En olisi koskaan uskonut olevani tässä tilanteessa

Koti on kaaos, mulla kaksi huutavaa lasta, alati levenevä perä, ei kunnon työtä, istun tähän aikaan illastakin edelleen netissä naama meikittä, hiuset ponnarille sutaistuna verkkarit jalassa, silmälasit päässä. Mulla ei ole kuin paska osa-aikaduuni. Olen luuseri ja pian menetän miehenikin lopullisesti.

Musta on tullut nalkuttava ämmä, ja kauemmas seksikkäästä misusta on vaikea päästä. Vietän kaiket päivät koneella tai teen pelkkiä turhuuksia, mitään oikeasti tärkeitä asioita en saa tehtyä. Pankkiasiat seisoo, koti on siivoton, työhommat ei etene. Minä vaan käyn välillä keittiön kaapilla hakemassa ruokaa pahaan olooni. Lasten kanssa menetän helposti hermoni, miehen kanssa sitäkin useammin. Vielä sillä on pitänyt pokka, mutta ei se voi kauan enää tätä kestää.

Vielä pari kuukautta sitten kuvittelin onnistuneeni edes perhe-elämässäni, nyt tiedän että sekin oli vain silmälumetta. Mies jäi kiinni maksullisista eroottisista palveluista ja mun kiiltokuvani repesi. Mä olin vannonut itselleni, etten koskaan katsele pettäjämiestä ja tässä sitä ollaan, minne mä lähtisin kun noi lapset on tuon miehen kanssa tullut tehtyä ja muutenkin koko elämä liittyy mieheen niin vahvasti. Kaikki ihmisetkin, joita nykyään tapailen, on miehen kautta tulleet mun elämääni.

Mä olen niin helvetin vihainen sille. Miksi sen piti pilata kaikki? Ehkä meillä olikin ongelmia ennenkin, mutta nyt ne on potenssiin kaksitoista. Mä en halua olla suhteessa petturin kanssa. Mä haluan voida luottaa mieheen, jonka kanssa elän, jonka kanssa mulla on lapsia. Mua ei kiinnosta enää lainkaan tehdä mitään tuon miehen ja sen hyvinvoinnin eteen. Se vaan vituttaa ja ärsyttää mua.

Mies sanoo ymmärtävänsä mua, mutta oikeasti sillä menee hermot kohta ja pian meidän perhe räjähtää. Ollaan aloitettu terapiakin, mutta hittojako siiä tulee, kun tapaamisia on kerran kolmessa viikossa. Ja terapeutti sanoi, että "tänne ei kumpikaan saa tulla sillä asenteella, että vain toinen on syyllinen ongelmiin." Tottakai minussakin vikani on, mutta mies se niitä h*ia on käynyt tapaamassa. Kukaan ei ole käskenyt. Ja olisi se seksiä kotonakin saanut, vaan ei ole koskaan halunnut. Minä se puutteessa olen elänyt ja nyt se itse käy vieraissa.

Itkettää, vituttaa, suututtaa, masentaa tää paska ja hävettää oma ulkonäköni, laiskuuteni, saamattomuuteni, mielentilani. En vaan jaksa.

Menin sanattomaksi. Miksi sinun pitäisi jatkaa suhdetta mieheen, johon et voi luottaa, tai joka teki sulle noin paskamaisen homman? Lisäksi varmaan syyllistää sua siitä että koti on huonossa jamassa? Oppikoon mies siivoamaan, ja olemaan nöyrä moisen paskan takia.



Ties vaikka on sulle jonkun taudinkin tartuttanu niistä maksullisistaan?



Nyt sisko niskasta itseäsi kiinni, ja omanarvontunto kohdilleen. Olet upea nainen sellaisena kuin olet, ja se EI ole sinun vikasi että miehesi on niin urpo että käyttää maksullisia! Huuda ja raivoa miehellesi, jos se omaa oloasi helpottaa. Mutta huolehdi että lapset ovat vaikka mummillaan sen ajan, kun huudat ja raivoat, ettei lapset joutuis kestämään sellaista.



Muuta en osaa sanoa, kuin että voimia sinulle!

Mksi SINÄ päästät ittesi tohon kuntoon? mene parturiin ja osta vähän uutta vaatetta. Ilmoita miehelle että lähdet kaverin kanssa baanalle. Kai sulla on niitä? Ala elää.. sinulla on vaan yksi elämä. Vaihtakaa terapeuttia, jos vielä kiinnostaa selvittää asioita.. Mene vaikka hotelliin miettimään asioita viikonlopuksi. Ei elämä oo ohi. Ryhdistäydy, nainen!

