Muistoja Seppo Taiginasta

Ensinnäkin tajuttiin ettei Seppo ottaisi hommaa hoitakseen ilmaiseksi vaan hinta tulisi olemaan huomattava, eikä edes tiedetty mitä Taigina voisi pyytää maksuksi. Toiseksi, vieläpä vaikeammaksi asiaksi huomattiin se ettei Sepon sijainnista ollut luotettavaa tietoa. Seppo oli lähtenyt aikoinaan maailmalle ja sen jälkeen olivat huhut pyörineet. Milloin joku tiesi Sepon olevan Monte Carlossa gaykasinon johtaja, joskus taas väitettiin Taiginan omistavan suuren jeenojen sambakoulun Rio de Janeirossa.

Silloin sattuma puuttui peliin. Pukinmäen Alvari oli ollut koinimassa sen aikaisessa jeenojen tapaamispaikassa eli linja-autoaseman miesten vessassa ja kuullut miten eräs ajasaavo kaavo kehuskeli käyneensä amerikassa San Fransicossa ja kohdanneensa siellä suomalaisen jeenon joka kaupitteli hipeille röijyjä hyvällä voitolla ja omasi uskomattoman peelon. Kaavo muisteli että joku jenkki näyttelijä joka oli kertonut nimekseen John Holmes oli tälle suomen jeenolle sanonut että kummalla on isompi peelo se saa olla toppina. Suomijeeno oli kuulemma oitis vetäissyt nappanahkaisten pahvihousujen sepaluksen auki ja paljastanut peelonsa. Tämän nähtyään oli Holmes kirkaissut ja asettunut kontilleen koinittavaksi. Alvari oli varma että salaperäinen jeeno on Seppo.

Tapulikaupungin Terno, joka oli hankkinut harvinaisen kirjoitustaidon käytyään pari kierrosta kiertokoulua, laitettiin kirjoittamaan Sepolle sähke amerikkaan. Sitten alettiin odottamaan. Kohta jo Taigina vastasikin että voisi saapua neuvottelemaan tilanteesta, mutta pelkkä suomeen saapuminen vaatisi että hänelle kustannetaan ykkösluokan lippu Pan Amin koneeseen ja uuttuuttaan kiiltävä Turbo Saab seutulan kentälle.

Nyt pistivät jeenot töpinäksi. Ovelta ovelle kierrettiin vesilasia pyytämässä. Välistä ei kerennyt edellisen Volvon perävalot hävitä pihapiiristä kun oli takaovella jo seuraava jeeno janoaan valittamassa. Rahat saatiin kasaan ennätysvauhdissa. Lentolippu oli helppo hankkia mutta Saabin kanssa ongelmaksi muodostui ettei Turbo Saabeja vielä valmistettu. Siitäkin selvittiin kun Terno veteli maalisudilla Saabin perään isoilla kirjaimilla TURPO. Lippu lähetettiin Sepolle joka saapuikin seuraavalla lennolla suomeen.

Sitten alettiin kokous. Taigina ilmoitti heti hintansa. Hän laittaisi rahnut kuriin sillä ehdolla että hänet julistettaisiin kaalojen kuninkaaksi rajoittamattomilla valtaoikeuksilla. Valtasakkien johtomiehet vastustelivat aluksi mutta silloin soi puhelin. Luurista kuului kauheuksia. Eräälle jeeno vanhukselle olivat rahnut näytelleet auton ikkunasta minhun kuvaa ja uhkailleet että pappa joutuisi nuolemaan juulin minhua. Tämän kuultuaan käteltiin Sepon kanssa kaupat selviksi.

Seppo pisti oitis töpinäksi ja pukeutui kiiltävään röijyyn suunnaten kulkunsa mäntymäen jeenokivelle. Hetken kivellä päivystettyään Taigina huomasi joutuneensa rahnujengin piirittämäksi. Rahnut mylvivät ja uhkailivat röijyjeenoksi luulemaansa Seppoa minhulla ja muilla luonnottomuuksilla. Taigina odotteli tyynesti että ympärille oli kerääntynyt mahdollisimman paljon rahnuja ennen kuin hän toimi

Salaman nopeasti Seppo vetäisi yltään röijyn jonka alta paljastui Swartsvegalla kiiloitettu nappanahka-asu. Nyt kävi pelästynyt kohahdus rahnujengissä ja eturivistä yritettiin pyrkiä hätäisesti taaemmaksi. Mutta Taigina oli nopeampi. Seuraavat minuutit hän kuritti ankarasti rahnuja. Sellaista ryskettä ei ole kuuna päivänä kuultu jeenokiveltä. Sepon nyrkit, jalat ja peelo tuntui olevan kaikkialla ja rahnuja lakosi kuin Raatteen tiellä. Vihdoin laskeutui hiljaisuus mäntymäen metsän ylle ja ainoa hahmo joka seisoi pystyssä oli Seppo Taigina.

