Kuinka usein haluaisit lomaa lapsistasi?

mutta jatkuvasta siivouksesta ja ruoanlaitosta ottaisin mielelläni lomaa.



Tosin meidän lapset ovat isovanhemmillaan lomalla muutaman kerran vuodessa aina viikon kerrallaan. Me vanhemmat ollaan silloin töissä ja noin lapset saavat ylimääräistä lomaa.

Lapsi nyt 9 v.

No, joskus ovat naapurissa molemmat tai kumpikin oman kaverinsa luona - mutta siinäkin on sitten se, että pitää odotella, koska pitää lähteä hakemaan. Kaverit asuu 0,5 - 1 tunnin päässä.



Pelkkä ajatus, että joskus saisi heidät jonnekin molemmat esimerkiksi yöksi olisi kiva. Nuoremmalla on astma ja esikoinen on hyvin vilkas... Ja arki on raskasta, koska joudun tekemään paljon töitä, kouluun pitää kuskata ja välillä kaikki on minun harteillani.



Eli varmaan käyttäisin sen loman ihan kattoon syljeskelyyn ja nukkumiseen.

ja olemme matkustaneetkin yhdessä lasten kanssa (5v ja 2v) mutta eräs ystäväni kertoi juuri lomamatkasta, jonka teki miehen kanssa kahdestaan Pariisiin, ja ekaa kertaa tuli tunne, että voisimme mekin tehdä jonkin viikonloppumatkan tai jopa viikonkin matkan tulevaisuudessa kaksin. Se olisi helppoa, kun ei tarvitsisi miettiä rattaita, vaippoja, syömisiä, iltapaloja, välipaloja, lounaita ja oltaisiin kerrankin kaksistaan. Me emme ole olleet kaksistaan kuopuksen syntymän jälkeen ja sitä ennenkin ehkä kaksi kertaa.



Mieheni täyttää parin vuoden päästä 40 vuotta ja voisin yrittää kerätä lahjaksi matkaa johonkin kaupunkiin esim. Roomaan, Ateenaan, Lontooseen tai vaikkapa New Yorkiin. Ehkä. Tai sitten tietty voitaisiin ottaa lapsetkin mukaan. ;)

Rentoudun parhaiten mulle rakkaiden ihmisten läheisyydessä, lapset kuuluvat heihin! Ei rakkaistaan mitään lomaa halua/oteta.

Omat vanhempani eivät ole sen tyyppisiä että jaksaisivat pitää seuraa kahdelle riiviölle eikä viitsi yksinäistä appiukkoakaan pistää sellaiseen hommaan. Niin mahtavaa paikkaa ei taida olla ettei lapsille tulisi ikävä äitiä ja iskää.



Jos lomalle lähdetään, niin mennään koko porukka.

Mutta kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa halua käydä ystäväni kanssa ulkona, silloin isä on kotona lapsen kanssa. Isovanhemmilla olisi kyllä kova halu saada lasta hoitoon, jossain vaiheessa täytyy varmaan sinne päästää yö kylään ja mennä vaikka miehen kanssa syömään ja ulos tuulettumaan. Mutta olen tyytyväinen kotona lapsen kanssa olemiseen enkä tunne tarvetta saada hänestä lomaa.

kuuluu vastata vain "ei minun tarvitse saada lomaa palsistani, herraisä sentään!"



Mutta ihan rehellisesti: jaksan hyvin kun saan yhden viikonlopun kuukaudessa vapaata vaativista pikkulapsista, joiden omaishoitaja olen.



Olisi mukavaa saada myös samana viikonloppuna talo tyhjäksi muutenkin yhdeksi yöksi, eli teineillekin jotakin tekemistä.



Käytännössä kaikki lapset ovat yhtäaikaa pois ehkä pari kertaa vuodessa sen pari päivää.

lapseni ovat kauniita, suloisia, hyvin käyttäytyviä ja vain hetken pieniä.



Joka toinen viikko mulla on pari tuntia omaa aikaa kun kuopus kerhossa ja esikoinen koulussa ja mulla vapaapäivä. Muuten iltaisin käyn lenkillä.

Olen pph, eli päivät kotona.

Ihana viettää yö silloin tällöin (1-2yötä/3kk) vain mieheni kanssa. Mieheni on paras kaverini ja rakastettuni ja on ihana jutella ja myös rakastella rauhassa Rakkaani kanssa. Sitten lasten kanssa elämä on ihanempaa...:)

Nytkin suunnitellaan viikonloppulomaa jonnekkin ihan kahdestaan.

Mut siihen menee vielä vuosia, koska ei meillä ole mummolaa johon lapset laittaa. Saan siis tässä odotella ainakin sen aikaa, että pieninkin pärjää kesäleirillä tai lapsenvahdin kanssa pitempään tms.



Minä kyllä kaipaan kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa.

aivan ilman lapsia joka toinen kuukausi.



Tuolloin lataan akkuni, annan aikaa itselleni, koirille, kotitöille ja nautin.



Onneksi tämä on myös käytännössä mahdollista, ex-anoppini ottaa lapset joka seitsemäs viikonloppu luokseen.



T. 2x 8v, 3v ja 1v lasten leskiäiti

se riittää mainiosti.

vapaaksi vauvasta.

Lasken vain vuosia, jolloin pääsen noista kahdesta eroon. Enää 10 v aikaa...

Loma lapsista kuulostaa aika pahalta, joten tavallaan ymmärrän tuon yllä olevan kommenttiryöpyn, mutta toisaalta onko oikeasti mamma-ihmisillä noin tiivis symbioosi lastensa kanssa, etteivät voi edes tyynen rauhallisesti miettiä tämmöistä asiaa.



Itse toivon lomaa lapsista tai jos kauniimmin muotoillaan, niin miehen kanssa kahdenkeskistä _aikuista_ tekemistä (lue: aikuisten teatterireissu tai illalla oleva konsertti eli tilaisuus, johon EI voi edes ottaa lapsia mukaan vaikka haluaisi) noin kerran kuussa tai kerran kahdessa kuussa. Käytännössä toteutuu ehkä noin 4 kertaa vuodessa. Kyseessä siis noin vuorokauden mittaisia pätkiä.



Lisäksi olisi ihanaa, jos joskus saisi käydä miehen kanssa kahdestaan vaikka kävelyllä. Sitä ollaan saatu tehdä ehkä 10 kertaa tässä elämässä eli kyseessä on ollut 30 min - 1 h erossaoloja lapsista kahdestaan.

"aika kiinni" lapsissani. En osaa ajatella lähteväni miehen kanssa jonnekin reissuun ilman lapsia. Ollaan kuitenkin tyytyväisiä näin.

Käyn kyllä useamman kerran viikossa itsekseni lenkillä ja tälläkin hetkellä mies on lasten kanssa puistossa.



Meidän lapset (7,4) ei ole koskaan ollut yökylässä missään ja kuopus ei edes päivähoidossa, paitsi kerhossa. Yhteistä aikaa miehen kanssa on iltaisin ja meillä kyllä voidaan keskustella vaikka lapset ois paikalla.

Ei tämä ole ainoa tapa elää ja olla, mutta itse halutaan elää näin.





t.joku aikaisempi

ovat jo kouluikäisiä ja huitelevat kavereiden kanssa vapaa-ajalla. Lomatkin vietetään koko perheen kesken. Meillä on kauhean kivat ja hauskat lapset, joiden kanssa on ilo olla. Pikemminkin surettaa ajatella, kun muuttavat pois kotoa eikä nähdä enää päivittäin.