Lue keskustelun säännöt.
Tosi surullinen olo miehen käytöksestä
15.11.2011 |
Mies on uhkaillut mua väkivallalla useampaan otteeseen. Viime kerralla tein selväksi, että nyt riittää. Kirjoitin pitkän kirjeen hänelle, jonka jälkeen kävimme myös perusteellisen keskustelun. Ajattelin, että mies ymmärtäisi kuinka vahingollista hänen käytöksensä on minulle ja lapsille.
Tänään miehen tultua töistä tehtyään pari tuntia ylitöitäkin menin hänelle naputtamaan juuri siitä asiasta ja tuloksena oli että hän potkaisi lasten nähden leluja lattialta ja mm. uhkasi tappaa itsensä vetämällä itsensä köyteen ja haukkui mua ja kaikkia naisia feministeiksi. Sanoi, että nyt on ihan tosi pienestä kiinni, ettei "pinna pala". Hän oli pelottava ja mua pelotti ihan oikeesti lasten ja itseni puolesta. Yritin viedä lapsia ja itseäni toiseen huoneeseen ja pelkäsin, että hän tulee perässä. Pyysin häntä poistumaan useaan kertaan, jotta rauhoittuisi. Pyysin menemään sänkyyn tai ulos. Meni sitten viimein sänkyyn.
Mä en millään haluaisi vieläkään myöntää, että tässä tarvitaan nyt ulkopuolista apua. En usko, että saan mieheni käytöstä loppumaan itse. Mutta pahinta on se, että koska viime kerran jälkeen sanoin, etä nyt riittää, niin nyt mun pitäisi sitten tehdä isoja päätöksiä. Surettaa vain ihan helvetisti, mutta ymmärrän, että eroakin pitäisi harkita. Lapsen neuvolassa nyt otan puheeksi, että meillä on ongelmia suhteessa. Ensi yön nukun sohvalla.
Kommentit (36)
Miehen kanssa ollaan normaaleja arkisia asioita puhuttu ja hoidettu. Mies oli töistä tullessaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olen välttelevä. Mua ei kiinnosta puhua hänen kanssaan. Petaan taas sohvalle. Neuvolassa kerron ongelmistamme, jos pääsisin alkuun. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehesi tosta mihinkään muuttuu.. Valitettavasti.. :( Ja joku kerta kun kunnolla kilahtaa niin saattaa jopa toteuttaa uhkauksensa, ei ehkä tappaa mutta pahoinpidellä vakavasti.. Kehoittaisin kyllä lähtemään suhteesta mahdollisimman pian!! Onko sulla mitään paikkaa mihin voisit lasten kanssa mennä? Esim. sun vanhempiesi luokse? Itse tekisin niin että lähtisin silloin kun mies on töissä. Aloittaisin pakkaamisen heti aamulla kun mies lähtee töihin ja pakkaisin kaikki tärkeimmät ja oleellisimmat asiat mukaan (muut saa haettua myöhemmin jonkun muun henkilön, mielellään miespuolisen, kanssa pois) ja sitten lähtisin. Vastaisin tietenkin miehen puheluihin ja sanoisin että nyt riitti, et enää uskalla elää tällaisessa parisuhteessa ja paluuta ei enää ole.. Pysyisin asiallisella linjalla koko ajan ettei mies saisi siitä ylimääräistä kimmoketta kilahdella lisää..
Odottanut, että mies jotenkin reagoisi. Sanoisi että teki väärin. Tekisi aloitteen keskusteluun. Ei mitään. Kerran aamulla kyllä silitti mua, kun nukuin sohvalla. Mulla olisi tarve puhua, mutta miksi aloittaa keskustelu, joka johtaa taas hänen kimpaantumiseen. Sanoin kyllä eilen illalla miehelle, että hänen täytyy nyt hankkia itselleen apua. Mutta mies vain vetosi kiireiseen elämäntilanteeseen, että vuodenvaihteen jälkeen kaikki muuttuu. No niin varmasti hetkeksi, mutta sitten syksyllä tulee taas uudet kuviot ja stressin aihetta kerrakseen.
Meillä on todella tulehtuneet välit, kun ihan normaalista arkisesta asiasta huomautin (mies on jotenkin välinpitämätön kaikesta), kuinka tärkeä se on, mies korotti taas ääntään ja alkoi lähestulkoon räyhätä.
Lasten kanssa hän on ollut ihan normaalisti nytkin.
Mielestäni mies tarvitsisi sairaslomaa. Ehdotin, että ottaisi työterv. lääkärillä puheeksi väsymyksen ja sen että stressi aiheuttanut vaimon uhkailua ja haluaisi apua. Siis aika neutraalistikin voisi lähteä sitä apua hakemaan. Mutta olen ihan varma, että mies ei IKINÄ voisi mitään tuollaista mennä tekemään. Siis hakemaan itselle apua noin vaikeassa asiassa.