Tuli ekana mieleen, että olet pahasti masentunut, ja ollut masentunut jo pitkään. Aloita siitä, että haet apua siihen, vaikka neuvolan tai vastaavan tahon kautta. Heti huomenna! Masentunut ei aina kykene itse näkemään masennustaan, vaan mieli vajoaa yhä alemmas ja alemmas, kunnes ihminen ei kykene helposti enää mihinkään.



Ennen kuin saat tuon hoidettua kuntoon, on vaikeaa arvostaa itseään. Sen avun etsimisen lisäksi päätä tehdä jotain toisin tai paremmin joka päivä. Esim. tänään syön terveellisemmin kuin eilen, tänään kehun lapsiani edes yhdestä asiasta, tänään käyn urheilemassa ihan yksin. Aseta rima noin alhaalle ja kehu itseäsi aina kun saat tehtyä sen, mitä päätit tehdä.



Et ole arvoton, eikä puolisosi pettämistä voi puolustella millään, mutta näe myös oma vastuusi aikuisena ihmisenä omasta kehostasi ja elämästäsi. Sen vastuun kantamisessa auttaa, jos pää on kunnossa, joten hae apua!

"vau" tulee siitä, että olet kirjallisesti huippulahjakas.



Sitten asiaan: et sinä mikään luuseri ole. Tällaisia tilanteita tulee elämässä eteen, jotta niistä otetaan opiksi. Te pystytte jatkamaan yhdessäoloa, jos molemmilla on tahtoa ja motivaatiota olla yhdessä. Jos toiselta puuttuu tahto, olette huonommassa jamassa.



Et sinä miestä pidä rinnalla sillä, että menet parturiin. Mies pidetään siinä, jos olette emotionaalisesti rehellisiä toisillenne. Olette aika lailla erkaantuneet toisistanne. Näette terpauttia harvoin, mutta puhukaa, puhukaa, puhukaa. Kartta ilmestyy aikanaan.



Tsemppiä!

aiemmassa iltasadussa.

Paitsi että niitä kiljuvia kakaroita on neljä eikä mies ole petturi vaan alkoholisti. Kyllä se siitä, musta huumori auttaa aina.

"vau" tulee siitä, että olet kirjallisesti huippulahjakas.

Sitten asiaan: et sinä mikään luuseri ole. Tällaisia tilanteita tulee elämässä eteen, jotta niistä otetaan opiksi. Te pystytte jatkamaan yhdessäoloa, jos molemmilla on tahtoa ja motivaatiota olla yhdessä. Jos toiselta puuttuu tahto, olette huonommassa jamassa.

Et sinä miestä pidä rinnalla sillä, että menet parturiin. Mies pidetään siinä, jos olette emotionaalisesti rehellisiä toisillenne. Olette aika lailla erkaantuneet toisistanne. Näette terpauttia harvoin, mutta puhukaa, puhukaa, puhukaa. Kartta ilmestyy aikanaan.

Tsemppiä!

Ja sitten vinkki: anna itsellesi aikaa. Miehelle hetkeksi vetovastuu kodista ja lapsista, sinä teet sitä mitä eniten haluat.

Toivottelee toinen viime vuodet persettään levittänyt mamma, joka pakkasi tänään vanhimmat muksut autoon ja vei ne paistamaan makkaraa metsään ja pakotti keräämään eteenosuneet suppilovahverot. Oli kivaa ja ihan kiva tulla myös kotiin.

"vau" tulee siitä, että olet kirjallisesti huippulahjakas.

Sitten asiaan: et sinä mikään luuseri ole. Tällaisia tilanteita tulee elämässä eteen, jotta niistä otetaan opiksi. Te pystytte jatkamaan yhdessäoloa, jos molemmilla on tahtoa ja motivaatiota olla yhdessä. Jos toiselta puuttuu tahto, olette huonommassa jamassa.

Et sinä miestä pidä rinnalla sillä, että menet parturiin. Mies pidetään siinä, jos olette emotionaalisesti rehellisiä toisillenne. Olette aika lailla erkaantuneet toisistanne. Näette terpauttia harvoin, mutta puhukaa, puhukaa, puhukaa. Kartta ilmestyy aikanaan.

Tsemppiä!