Seppo katseli ympärilleen, rykäisi ja alkoi puhumaan matalalla sotaäänellä. Kertoi ottaneensa nyt vallan jonka alle myös rahnut kuuluivat ja olivat saava rangaistuksen ellei tavat muuttuisi. Tajuttomuuden läpikin Taiginan ääni kulkeutui rahnujen korviin ja harvat tajuissaan olevat tunnustivat Sepon oitis kuninkaakseen. Mutta sitä tunnustusta ei Taigina enää kuullut. Hän oli jo Turbo Saabillaan matkalla tarkastamaan valtakuntaansa.

Siitä lähtien on Seppo hallinnut rautaisella otteellaan niin jeenoja kuin rahnujakin. Välistä ovat nuoremman polven rahnut yrittäneet pullikoida mutta se on loppunut Turbo Saabin ujellukseen ja Taiginan antamaan rankaisuun. Kerrotaan Sepolla olevan valta niin maan päällä kuin taivaissa aikojemme loppuun saakka. Aamen.

kirjoita lisää

Olen keski-ikäinen jalkainvalidi mies ja työni puolesta joudun reissaamaan ympäri suomea. Usein pysähdyn ABC-huoltoasemalla lounaalle ja samalla käytän paikan invawc:tä. Nyt kuitenkin monena kertana kun olen mennyt invavessaan on siellä ihmeekseni ollut alaston romanimies.

Heti minut nähtyään alkaa romanimies pulputtamaan jotain epäselvää puhetta joka kuulostaa kuin mies sanoisi "mui kympin rinsa kakskymppii". Ensimmäisellä kerralla luulin miestä romanian kerjäläiseksi ja puhetta romanian kieleksi. Säälin alastonta miestä kun ajattelin että hän kerjää saadakseen vaatetta ja ojensinkin 10 € setelin miehelle. Kauhukseni heti rahan saatuaan ukko avasi suunsa ja yritti tavoitella siitintäni sinne. Pakenin paikalta nilkuttaen. Seuraavilla kerroilla en ole rahaa antanut vaan pelkästään nopeasti ulostanut välittämättä nurkassa loruaan hokevasta alastomasta miehestä.

Eräältä mieheltä kysyin miksi hän tekee tällaista, miksei hän anna ihmisten olla rauhassa invavessassa. Mies pillahti itkuun ja sopersi että hän antaisi ilmaiseksi mui ja rinsaa mutta kun Seppo Taigina pakottaa pyytämään louvvoa. Samassa invavessan ovi potkaistiin auki ja sisään astui erittäin komea ja äärimmäisen lihaksikas vanhempi romanimies tyköistuvassa nappanahka asussa. Mies tarttui alastonta miestä korvasta ja kysyi kuka antoi luvan vasikoida. Alaston mies pyyteli anteeksi ja armoa samalla kun vanhempi mies talutti hänet ulos. Lähtiessäni näin alastoman miehen vaikertavan ojassa ja turbo saabin katoavan horisonttiin.

Tietääkö joku minkä takia nämä alastomat miehet ovat invavessassa? Entä mitä tarkoittaa mui tai rinsa? Kuka tuo nappanahka asuinen mies on?

Yö syveni.

Jeenot kilpailivat siitä, kuka pystyy seisomaan pisimpään yhdellä jalalla samalla kun lausuu Vesa-Matti Loirin lyriikoita väärin.

Yksi ehdotti saunaa.

Ongelma: saunaa ei ollut.

Ratkaisu: rakennetaan.

Seppo seisoi keskellä projektia nahkahousut kirskuen ja johti operaatiota kuin sotapäällikkö.

"Lisää koivua. Vähemmän logiikkaa."

Puolessa tunnissa Jeenokivelle oli ilmestynyt rakennelma, joka muistutti enemmän avantgardistista taideinstallaatiota kuin saunaa.

Se lämmitettiin.

Liikaa.

