Seiska: ""Juotti koiralleen viinaa" - nyt puhuu rappiostriimaaja Pottukoira"

Jutussa kerrotaan, että Seiska sai huolestuneita vinkkejä siitä, että rappiostriimaaja Pottukoira olisi juottanut alkoholia saksanpaimenkoiralleen Spukelle. Pottukoira itse kiistää varsinaisen juottamisen ja sanoo, että koira vain "vähän lipaisi kielenkärjellä". Hän vähättelee kohua, kertoo saavansa aiheesta viestejä ja kuittaa osan huolesta "kukkahattutätien" reaktioina. Samalla jutussa muistutetaan hänen aiemmista sekoiluistaan, uhkailuistaan ja muutenkin värikkäästä nettihahmon maineestaan.

Jutun iso koukku ei oikeastaan ole pelkkä koira, vaan se miten pitkälle rappiosisällöllä voi nykyään mennä ennen kuin yleisö oikeasti sanoo stop. Pottukoira rakentaa koko julkisuuttaan sillä, että aina tapahtuu jotain vähän sairaampaa, vähän surullisempaa ja vähän nolompaa. Koira nostetaan mukaan tähän sirkukseen, ja juuri siksi juttu herättää niin vahvan reaktion. Monelle tässä menee raja siinä, että omaa elämää saa sössiä, mutta eläintä ei vedetä mukaan huomionhakuun.

Aika moni on valmis katsomaan ihmisen omaa ryyppäämistä ja sekoilua olankohautuksella, kunnes kuvioon tulee eläin. Siinä kohtaa "kontentti" ei näytäkään enää hauskalle vaan säälittävälle. Kun koira on samassa tilassa, missä haetaan klikkejä viinalla, uhoamisella ja jatkuvalla sekoilulla, monen mitta täyttyy heti. Silloin ei enää puhuta persoonasta tai ronskista huumorista vaan siitä, että jokainen ei selvästi tajua vastuuta, joka eläimen omistamiseen kuuluu.

Tässä näkyy aika karusti myös se, miten paljon porukka on valmis antamaan anteeksi, kun tyyppi on tarpeeksi tunnettu netissä. Tavalliselle ihmiselle sanottaisiin suoraan, että hanki apua ja anna koira pois. Mutta kun kyseessä on somehahmo, osa porukasta nauraa, osa lahjoittaa rahaa ja osa puolustaa sillä, että "ei se nyt oikeasti". Kuinka pitkään pelleilyä katsotaan läpi sormien vain siksi, että joku osaa tehdä siitä show'n?