Tosiaan muutamissa keskusteluissa on edelleen tullut hyvin selväksi, että minä ärsytin - mies kilahti sen takia. Mies, kuten yleensä ulkoistaa väkivallan syyn, eikä ymmärrä että on ihan hänen vastuullaan, miten käyttäytyä jos olen provosoiva (ehkä mielestäni ollut mitenkään erityisen provosoiva, huomautin toki katkerasti ylitöiden paljoudesta ja miten sen lisäksi täytyy niin paljon harrastaakin, että jostain pitäisi tinkiäkin.)
Mutta en vain mitenkään voi lähteä, erota. Noita kilahduksia on noin parin kk välein, pienempää riitaa useastikin. Kuitenkin mies on hyvä isä (siis lukuunottamatta noita kohtauksia, niiden aikana häpeän, että altistan lapseni sellaiselle), meillä on ihan normaalielämää, seksi on pääsääntöisesti hyvää.
En siis aio lopettaa omista oikeuksistani kiinnipitämistä, en ryhdy tossun alla olijaksi. Voi olla, että mies joskus minut hakkaa. Sitten kai en voi enää kiistää ongelmaa. Tai en kiistä nytkään, toivon vain, että mies tästä muuttuisi.
Ja pohjalla on itsesyytökset, olenko minä tehnyt nalkuttavana akkana miehestäni väkivaltaisen. Ensimmäinen väkivallalla uhkaaminen tapahtui vasta 7 vuotta suhteemme alusta, esikoisen ollessa alle vuoden ikäinen. Olen itse tosi voimakastahtoinen, älykäs nainen, olen tehnyt mielipiteeni ehkä liiankin selväksi.
Olemme siis pattitilanteessa. Soitan illalla Naisten Linjalle. En pysty eroamaan, enkä lähtemään. Rakkauden tunteet miestä kohtaan alkavat olla hiipuneet. Ap.
Ilmassa on uhkaa, joka on aivan yhtä pelottavaa kuin varsinainen fyysinen väkivalta, mihin se myöhemmin todennäköisesti eskaloituu.
Onko miehesi väsynyt tehtyään liikaa töitä ja kuunnella vielä emännän "naputusta"? Olethan miettinyt myös omaa käyttäytymistä olisiko siinä mitään muutettavaa...ettei töki tikulla tulta turhaan. Väkivalta on ehdottomasti kielletty perheessä sehän on ihan selvä asia. Jotenkin vaan tuosta tekstistäsi tulee mieleen että miehesi on ärsyyntynyt äärimmilleen ja tarvis ehdottomasti jotain rentoutuakseen. Puhu asiasta jonkun kanssa ja yritä myös muuttaa omaa käyttäytymistä sillä sekin voi tehdä ihmeitä suhteelle. Nim.kokemusta melkein samaisesta on. Tsemppiä muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi väsynyt tehtyään liikaa töitä ja kuunnella vielä emännän "naputusta"? Olethan miettinyt myös omaa käyttäytymistä olisiko siinä mitään muutettavaa...ettei töki tikulla tulta turhaan. Väkivalta on ehdottomasti kielletty perheessä sehän on ihan selvä asia. Jotenkin vaan tuosta tekstistäsi tulee mieleen että miehesi on ärsyyntynyt äärimmilleen ja tarvis ehdottomasti jotain rentoutuakseen. Puhu asiasta jonkun kanssa ja yritä myös muuttaa omaa käyttäytymistä sillä sekin voi tehdä ihmeitä suhteelle. Nim.kokemusta melkein samaisesta on. Tsemppiä muutokseen.
Onhan se mies tosi väsynyt töistään. Ihan samaan tapaan tuli eilen ylitöistä. Hänelle tulee tietynlainen deadline vuoden vaihteessa, ja siihen mennessä hänen täytyy painaa hullun lailla töitä. (Nais)pomo kuulemma paahtaa niskaan, siitä tuo kaikkien feministiksi haukkuminen. Työpaineista huolimatta pitäisi jaksaa käydä aikaa vievässä harrastuksessakin ja meillä on kaksi alle 4-vuotiasta lasta.
En voinut olla huomauttamatta, että voisiko hän jättää tällä viikolla harrastuksen väliin, kun on niin kiireistä. Mä en ole ehtinyt käydä omassa harrastuksessani kolmeen viikkoon.
En suostu tossun alle, enkä halua lapsilleni mitään omasta lapsuudestani. Olen nimittäin itse väkivaltaisesta perheestä.
