Voiko tässä vielä oppia luottamaan?

Ongelmana on viime aikoina ollut parisuhteen luottamus. Taustoista sen verran, että olen elänyt jokseenkin traumaattisen elämän, lapsuus ei ollut täysin turvallinen vaan siinä oli alkoholismia ja muuta. Sen jälkeen olen ollut myös huonoissa parisuhteissa, joissa on ollut väkivaltaa. Luottamus ihmisiin on siis ollut huono ja usein onkin elämässä ollut tilanne, että ei ole ketään johon voisi turvautua tai pyytää apua, kun on todella vaikeaksi mennyt kaikki. Muutin tämän nykyisen perässä ihan toiselle puolen suomea (toki lapsuusperheeni asui täällä suunnalla) ja minulla ei ole vielä mitään uusia ystävyyssuhteita ja muita tänne muodostunut. Nyt sitten itse ongelmaan. Viime vuoden loppupuolella meillä oli kotona tilanne, jossa oma lapseni oli käyttäytynyt huonosti (hänellä oli lähinnä itsetuhoisia asioita, mitä oli toteuttanut). Hänen kanssaan on muutenkin useasti otettu yhteen, kun yhteisten sääntöjen mukaan toimiminen on hänelle aika haastavaa (ei mitään kovin radikaalia siis ole tehnyt). Kuitenkin mieheni suuttui todella kovasti näistä lapset teoista loppu vuonna (lapsen kanssa, kun jutteli niin hän oli aika masentunut ja huono vointinen) kuitenkin mies otti ne jotenkin hyökkäyksenä itseään kohtaan ja tilanne eskaloitui siihen, että mies uhkasi lähteä (hetkellisesti lähtikin kaverilleen) ja sanoi vielä, että ei tule takaisin ellei tämä kyseinen lapseni lähde (meillä molemmilla on lapsia eli tämä yksi ei ole ainut). En itse ymmärtänyt lainkaan hänen reaktiotaan ja miten voi tuollein reagoida, kun lapsi on ollut itsetuhoinen ja selvästi tarvitsisi apua. Sen lisäksi vielä jättämisellä uhkaaminen ja sen osittainen toteuttaminen oli itselleni ainakin ihan valtava järkytys. Tuli tunne, että jäin ihan yksin taas selvittämään asioita, kun tuli todella vaikea tilanne. Nyt vaan tuntuu, että tuo asia tulee koko ajan mieleen ja mietin, että milloin tulee seuraava tilanne, jonka seurauksena mies sitten lähtee tai ainakin uhkaa lähteä. Tuosta jäi aivan valtava turvattomuus ja luottamuspula. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mies vain suuttuu, jos puhun siitä, että en pysty häneen luottamaan. Hän tuo vaan esiin sitten asioita, mitä hän tekee hyvin. Ja kyllä niitä asioita on paljon. Olenko siis itse tässä jotenkin väärässä ja pitäisi vain unohtaa tuo tilanne vai miten tässä pitäisi edetä?