Kun ovi avattiin, sisältä tuli höyry, joka näytti hetken ajan muodostavan Sepon siluetin ja kuiskivan: "Liian kuuma."

Jeenot juoksivat mereen.

Yksi kompastui omaan egoonsa.

Toinen väitti nähneensä veden alla entisen puhelinluettelon.

Seppo jäi seisomaan rantaan.

Hän riisui takkinsa.

Hiljaisuus levisi hetkeksi Jeenokivelle.

Ei siksi, että mitään erityistä olisi tapahtunut — vaan siksi, että kaikki odottivat.

Seppo astui veteen kuin se olisi hänen henkilökohtainen sopimuskumppaninsa.

Ja silloin—

joku laittoi musiikin vielä kovemmalle.

Seppohan oli tunnettu toto-pelien ystävä, varsinainen hevosmies etten sanoisi. Tämä kertomus tapahtui joskus kasikeetluvun viimeisinä vuosina Vermon raviradalla, ja se kuvastaa hyvin Sepon mutkattoman karskia luonnetta.

Seppo oli kireässä nappanahkuvormussaan tepastellut päällikön elkein Vermon alueella vetoa lyöden, välillä voittaen, välillä häviten, mutta aina mitättömän pienillä panoksilla. Mukanaan Sepolla oli siannahkainen attasea-salkku, jonka huhuttiin olevan täynnä tuhannen markan seteleitä. Viimein uskaltautui kulmahousulauman rohkein jeeno Sepon juttusille:

"Hai sie herra Seppo, pistä nyt kunnon panos niin saat hyvät louvot kerrala."

Seppo ei siihen sanonut mitään, virnuili vain salamyhkäisestija taputti nahkasalkkunsa kylkeä.

Tuli viimeisen lähdön aika, ja Seppo marssi tototiskille avaten salkkunsa. Ravikansa kohahti, kun salkusta paljastui kuin paljastuikin aimo nivaska "chydeniuksia". Seppo latoi tonnit tiskille ja sijoitti kaiken hevoselle numero 2. Sen jälkeen Seppo marssi, leveällä haarakäynnillä kuten panomiehen kuuluukin, katsomoon parhaille paikoille.

Yleisö päästi röhönaurun, kun hevonen numero 2 talutettiin radalle. Se oli riutunein mahdollinen luuska, olemuksestaan päätellen vielä umpikuurokin. Rattailla istui lihava pultsarin oloinen valkolaismies nahkainen ajurinlakki päässään. (Kyseinen

mies on muuten Suomi24-nimimerkin alastonromanies, joka muuten on nimimerkistään

huolimatta täysin valkolainen, isä.) Vermon kaaleet naureskelivat Sepolle:

"Nyt se Seppo on tullu täysin tinaloksi, tommonen luuska ja salkulline louvvoo sille!"

Seppo ei virkannut mitään, virnuili vain omahyväisesti.

Lähtö starttasi, ja Sepon panostama kaakki jäi tietysti heti jälkeen. Rattailla istuvalla puliukolla ei ollut edes ratsupiiskaa, vaan aikansa kuluksi söi räkää nenästään. Viimeisen kierroksen alkaessa Seppo nousi yllättäen seisomaan ja siirtyi katsomon etuosaan.

Hevosten saapuessa loppusuoralle Seppo tempaisi nappanahkahousunsa kinttuihin ja suuntasi karvaisen rinsansa radalle. Siinä samassa Sepon rinsasta purkautui yliluonnollisen kumea pieru,

aivan kuin tuhat leijonaa olisi karjaissut yhdellä kertaa. Radalla ravaavat hevoset tietysti säikähtivät moista ärjäisyä, ja säntäsivät laukalle lukuun ottamatta kuuroa kaakkia. Laukalle sortuneet hevoset tietysti hylättiin, ja niin vain kävi, että Sepon hevonen vei koko erän ja Seppo nettosi kottikärryllisen louvoa. Siihen loppui muiden kaaleiden leukailu Sepon tototaidoista,

ja Sepon maine vain kasvoi kulmahousukansan silmissä.

Istuimme serkkuni kanssa iltaa Cafe Cavalierissa. Puheet poukkoilivat raveista reikäpatjoihin ja povaamisesta peeloihin kunnes Alvari-serkkuni vilkuili ympärilleen, otti rehellisen katseen silmiinsä ja alkoi kertomaan ihan hurjia.

