Lue keskustelun säännöt.
Kadutko vanhojen vanhempien kanssa vietettyä aikaa heidän viimeisinä vuosinaan?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt lähes 70-vuotiaita vanhempiani useampaan vuoteen. Vieraita ihmisiä ovat minulle. Ja sellaisia ihmisiä etten todellakaan olisi tekemisissä kenenkään sellaisten kanssa. Oli sukua tai ei.
En minäkään ole nähnyt lähes 90-vuotiasta äitiäni useampaan vuoteen. Sairastuin parantumattomaan syöpään enkä jaksa kannatella häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt lähes 70-vuotiaita vanhempiani useampaan vuoteen. Vieraita ihmisiä ovat minulle. Ja sellaisia ihmisiä etten todellakaan olisi tekemisissä kenenkään sellaisten kanssa. Oli sukua tai ei.
En minäkään ole nähnyt lähes 90-vuotiasta äitiäni useampaan vuoteen. Sairastuin parantumattomaan syöpään enkä jaksa kannatella häntä.
Eiköhän äitisi haluaisi olla sinun tukenasi jos antaisit hänelle mahdollisuuden.
Aikuiset lapset eivät koskaan hylkää vanhempiaan ilman hyvää syytä. Hylkääminen lähtee aina vanhemmista. Turvaton lapsuus jättää elinikäiset arvet, eikä niitä anteeksiantamisella korjata, varsinkaan jos alkoholistivanhempi, hyväksikäyttäjä tai väkivaltainen äiti/isä ei edes pyydä anteeksi vaan uhriutuu itse.
Vanhuus ei ole tekosyy korjata välejä. Ajattelen että avuton ja sairas vanhus on kuin pieni lapsi. Jos lasta saa kurittaa, nöyryyttää ja kohdella huonosti, ei vanhusta tarvitse ymmärtää yhtään sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt lähes 70-vuotiaita vanhempiani useampaan vuoteen. Vieraita ihmisiä ovat minulle. Ja sellaisia ihmisiä etten todellakaan olisi tekemisissä kenenkään sellaisten kanssa. Oli sukua tai ei.
En minäkään ole nähnyt lähes 90-vuotiasta äitiäni useampaan vuoteen. Sairastuin parantumattomaan syöpään enkä jaksa kannatella häntä.
Eiköhän äitisi haluaisi olla sinun tukenasi jos antaisit hänelle mahdollisuuden.
Ja v*tut. Sinä et tiedä siitä draamakuningattaresta mitään. Kumpi tässä kaipaa enemmän ymmärrystä, kuoleva tytär vai narsistinen äiti?
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset lapset eivät koskaan hylkää vanhempiaan ilman hyvää syytä. Hylkääminen lähtee aina vanhemmista. Turvaton lapsuus jättää elinikäiset arvet, eikä niitä anteeksiantamisella korjata, varsinkaan jos alkoholistivanhempi, hyväksikäyttäjä tai väkivaltainen äiti/isä ei edes pyydä anteeksi vaan uhriutuu itse.
Vanhuus ei ole tekosyy korjata välejä. Ajattelen että avuton ja sairas vanhus on kuin pieni lapsi. Jos lasta saa kurittaa, nöyryyttää ja kohdella huonosti, ei vanhusta tarvitse ymmärtää yhtään sen enempää.
Hyvin pieni osa vanhemmista on ollut alkoholisteja, hyväksikäyttäjiä tai väkivaltaisia lapsiaan kohtaan, suurin osa on ollut ihan tavallisia ihmisiä virheineen kaikkineen jotka ovat halunneet lastensa parasta. Miksi kukaan vanhempi nöyryyttäisi lastaan?
En ole nähnyt lähes 70-vuotiaita vanhempiani useampaan vuoteen. Vieraita ihmisiä ovat minulle. Ja sellaisia ihmisiä etten todellakaan olisi tekemisissä kenenkään sellaisten kanssa. Oli sukua tai ei.