Tarkoitinkin että se parturiin meno on PIRISTYSTÄ ITSELLE!!? Ei suinkaan miestä varten.. SÄ ehkä palvot maata ihkun miehesi jalkojen alla ja teet kaiken MIEHESI hyväksi.. Ap tarvitsee nyt piristystä ja ystäviä ja jotakin muuta kuin paskaa kotielämää ja huutavia lapsia. Hemmottelua! Katseita! Rentoutumista. Mistä sen tietää haluaako pitää tätä miestä rinnallaan.

Koti on kaaos, mulla kaksi huutavaa lasta, alati levenevä perä, ei kunnon työtä, istun tähän aikaan illastakin edelleen netissä naama meikittä, hiuset ponnarille sutaistuna verkkarit jalassa, silmälasit päässä. Mulla ei ole kuin paska osa-aikaduuni. Olen luuseri ja pian menetän miehenikin lopullisesti.

Musta on tullut nalkuttava ämmä, ja kauemmas seksikkäästä misusta on vaikea päästä. Vietän kaiket päivät koneella tai teen pelkkiä turhuuksia, mitään oikeasti tärkeitä asioita en saa tehtyä. Pankkiasiat seisoo, koti on siivoton, työhommat ei etene. Minä vaan käyn välillä keittiön kaapilla hakemassa ruokaa pahaan olooni. Lasten kanssa menetän helposti hermoni, miehen kanssa sitäkin useammin. Vielä sillä on pitänyt pokka, mutta ei se voi kauan enää tätä kestää.

Vielä pari kuukautta sitten kuvittelin onnistuneeni edes perhe-elämässäni, nyt tiedän että sekin oli vain silmälumetta. Mies jäi kiinni maksullisista eroottisista palveluista ja mun kiiltokuvani repesi. Mä olin vannonut itselleni, etten koskaan katsele pettäjämiestä ja tässä sitä ollaan, minne mä lähtisin kun noi lapset on tuon miehen kanssa tullut tehtyä ja muutenkin koko elämä liittyy mieheen niin vahvasti. Kaikki ihmisetkin, joita nykyään tapailen, on miehen kautta tulleet mun elämääni.

Mä olen niin helvetin vihainen sille. Miksi sen piti pilata kaikki? Ehkä meillä olikin ongelmia ennenkin, mutta nyt ne on potenssiin kaksitoista. Mä en halua olla suhteessa petturin kanssa. Mä haluan voida luottaa mieheen, jonka kanssa elän, jonka kanssa mulla on lapsia. Mua ei kiinnosta enää lainkaan tehdä mitään tuon miehen ja sen hyvinvoinnin eteen. Se vaan vituttaa ja ärsyttää mua.

Mies sanoo ymmärtävänsä mua, mutta oikeasti sillä menee hermot kohta ja pian meidän perhe räjähtää. Ollaan aloitettu terapiakin, mutta hittojako siiä tulee, kun tapaamisia on kerran kolmessa viikossa. Ja terapeutti sanoi, että "tänne ei kumpikaan saa tulla sillä asenteella, että vain toinen on syyllinen ongelmiin." Tottakai minussakin vikani on, mutta mies se niitä h*ia on käynyt tapaamassa. Kukaan ei ole käskenyt. Ja olisi se seksiä kotonakin saanut, vaan ei ole koskaan halunnut. Minä se puutteessa olen elänyt ja nyt se itse käy vieraissa.

Itkettää, vituttaa, suututtaa, masentaa tää paska ja hävettää oma ulkonäköni, laiskuuteni, saamattomuuteni, mielentilani. En vaan jaksa.

Voitko kunnioittaa itseäsi enää koskaan, jos jäät miehesi kanssa, kun hän on kohdellut sinua noin?

Heivaa nyt ainakin se terapeutti helvettiin, se vain pahentaa masennustasi, joka sinulla jo selvästi on.

Jos saat lapsille hoitajan, mene yksin miettimään asioita vaikka hotelliin viikonlopuksi. Teet rauhassa suunnitelman, mitä itse haluat elämältäsi? Kukaan muu ei sitä sinulle voi kertoa, kuin sinä itse.