"Kuule, hai sie, rakas serkku, usot sie että vielä löytyypi jeeno jolle ei ees Seppo Taigina lyö länkiä kaulaan eikä hää suostu alistumaan Sepon bottomiksi". Olin pudota tuoliltani ja pyysin serkkua toistamaan puheensa. En voinut uskoa asiaa vaikka Alvari näin vakuuttelikin kuin papukaija ja korosti ettei hänen suullaan nyt puhunut peng tai narkotik vaan hän kertoo mitä on kivitalossa kuullut. Kysyin kuka on sellainen jeeno joka ei Sepon peelon edessä polvistu. Serkku vilkuili taas ympärilleen ja kumartui minua kohti kuin suudellakseen ja kertoi nimen Möhömaha Mertsi.

Olin Mertsistä jotain kuullutkin, oli nimensä mukainen iso vatsainen jeeno joka koini ketä tahtoi välittämättä oliko jeeno toppi- vai bottomijeeno. Mukanaan Möhömaha kuljetti suurta vesikauhuista saksanpaimenkoiraa jolla hän pelotteli jeenoilta pahvihousut kinttuihin ja taisi herkemmillä valahtaa litra mutraakin kun Mertsin koira vähän ärähti. Serkkuni tiesi kertoa paljon muutakin ja uppouduimme niin keskusteluun että ihan säikähdin kun joku koputti olkapäähäni.

Käännyin katsomaan koputtelijaa ja näin että tämä oli pinkeään röijyyn ja vahvaan showmeikkiin verhoutunut erittäin lihava jeeno. Kysyin, vaikka taisin jo arvatakin, kuka hän on. Jeeno katseli arkana jatsarin kärkiään ja mutisi kuulleensa puheemme ja olevansa juurikin tuo Möhömaha Mertsi. Hämmästyin todella ja jotakin sanoakseni tiedustelin miksi hän on pukenut röijyn päällensä. Möhömaha yskäisi ja kähisi että Sepon mielestä röijy hoikentaa. Vilkaisin ukkoa uudelleen ja tottahan Seppo oli puhunut, kimalteleva lurex-röijy todella sai lihavammankin jeenon vaikuttamaan vain hieman liikaa rinsapotaatteja nauttineelta.

Olimme hetken vaivautuneessa hiljaisuudessa kunnes Möhömaha Mertsi teki äkkiä puolisotilaallisen asennon, yskäisi ja totesi "Asiat pitää laittaa kuntoon. Mainemies Seppo Taigina on ainoa joka ne saa kuntoon. Mä oon hänen alamainen, hautaan asti". Tämän kerrottuaan Mertsi niiasi arasti ja poistui juosten ovesta. Jäimme serkkuni kanssa tuijottamaan toisiamme suut ymmyrkäisinä mutta samalla tietäen ettei maailmasta löydy sellaista jeenoa jota ei Seppo kengittäisi...

... (jatkuu)

Tapasin Vogue-saunassa serkkuni Rookerin. Kerroin hänelle että olin nähnyt Möhömaha Mertsin hyvin nöyränä röijyssä ja tiedustelin oliko Rookerilla tietoa mitä Seppo oli Mertsille tehnyt. Rookeri sanoi "nauraa" ja nauroi, sitten hän aloitti kertomaan.

Oli eräs heinäkuinen iltapäivä. Tunnelma jeenokivellä tiivistyi ja joka pusikon juurella koinittiin. Kukkona tällä tunkiolla hääräsi Möhömaha Mertsi joka pelkkiin jatsarisaappaisiin pukeutuneena kierteli peelo pystyssä kovaan ääneen Seppo Taiginaa solvaten, välistä napaten jonkun toppijeenon niskasta kiinni ja retuuttaen tämän sivummalle alistettavaksi.

Mertsi pakotti juuri Toppi-Tenhoa ottamaan grape-hedelmän kokoisia karvaisia kellejään mui ja piiskasi samalla Tenhon rinsaa katajanoksalla saksanpaimenkoiran muristessa vieressä kun tuuli toi mäntymäen metsään nopeasti lähestyvän turbon ujelluksen. Möhömaha oli niin puijauksen lumoissa ettei kuullut tai nähnyt mitään. Nappanahkaan verhoutunut jykevä hahmo nousi jeenokiven huipulle ja aloitti puheen matalalla äänellä. "Täällä on kuulemma jeeno jonka kaulaan eivät Taiginan länget sovi eikä Sepon peelosta rasva maistu" sanoi tuo tulija ja jatkoi "sopii sitä asiaa kokeilla nelisilmin".

