Koetko olevasi parempi vai huonompi äiti, kuin oma äitisi?

Parempi, mutta on minussakin vikoja.

T: Tuntematon 

Yhtä huono. Olisi ollut parempi, että kumpikaan meistä ei olisi tehnyt lapsia.

Uskon että jokainen äiti ja isä yrittää parhaansa niissä olosuhteissa mitkä on, ja ennen kaikkea niillä voimilla mitä milloinkin irtoaa. Itsekkin olen äiti ja päivä kerrallaan yritän parhaani, yleensä menee ihan tasaisesti, joskus taas huonommin, sehän on sitä elämää.

Todellakin olen paljon parempi äiti mitä hän oli.

Yksi lapsistani lähti maailmasta oman käden kautta, joten kai olen huonompi.

Ehkä vähän huonompi kuin oma äitini oli. Olen kärsimättömämpi. Äitini oli kärsivällinen. Toisaalta olen avoimempi ja lapset voivat keskustella kanssani kaikesta, mistä olen saanut hyvää palautetta lapsilta. 

Yksi lapsistani lähti maailmasta oman käden kautta, joten kai olen huonompi.

Ei ole noin yksinkertaista. Lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään todellakaan. Hänellä on oma yksilöllinen hermostonsa, joku on taipuvaisempi ajattelemaan asiat negatiivisesti, taipumus riippuvuuksiin, ahdistukseen, masennukseen, on herkempi ym syyt. Saa sattumanvaraisesti huonomman biologian.  Voi olla neurologisia syitä, hoitamaton masennus. Ympäristö kavereineen ym vaikuttaa sitä enemmän, mitä isompi lapsi on. Lisäksi kaikki tapahtumat, joista äidillä ei ole edes hajua. Äiti on vain yksi tekijä. Ja hän on voinut olla juuri se suojaava tekijä. 💖

Vierailija kirjoitti:

Uskon että jokainen äiti ja isä yrittää parhaansa niissä olosuhteissa mitkä on, ja ennen kaikkea niillä voimilla mitä milloinkin irtoaa. Itsekkin olen äiti ja päivä kerrallaan yritän parhaani, yleensä menee ihan tasaisesti, joskus taas huonommin, sehän on sitä elämää.

Höpölöpö, ei kaikki yritä parastaan kuten sinä. Minun äitini ei yrittänyt. Mutta lässyttäjien mielestä ei saa sanoa, että on ihan oikeasti huonoja äitejä. 

Huonompi. Miehenä en osaa olla äiti.

Parempi. En mm ole väkivaltainen. 

Kaikki äidit ei tosiaankaan yritä parhaansa.

Minun äitinä maailman keskipiste on aina ollut hän itse sinne ei muita mahdu.

Vaikea sanoa, kun ajat niin erilaiset. Äitini pääsi helpommalla. 70-luvulla avain kaulaan lapselle ja ulos. Kotona vain syömässä tai tekemässä läksyt. Ei puuttunut juuri koulunkäyntiin. Harrastuksiin kuljin itse. Lomilla olin monesti jossain leirillä. 

Itse taas ulkoillut lasten kanssa, auttanut läksyissä, Wilma viestit ynm. kuskannut harrastuksiin ja lomatkin vietetty yhdessä lasten kanssa.

Olen yleensä ihmisenä huonompi kuin oma äitini. Hän on huolellinen ja osaa aina käyttäytyä niin ettei kukaan ajattele että olisi käyttäytynyt väärin. Minä taas olen hajamielinen ja laiska ja käyttäydyn välillä täysin eri tavalla kuin naisen tulee käyttäytyä äitini mielestä. Ruuanlaitonkin olen ulkoistanut miehelle. Mutta toisaalta leikin lasteni kanssa, mikä oli minun lapsuudessani ihan naurettava ajatus että aikuinen olisi alistunut lapsen tasolle leikkimään, niillä oli tärkeämpää tekemistä. Minulla on myös parempi parisuhde, lasten ei tarvitse olla välittäjinä vanhempien välillä tai varoa sanomisiaan koko ajan ettei vanhemmat tappelisi. Minulla on myös aikaa olla lasten kanssa, itse kasvoin enimmäkseen yksin ja pyörin metsissä. Lapset voi myös puhua kanssani kaikista asioista eikä jotkut aiheet ole epämääräisellä tavalla hys hys asioita joista ei kuulu puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Parempi, mutta on minussakin vikoja.

 

T: Tuntematon 

Sama.

Äitini on nepsy ja muutakin löytyy. Minä en ole, ja se tietysti helpottaa asioita.

Olen parempi, olen paljon tietoisempi kehityskohteistani, vastuullisempi ja suojelevampi kuin oma äitini oli. Mutta äidillä on yksi luonteenpiirre jossa hän on vastaavasti minua parempi. Ja niinhän sen pitääkin mennä, että tytär paranee äitilinjassa eikä niinpäin, että mennään huonompaan suuntaan. Omakin äitini yritti luultavasti tehdä asiat paremmin kuin hänen äitinsä jne. Toivottavasti isät toimivat samoin, ja pyrkivät siihen että pojasta polvi paranee eivätkä levitä naisvihaansa ja misogyniaansa pojilleen. 

Parempi, mutta minulla on myös paremmat lähtökohdat. Joista osin voin kiittää äitiäni. Eikä äitini ollut huono mitenkään, hän oli "aikansa" äiti, sellaisia äitejä oli silloin paljon. Eikä siihen aikaan ollut niin tarkkaa noin yleisestikään, saati tieto- tai painetulvaa, mitä nykyään. 

Aika on lähettänyt meitä, ja kun nyt omatkin lapset ovat aikuisia on meidän oikein mukavaa keskenämme kolmessa polvessa. 

Siihen se sitten kuulemma jää, josseivat lapseni muuta vielä mieltänsä.

Samaa luokkaa. Valehtelen itselleni olevani parempi mutta sorrun ihan samoihin asioihin välillä.

Toivottavasti parempi vaikkei äitinikään ollut mikään huono äiti. Ainakaan en käytä ruumiillista kuritusta. Toivon myös olevani onnellisempi. Äitini ei viihtynyt kotipaikkakunnallamme ja teki vuorotyötä tunnin ajomatkan päässä. Se tarkoitti sitä, että hän oli aika vähän kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon että jokainen äiti ja isä yrittää parhaansa niissä olosuhteissa mitkä on, ja ennen kaikkea niillä voimilla mitä milloinkin irtoaa. Itsekkin olen äiti ja päivä kerrallaan yritän parhaani, yleensä menee ihan tasaisesti, joskus taas huonommin, sehän on sitä elämää.

Kaikki ehkä yrittävät parhaansa, mutta myös siinä ympäristössä ja kontekstissa jossa elävät. Eli mikä katsotaan "parhaaksi", vaihtelee.

Joskus oli tärkeää huolehtia taloudellisesta pärjäämisestä ja materiaalisesta hyvinvoinnista, ja nykyään vaaditaan, että vanhemmat huolehtivat lapsen tunne-elämästä. Meitä arvioidaan eri kriteereillä eri aikoina.

Miksi ap oletat, että äitini oli huono äiti? 

Jätä pilkku pois otsikosta, niin merkitys muuttuu.

Joissakin asioissa parempi (valveutuneempi joistain asioista ehkä) ja toisissa taas huonompi. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikissa on omat vahvuudet ja heikkoudet.