miksi ja minkälainen puoliso säännöstelee seksiä?

nyt en ymmärrä minäkään - eikä vonkaaminen kuulu nimeomaan parisuhteen ulkopuolelle?



miten se on niin vaikeaa ymmärtää (naisilla ?) että parisuhteessa ei enää olla baarin tiskillä nojailemassa ja vonkaajia karkottamassa ja itselle sopivia valitsemassa?



eikö ole halventavaa käyttää "vonkaamista" kuvaamaan parisuhteeseen liittyviä normaaleja asioita



jotenkin tuntuu tätä keskustelua (ja elämää) seuratessa että suomeen tarvittaisiin todellakin "sukupuolineutraali yksilösuhde" - parisuhde jossa aina käyttäydytään aivan kuin parin toista osapuolta ei olisi olemassakaan ja sukupuolineutraali siinä mielessä että seksuaalisuus erotettaisiin siitä kokonaan ... näyttää siltä että moni mamma on tällaisen jo itselleen rakentanut

15. Älä yleistä noin kovin. Kyllä niitä on sekä naisia ja miehiä jotka pihtaa ja joille se seksi ei ole niin tärkeää.



Onneksi oma kumppani on kans aika aktiivinen seksin suhteen, mutta se olen silti lähestulkoon aina minä joka seksiä ehdottaa(7/10). Olen yksinkertaisesti aktiivisempi. Niin, ja olen nainen.



2

kommentin poitti ei suinkaan ollut se, kumpi haluaa elää "Yksilökeskeisessä" parisuhteessa ;)

mutta ei hyvältä kuulosta!



Jotkut eivät kyllä ole vaan niin aktiivisia ja vähempikin riittäisi, mutta kai sitä voi jotenkin muuten sanoa ton "ei nyt" kuin että vastahan sait 3 päivää sitten :D Itse kokisin oloni hyvin torjutuksi jos tuollaista tekstiä joutuisi kuuntelemaan.



Itsellä minimi toi 1x viikossa, vähemmän jos on niin hihat alkaa palamaan.

Panee miettimään, että minkälainen suhde teillä on, jos on antaja ja ottaja. Eiköhän seksielämän pitäisi olla tasavertaista ja nautittavaa molemmille. Itse en elämäni aikana kyllä ole päiviä laskenut, vaan seksiä on ollut aina kun sille tuntuu. Eikä ole tarvinnut pihdata. Kai mulla sitten on ollut onnea miesten suhteen(2).



3 lastakin on tullut tehtyä ensimmäisen miehen kanssa ja seksielämä kyllä sujunut siitä huolimatta. Kyllä kannattaa kiihkottomasti keskustella aiheesta ja yrittää löytää ratkaisu. Seksi on kuitenkin tärkeä parisuhdetta kantava voima.

... koska minä kärsin samasta. Sillä erolla, että mieheni antaa minulle seksiä kerran kuukaudessa jos silloinkaan... Jos olen onnekas, saan kaksi kertaa, mutta sitten en seuraavan kuukauden aikana ollenkaan. Sanoi vasta, että kyllä minä sitä seksiä vielä saan, kun on sen aika... Olen ollut viime päivät ihan maassa, koska tuota jatkuvaa torjumista on jatkunut jo ihan riittävän kauan eikä muutosta taida tulla ikinä. Mielessä pyörii vain itsetuhoiset ajatukset tämän takia. :(

mieli menee usein aika mustaksi ja masennuksen puolelle. itse olen pitkän suhteen jälkeen edelleekin hullaantunut hänestä ja hän on eroottisien haaveitteni kohde (päivittäin)!

Vain luoja tietää ja sekään ei kerro. Parisuhteessa toisen eroavaisuuden pitää vaan hyväksyä molemmin puolisella joustolla, sillä kaikilla on oikeus seksuaaliseen vapauteen. Välillä tosiaan vois antaa, vaikka ei niin mielitekiskään.

Annan sen verran armoa puolisolleni, että en hae lohtua omaan puutteeseenikaan esim vieraista, vaan odotan aikani, jos vaikka puolisoni muuttuisi. Hän väittää elävänsä puutteessa, mutta entä minä?