Möhömaha havahtui transsistaan ja tajutessaan kuka oli saapunut paikalle usutti Mersu-koiransa Sepon kimppuun. Mersu lähtikin kuin Arvid työvoimatoimistosta hampaat irvessä kohti Taiginaa. Sepon silmissä välähti ja hän suuntasi katseensa hyökkäävään koiraan. Eläin huomasi Taiginan katseen, vinkaisi hädissään ja juoksi häntä koipien välissä Sepon ohi. Möhömaha Mertsi oli kaivanut jatsarin varresta moran käteensä ja kävi se tanassa kohden Seppoa. Taigina väisteli lähes huomaamattomilla liikkeillä Mertsin lengausta, kaivoi puolihuolimattomasti havannalais-sikarin taskustaan ja pisti siihen ronssonilla tulen. Sitten Seppo sanoi "tämä sikari on nyt könnin kello joka mittaa aikasi, kun se loppuu niin sitten aloitetaan"....

...(jatkuu)

Möhömaha huitoi kuin riivattu mutta ei onnistunut osumaan Seppoon. Sikari paloi vääjäämättä kohti loppuaan ja silloin Mertsin hermot pettivät. Vielä viimeisenä yrityksenä hän viskasi puukon kohden Taiginaa jonka käsi heilahti kobran lailla ja nappasi keklun ilmasta. Seppo liikkui kuin vietereillä, ollen yhdessä hetkessä Mertsin edessä ja samassa takana moran tikatessa pieniä pistoja Möhömahan ihroihin. Näennäisen satunnaisista puukon iskuista muodostui Mertsin ihoon veristä tatuointia ja pian vatsassa luki "SEPON L*TKA" ja selässä "PEELO SISÄÄN TÄSTÄ" höystettynä nuolella joka osoitti Möhömahan rinsaan.

Mertsi aneli armoa mutta Seppo ei ottanut pyyntöjä kuuleviin korviin vaan ponnisti rajusti ylöspäin ja ikäänkuin aika olisi pysähtynyt Taigina leijuessa ilmassa samalla kun jalat jakelivat rajuja potkuja Möhömahan naamaan. Kuului vain murskautuvien luiden miellyttävää rätinää ja Mertsi sylki verta sekä satunnaisia paloja lohjenneita hampaita. Möhömaha kaatui turvalleen tantereeseen ja Seppo täräytti vielä mojovan potkun Mertsin rinsaan. Sitten Taiginan sotaääni täytti mäntymäen metsän. Seppo valisti että vastaisuudessa tulisi Möhömaha Mertsin kulkea kiiltävässä röijyssä naama vahvasti meikattuna, rinsaa ja mui pitäisi olla aina halukkaille tarjolla ja jos jossain kuulisi Mertsi itsestään puhuttavan niin silloin piti hänen kertoa kenen alamainen Möhömaha oli. Lopuksi Seppo vinkkasi tusinan verran jeenokivellä pyöriviä toppijeenoja luokseen ja sanoi että näiden oli nyt opetettava Mertsi kunnon lutkabottomjeenoksi. Möhömahan tuskan huudot sekoittuivat kaikkoavan turbon vihellykseen, sinä iltana Mertsi todella oppi läksynsä kantapään sijaan rinsan kautta.

Melkoinen John Wick tämä Seppo nauraa

Lisää Seppoa

Muistan kun 80-luvun puolivälissä suuntasin eräänä lauantaina Iso-Robertin kadulla sijainneeseen jeenoravintola Gambriniin. Kapakan eteen oli pysäköity uuttuuttaan kimalteleva Turbo Saab josta tiesin että paikalla oli kaalojen valtias Seppo Taigina. Menin sisään ja totta tosiaan, parhaassa pöydässä istuikin Seppo tavaramerkikseen mudostuneessa nappanahka-asussa, julmettoman kokoinen peelo sepaluksen aukosta ulkona.

Tanssilattialla jeenot hytkyivät hikisenä lihamerenä Sepon seuratessa silmä ja peelo kovana tanssijoita. Jeenot pistivät parhaita tanssiliikeitään koska tiesivät että silloin oli mahdollista tulla kutsutuksi Sepon pöytään. Lattialla nähtiin jos jonkinmoista koreografiaa, osa heitti jopa kärrynpyörää tai kuperkeikkaa ja kaikkein eniten näytti Sepon pöytään hinkuavan Puujalka-Tenho joka siitä huolimatta että oli hävittänyt tanssin pyörteissä puujalkansa antoi mennä yhdellä jalalla kuuluisan amerikan jeenolaulajan keksimää moonwalkia.

