitini luona näin merkkejä muistisairaudesta. Muutin takaisin Suomeen, jotta olen lähempänä äitiäni. Äidin vointi heikkeni ja koska pystyn hoitamaan työni etänä, muutin hänen luokseen ja ryhdyin omaishoitajaksi.
Jos tämä tarkoittaa, ettei napanuora ole katkennut, olkoon sitten niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä ainakin talous on kunnossa..halpaa elämistä,ja perinnöt tulossa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkeaa. Ei katkea napanuora ikinä.
Täällä yksi 45-vuotias, joka asuu äitinsä kanssa.
Muutin ensi kertaa omilleni 16-vuotiaana, kun lähdin opiskelemaan parin sadan kilometrin päähän kotoa. Sen jälkeen jatkoin armeijaan ja yliopistoon toiselle puolelle Suomea.
Työllistyin ja muutin ulkomaille, jossa tapasin vaimoni. Erosin. Isä kuoli. Äiti jatkoi asumista yksin. Yhdellä lomalla käydessäni äitini luona näin merkkejä muistisairaudesta. Muutin takaisin Suomeen, jotta olen lähempänä äitiäni. Äidin vointi heikkeni ja koska pystyn hoitamaan työni etänä, muutin hänen luokseen ja ryhdyin omaishoitajaksi.
Jos tämä tarkoittaa, ettei napanuora ole katkennut, olkoon sitten niin.
No jos itse tykkäät elää noin, niin omahan on valintasi. Mua ei villit hevosetkaan saisi muuttamaan muistisairaan äitini luo ja alkamaan omaishoitajaksi.
Muuttaisi omilleen