Seksi on minulle energiansiirtoa. Huomaan, että puolisollani on psyykkisiä vaatimuksia minun suhteeni, koska on itse laiska oikeasti tarttumaan omiin ongelmiinsa mm epäterveelliseen elämäntapaansa ja lohtusyömiseensä. Suhteemme ei siksi ole tasapainossa. Jos antaisin, niin sama tasapainottomuus vain jatkuisi ja olisin edelleen tyytymätön.



Minä olen fyysisesti energisempi kuin hän. En halua menettää omaa hyvää virettäni hänen riippuvuuksiensa vuoksi tai säälistä, kun saisin tilalle vain puhditonta odotusta ja hyllyntää. Sanat eivät tehoa, vaan vaaditaan tekoja, joista seuraa otollinen olotila.

Vituttaa sekin, että joka ikisessä vanhemmuus- ja parisuhdeoppaassa haluttomuudesta puhutaan aina naisten ongelmana, houkutellaan ja maanitellaan äiti-ihmisiä siihen, että parisuhdetta pitäisi muistaa hoitaa seksillä, vaikka olisi miten rutikuiva. Ikinä ei missään ole sanottu, että mitä äiti-ihminen ja vaimo voi tehdä tilanteessa, jossa mies pihtaa. Naisille myös sanotaan herkemmin, että pitää hyväksyä halujen erilaisuus. PITÄÄ SIIS TUKAHDUTTAA OMAT HALUT! Naisethan ovat niitä, jotka haluavat enimmäkseen jutella ja saada ns. muutakin läheisyyttä kuin seksiä. Paskat, sanon minä, jos ei ole edes sitä muuta läheisyyttä!

väität auttavasi puolisoasi "rankaisemalla" häntä - enemmänkin vaikutat itsekkäältä ja keskityt mieluummin omiin harrastuksiisi kuin ajattelisit kokonaisuuden (parin) parasta - parisuhteeseen panostaminen veisi sinulta energiaa jonka haluat vain itsellesi (esim. urheiluharrastus tms.)



suhteenne epätasapaino on mielestäsi vain sen toisen syy - et arvosta puolisoasi ja hänen huomiotasi - haluaisit mieluummin huomiota toisenlaiselta terveet elämän tavat omaavalta sporttiselta miehelmä - mutta hei sellaisella miehellähän on ihan toiset ottajat kuin sina!

kompromissi mutta muuten syynä on vain se ettei rakasta tai puolisolla on toinen.



Muuta pätevää syytä en avioliitossa hyväksy enkä ymmärrä seksistä kieltäytymiseen (sairaus sitten erikseen)



n50

Näissäkin keskusteluissa on haluttomuuden syitä lueteltu vaikka kuinka, mutta jos nyt tiivistän, mitä muistan:



-ylipäätään vähäiset halut jostakin psyykkisestä tai fyysisestä syystä

-ehkäisypillerien tai -kierukoiden aiheuttama hormonitasapainon muutos

-laskelmoitu kiristäminen

-parisuhteen arkipäiväistyminen

-voimavarojen suuntaaminen ja suuntautuminen jonnekin muualle, kuten lastenhoitoon, työhön tai vessan siivoamiseen.



Jotkut - kokemukseni mukaan useimmiten naiset - turvautuvat usein siihen, että seksistä saa kieltäytyä aina ilman mitään syytä. Niin asia onkin, mutta heidän kannattaisi muistaa, että sillä on vaikutuksensa parisuhteeseen.



Jos tilanne on kovin tulehtunut ja ilmapiiri kotosalla tulehtunut tai räjähdysaltis tämän ongelman takia, saattaa maltillinen keskustelu olla mahdotonta. Parikin käyntiä pariterapiassa voisi selkiyttää tilannetta: oletteko seksuaaliterapeutin tarpeessa vai kaipaisiko suhteenne laajempaakin uudelleenarviointia. Terapiaistunnosta ei tarvitse huolehtia etukäteen siellä ei leimata hulluksi eikä syyllistetä ketään. Ainoa seikka, joka kannattaa pyrkiä sisäistämään on, että mitä avoimemmin ja rehellisemmin saa siellä puhuttua, sen varmemmin terapia auttaa. Sinne ei kannata mennä esittämään syytteitä, puolustuspuheita tai pitämään mykkäkoulua.