Sitten olet taas samassa tilanteessa. Mietipä miksi?

että pohdi omaa mielenterveyttäsi ensin. ja hoida se kuntoon ensimmäisenä. kuulostat masentuneelta, sitä tää elämä on välillä. paskaa sataa niskaan mutta hienointa elämässä ei ole se että elää kaatumatta vaan se että nousee ylös, joka kerta. se on paljon vaikeampaa.



ja toiseksi, kanna vastuu omasta onnestasi, älä kasaa elämäsi onnistumista ja onnellisuutta toisen harteille, ei etsitä syyllisiä vaan eletään elämä niin että on itse siihen onnellinen, pienistä asioista ja sitä kautta suurista. itse rakensin kaiken toisen varaan, olin sairas, masentunut.



miehesi petti. saman teki mulla. olin masentunut, se ei saanut minulta mitä normaalissa parisuhteessa ihminen tarvitsee. haki lohtua, mitä lie..



olin mennä sekaisin kun asia selvisi. hain apua, kävin viikoittain terapiassa. mulle sanottiin että puhu asiasta kunnes se ei enää tunnu miltään, tein niin, itkin ja vihasin, nyt on menny vuosi eikä tarvi enää puhua eikä se tunnu enää miltään. no, viha säilyy kyllä, joidenkin asioiden kanssa on pakko oppia elämään, viikoittain käytiin pariterapiassa. vuosi jo ennen ja vuosi sen jälkeen kun jäi kiinni. sain lääkityksen, mies samoin. hirveästi puhumista. aloin toeta. aloin ymmärtää että itse vastaan omasta onnestani. elämä jatkuu. mutta en luota mieheen vielä. vuosi meni toipumiseen, katsotaan nyt mitä jatkossa. en lupaa enää mitään, mutta omaa elämääni ei enää pilaa kukaa muu ja jos itse sen teen niin itse siitä nousen.

"vau" tulee siitä, että olet kirjallisesti huippulahjakas.

Sitten asiaan: et sinä mikään luuseri ole. Tällaisia tilanteita tulee elämässä eteen, jotta niistä otetaan opiksi. Te pystytte jatkamaan yhdessäoloa, jos molemmilla on tahtoa ja motivaatiota olla yhdessä. Jos toiselta puuttuu tahto, olette huonommassa jamassa.

Et sinä miestä pidä rinnalla sillä, että menet parturiin. Mies pidetään siinä, jos olette emotionaalisesti rehellisiä toisillenne. Olette aika lailla erkaantuneet toisistanne. Näette terpauttia harvoin, mutta puhukaa, puhukaa, puhukaa. Kartta ilmestyy aikanaan.

Tsemppiä!

Kiitos kaikille teille, jotka olette vastanneet. Tai ei niille parille, jotka muistuttavat, että olen luuseri tai kehottavat tappamaan jonkun.

Kiitos etenkin sinulle, jonka tekstiä tässä lainaan. Et osaa arvata, miten ensimmäinen lauseesi kosketti minua. Lisäksi se sai ajatukseni muualle kuin tämän asian setvimiseen, mikä oli enemmäin kuin hyvä.

Jos joskus kirjoitan kirjan, se on ehkä sinun ansiotasi. Kaivoin vanhat kirjoitukseni esiin ja luulen, että olisi syytä jatkaa niitä. Tuo tämänpäiväinen oli oikeastaan vain spontaani oksennus.

Vieläkin kiitos.

ap

Meillä tilanne jokseenkin sama. Tosin mies ei ole pettänyt ja mulla ei peppu vielä ylipainon puolella. Mutta saamattomuus ärsyttää... Vielä muutama kuukausi kotona ja sittne töihin laiskottelemaan.



Näennäisesti saan paljon aikaiseksi. Olen monessa mukana, harrastan, vaikutan, teen. Mutta silti en tee mitään. Kotityöt roikkuu (vaikka tietysti teen niitä jonkun verran). Suihkussakaan en jaksa pestä hiuksia joka kerta. Nytkin ihan likatukka.

Valitan, vaikuttaa liian mietityltä ollakseen todellinen tilanne jollekin. Hyvin kirjoitettu siis, joku joka on verbaalinen ja kirjoittaa paljon ammatissan. Vaikka osa-aikaisessa.

Miestäki alkaa kiinnostaa kun nainen näyttää vähän itsenäistymisen merkkejä. luulen että tässä on käynyt niin, että nainen on kotona oleva lapsia hoitava sisustus esine, jota pidetään itsestään selvyytenä. Horjauta vähän miehesin luuloja.



Parturi tekee hyvää itsetunnolla ja uudet vaatteet tekee kans.

maksaa maksaa, mutta joka penni kannattaa



autonromun hinnalla saat itsesi kasaan



tsemppiä