Mutta neuvolassa otan nyt asian puheeksi.
sä meet silloin juuri "naputtaan" kun toinen on jo valmiiks sellases mielentilas, väsyny, ärtyny jos kerta ylitöitäkin oli vielä tehny!!!! ittekki varmaan repeisit!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrä tuota sun naputustakaan. Ylitöiden jälkeen alat nalkuttaa, ei kovin rakentavaa sinultakaan.
sä meet silloin juuri "naputtaan" kun toinen on jo valmiiks sellases mielentilas, väsyny, ärtyny jos kerta ylitöitäkin oli vielä tehny!!!! ittekki varmaan repeisit!!!
Mulle ei vain sovi tällainen tilanne, että hoidan lapset yksin ja mies tekee pitkää päivää ja harrastaa sen lisäksi. Hulluksi minäkin tulen. Ihan yhtä pitkää päviää teen lasten kanssa kuin hänkin töitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millään ei tietenkään saa seliteltyä pois miehesi toimintaa, mutta ihan käytännön apua olisi varmaan työssä hellittämisestä.
teillä on katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja vaatteet niskassa? Jos tiedät, että toisella paineita töissä on tehtäväsi tukea eikä naputtaa.
En oikeasti ap ymmärrä käytöstäsi mutta miehesi käytöksen ymmärrän.
Lopeta naputus ja vaatimusten esittäminen; anna toisen olla ja hengähtää. Jumankeuta jos mieheni käyttäytyisi minuua kohtaan noin kun tietää, että työpaineet on kovat, raivostuisin todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko mies erityisen väsynyt silloin kun kilahta?
Onko miehellä omaa aikaa, tekeekö mieluista työtä, vai onko elämä vain muiden toiveiden täyttämist? Elääkö sellaista elämää kuin hluaa?
Asiat voivat muuttua joskus, mutta yleensä hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki asioissa aina on monta puolta, mutta silti ihmettelen. Se on kai tätä suomalaista väkivaltakulttuuria.
teillä on katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja vaatteet niskassa? Jos tiedät, että toisella paineita töissä on tehtäväsi tukea eikä naputtaa.
En oikeasti ap ymmärrä käytöstäsi mutta miehesi käytöksen ymmärrän.
Lopeta naputus ja vaatimusten esittäminen; anna toisen olla ja hengähtää. Jumankeuta jos mieheni käyttäytyisi minuua kohtaan noin kun tietää, että työpaineet on kovat, raivostuisin todella.
Mutta en ole koskaan elänyt mieheni siivellä, hän pikemminkin minun. Mut joo meillä on yli kymmenen vuotta yhdessä olleena toki omat taustamme ja entiset ongelmamme. Monimutkaista. Ja nyt alkaa tuntua, että mulle riittää. Ap
Älä nyt usko näitä hulluja täällä, jotka kehottaa miettimään omaa käytöstäsi. Väkivalta ja sillä uhkailu on aina tekijänsä vastuulla! Tottakai saat olla ymmärtäväinen miestäsi kohtaan, jos on väsynyt tms., mutta tätä en hyväksy että sinua täällä syyllistetään. Miehesi väkivaltaiset taipumukset eivät ole sinun syysi - luulisi kaikkien jo nykyaikana tämän käsittävän, että "naputtava akka" ei oikeuta väkivaltaa...huh huh mitä tyyppejä täällä.
mutta jos ei osaa snoa sanottavaansa ilman tuollaista showta ei kauaa ole terveiden kirjoissa.
Ihmettelen nro 10 kysymyksiä miehesi tilanteesta yksipuolisesti. Siis oletko itse erityisen väsynyt silloin kun mies kilahtaa tai muutenkin? Onko sinulla omaa aikaa, teetkö (kotiäitinä?) mieluista työtä, vai onko elämä vain muiden toiveiden täyttämistä?
tämä edellyttää sinulta jotain toimenpiteitä. Muuten puheet väkivallan sietämättömyydesta menevät kuuroile korville.
Ehkä sinulla on todella väärä taktiikka.
Älä naputa vaan ilmoita, että nyt minä menen harrastamaan, kun moneen viikkoon en ole päässyt.
Jätä väliin kaikki muu naputus ja ilmoita se omana päätöksenä.
Minäkin olen kyllä hämmästynyt edellisten kirjoittajien asenteesta. Että sinun pitäisi lopettaa naputus ja vaatimusten esittäminen - kyllä, mutta niiden sijasta sinun pitäisi alkaa tehdä PÄÄTÖKSIÄ, siis omiasi. Aloita siitä omasta harrastuksestasi.