Jos tilanne ei vielä ole erityisen paha, vaan suhde muutoin toimii ja arki sujuu, kannattaisi ehkä istua keskustelemaan tilanteessa, jossa ei ole tarkoitus harrastaa seksiä. Helpot asiat kannattaa puhua ensin: alkoiko haluttomuus jonkin lääkityksen, uuden työn tai muun sellaisen myötä. Jos niistä ei löydy ratkaisua, voi olla tarpeen puhua parisuhteesta ja kummankin syvemmistä tunnoista.



Jos päätätte keskustella ilman ulkopuolista apua, varoitan kehäpäätelmistä. "En halua seksiä, koska olet tuollainen. Olen tällainen, koska en saa seksiä" On karkea esimerkki tällaisesta kehämäisyydestä. Ne ovat tavallisia ja ne pitää oivaltaa ja purkaa.



Kovin suuret erot seksuaalisissa tarpeissa aiheuttavat kitkaa parisuhteeseen. Ja kitkastahan kannattaa hankkiutua eroon. Ennen kuin ajattelee eroa tai pettämistä, pitää asiat puhua niin pitkälle kuin ovat puhuttavissa. Tuossakin kannattaa pitää kuitenkin järki mukana. Asiat tuskin selviävät kerralla ja muutokset ilmenevät hitaasti. Aamuöihin on turha kiistellä, jos ainoa tulos on seuraavien päivien väsymys. Mielummin vaikka tunti kerrallaan rauhassa.

Olen sellainen, joka ei ripustaudu toiseen ihmiseen. Annan sen verran armoa puolisolleni, että en hae lohtua omaan puutteeseenikaan esim vieraista, vaan odotan aikani, jos vaikka puolisoni muuttuisi. Hän väittää elävänsä puutteessa, mutta entä minä?

Seksi on minulle energiansiirtoa. Huomaan, että puolisollani on psyykkisiä vaatimuksia minun suhteeni, koska on itse laiska oikeasti tarttumaan omiin ongelmiinsa mm epäterveelliseen elämäntapaansa ja lohtusyömiseensä. Suhteemme ei siksi ole tasapainossa. Jos antaisin, niin sama tasapainottomuus vain jatkuisi ja olisin edelleen tyytymätön.

Minä olen fyysisesti energisempi kuin hän. En halua menettää omaa hyvää virettäni hänen riippuvuuksiensa vuoksi tai säälistä, kun saisin tilalle vain puhditonta odotusta ja hyllyntää. Sanat eivät tehoa, vaan vaaditaan tekoja, joista seuraa otollinen olotila.

Eli sä kiristät seksillä. "Jos ei lohtusyöminen lopu niin seksiä ei tipu". Kuulostatpa tosi armeliaalta. Tiedätkö että toi sun "Olen sellainen, joka ei ripustaudu toiseen ihmiseen" on pelkkää itsekkyyttä ja teeskentelyä? Ei tuo ainakaan rakkautta ole.

Jos et ole tyytyväinen suhteesenne niin tekhää töitä sen eteen, molemmat! Mutta se että alkaa kiristämään tietyillä asioilla.. Voi voi.

Liitto ei voi olla kovin hyvälle tai tukevalle pohjalle rakennettuna. Parisuhde on PARIsuhde ymmärrätkö, te olette siinä yhdessä. Ja sinä puhut vaan itsestäsi. Huh.

lähtökohtaisesti sekä mies että nainen haluaa seksiä - onko kuitenkin niin että parisuhteessakin keskimäärin ei kehdata puhua jos haluaa kokeilla uusia juttuja oli ne sitten leluja, roolileikkejä tai muiden ihmisten mukaan ottamista keskinäiseen seksiin?

Oma mies laskee päiviä milloin on saanut seksiä viimeksi. Sitten kun torjun niin muistuttaa miten kauan siitä on kun viimeksi puuhattiin. Onko se sitten jotenkin oikein? Ai, on siitä jo viikko? No tarttee sulle sitten varmaan antaa!!!