Sepon tiikerinkatse haravoi tanssikansaa ja välillä tuikeissa silmissä välähti. Se oli signaali josta jeeno tiesi saaneensa armon saapua Sepon pöytään. Pöydässä Seppo näytti joko peukalon ylös tai alas ja jeeno nousi oitis Sepon syliin tai meni polvilleen pöydän alle ja otti peelon mui sormimerkin määräämänä. Välistä Seppo suuntasi timanttisen katseensa baarimikkoon joka kuljetti pöytään viipymättä Hennessyyn XO konjakkia jota Sepolla oli tapana juoda janoonsa kultaisesta nimikkopikaristaan paksun havannalais sikaarin kärytessä suupielessä.

Aikansa kun Seppo oli kunniapöydässään istunut hän nousi yllättäen pystyyn ja suuntasi kulkunsa wc-tiloihin. Musiikki pysähtyi, jeenot jähmettyivät sijoilleen ja hiljaisuus laskeutui Gambriiniin. Jopa äsken villisti pyörinyt diskopallo pysyi nyt paikallaan. Vessasta alkoi kuulumaan miten Seppo päästi oikein juhlamutrat pönttöön. Ilmassa oli sähköä ja mutran käryä. Yllättäen miestenhuoneesta alkoi kuulumaan uikutusta joka koveni kovenemistaan. Useimmat paikalla olleet hoksasivat että Seppo oli osunut toilettiin samaan aikaan jonkun jeenon kanssa joka nyt saisi tuta Sepon mahtipeelon voiman. Itkun sekaista ulinaa kesti tunnin. Sitten Sepon miehekäs karjaisu täytti tärykalvot ja melkein samalla ovi aukeni ja huussista nilkutti jeeno röijy väärinpäin ja pahvihousut kintuissa. Myös Seppo palasi juhlatilaan ja sillä hetkellä tiskijukka päästi levyn pyörimään ja El Bimbon keskeytynyt rytmi valtasi jeenobaarin saaden jeenot jatkamaan villejä tanssejaan. Otin vielä tuopin ja katosin yöhön. Olin saanut kohdata Sepon ja se ei unohtuisi koskaan.

Tuosta muistuukin mieleen tarina, kun Seppo kuului Gay Gambriinin omistajiin, hänellä oli tapana katsella poikien tanssia tiskin takaa ja runkata pitkään grogilasiin. Nämä tuotteet myytiin sitten asiakkaille baarin erittäin suosittussa paukussa, Kolmen Ässän paukussa eli Seppo Sällin Speciaalissa, joka siis koostui Sepon mäjäytyksestä, karamellisoidusta ruskeasta sokerista ja väkiviinasta yleensä Koskenkorvasta (joskus tiskin alta heimolaisten keittämästä pontikasta). Valmiin satsit Seppo laittoi firman kylmäkaappiin, jotta paukkuja voitiin tehdä myös hänen ollessa poissa paikalta. Kaapissa olikin juuri valmistunut vielä hieman höyryävä annos, noin pikku limpsapullon verran eli 1/3 L ja sisään pelmahti pelätty Elintarvikeviraston agentti, noin kolmeviitonen vanhapiika Johanna R. nuuskimaan paikkoja. Vittumainen, virkaintoinen muija! Hän dippasi sormensa tuotteeseen ja kysyi tarjoilijalta, "mitäs tämä sitten on?" Hämmentynyt poika sönkötti, että se on Taiginajuurta suosikki grogia varten. Johanna maistoi ja kulauttipa sitten koko astiallisen perään ja kaapien vielä etusormella jämät lasista! Tarina kertoo, että Johanna oli seuraavana maanantaina eronnut, ilman selityksiä lupaavalta virkamiehen uralta ja lähteneen Köpenhaminaan huoraksi. Uranvaihdos ei ollut taloudellinen menestys, sillä hänestä tuli mälliaddikti ja tapasi antaa jopa Christianian spurguille ja narkkareille blow jobeja tyhjiä kaljapulloja vastaan, sen verran perso hän oli tavaralle, mutta hän ei aivan enää koskaan löytänyt sitä oikeaa makua.