Olisitko mielumin rikas vai tasapainoinen ja onnellinen?

Kyllä olisin mielumin vaikkaköyhä jos olisi mielenterveys hyvä ja rakastava kumppani. Ei rikkaat ole onnellisempia.

Minä olen tasapainoinen ja onnellinen, mutta muutama kymppitonni tekisi vielä onnellisemmaksi.

Rikas on todennäköisesti myös onnellisempi ja tasapainoisempi, joten valitsen olla mieluiten rikas. 

En haluaisi olla upporikas, mutta haluaisin vaikka että tilille tulisi tasaisesti neljä tonnia kuussa koko loppuelämäni. Saisin elettyä tuolla herroiksi ja säästöönkin huikeita summia. 

Eli valitsisin tavalla tai toisella rahan. 

Vastaukseni perustuu siihen, että en tietäisi kuka olisin jos olisin onnellinen ja tasapainoinen. Olen kokenut todella rankan lapsuuden, väkivaltaa sekä vanhempien että myöhemmin yhden sijoituspaikan miessossujen taholta... Sitten aikuisena heti alle parikymppisenä useampi autoimmuunidiagnoosi ja aikuisiän ihmissuhteetkin oli ihan kamalia kolmekymppiseksi asti kun en vain osannut pitää rajoja tai valita oikein :/ 

Työkyvytön olen ollut aina ja minulla on tosi ikäviä fyysisiä vammoja lapsuuden väkivallasta. Henkisistä puhumattakaan. 

Mutta heti kun kohtasin sitten miehen joka oli mukava ja jolla on kiva talo metsän keskellä niin se elintason nousu auttoi enemmän kuin jo sitä ennen korjaamani ihmissuhteet. Emme ole rikkaita, mutta siis olen luonnon keskellä ja rauhassa ja ilman rahahuolia sata kertaa onnellisempi kuin ns itsemurhayksiössä levottomassa lähiössä yhteiskunnan "tuen" varassa. 

Traumat ja oma epätasapaino pysyy, mutta kyllä nyt kelpaa. 

Kumman ottaisi 100 miljoonaa euroa, mutta olisit koko loppuelmäsi onneton. Vai sen että olisit köyhä mutta koko loppuelämäsi onnellinen?

Rikas, koska silloin olisin myös onnellinen ja tasapainoinen. Ne jotka sanoo että raha ei tee onnelliseksi ovat niitä, joilla sitä rahaa on vaikka muille jakaa, eikä tarvitse kitkutella päivästä toiseen. Helppohan se silloin on hurskastella.

Mieluiten kaikkia noita.

Keskustelun tasosta päätellen köyhyys ja  tasapaino eivöt kuulu yhteen. Fiksu jaxå ahkera elättää itsensä ja on tasapainoinen luonteeltaan.

Jos oisin tasapainoinen ja onnellinen, pystyisin takomaan fyrkkaa.

Riippuu miten rikkaasta puhutaan. Miljonäärinä saisi jatkuvasti pelätä rahasta puhumista muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miten rikkaasta puhutaan. Miljonäärinä saisi jatkuvasti pelätä rahasta puhumista muille ihmisille.

Köyhtymisen pelko olisi koko ajan läsnä, ja tyttärelle pitäisi olla ökyauto synttärilahjaksi, huolia aiheuttaisi myö pörrssikurssit ja omaisuuden hoito.

Vierailija kirjoitti:

Kumman ottaisi 100 miljoonaa euroa, mutta olisit koko loppuelmäsi onneton. Vai sen että olisit köyhä mutta koko loppuelämäsi onnellinen?

Mieluummin olisin köyhä ja onnellinen.

No rikkaana olisin myös tasapainoinen ja tyytyväinen, joten se. Köyhyys ja jatkuva pelko, ettei rahaa riitä edes perusasioihin, syö ihmistä. Olen jo pitkään toivonut, että vain kuolisin, sillä tästä pääsisi. Läheisten takia pitää esittää, että muka enää haluan hengissä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miten rikkaasta puhutaan. Miljonäärinä saisi jatkuvasti pelätä rahasta puhumista muille ihmisille.

Köyhtymisen pelko olisi koko ajan läsnä, ja tyttärelle pitäisi olla ökyauto synttärilahjaksi, huolia aiheuttaisi myö pörrssikurssit ja omaisuuden hoito.

No pikkuisen pienempiä "murheita" nuo kuin sellaisen murheet, jolla sitä rahaa ei ole yhtään. Mieluusti murehtisin ökyautoja, pössikurssien kehitystä ja omaisuuden hoidon pulmia kuin ruoan ja lääkkeiden riittävyyttä, onko varaa bussikorttiin ja sitä, lähteekö lähiön vuokrayksiö alta.

Molemmat

En ole rikas enkä köyhä. Olemme keskituloisia miehen kanssa. Talosta velkaa, mutta hyvältä alueelta. Asuttiin ennen Vuosaaressa ja nähtiin se meno, Olemme velkaisia, mutta ei hädässä olevia. Meillä on hyvä palkka ja säästöjä. Ollaan tasapainoisia ja iloisia. Meillä on kaikki ok. En ajattele olevani ikinä miljonääri.