Lue keskustelun säännöt.
Miten nämä salasuhteet alkavat?
06.10.2006 |
Ovatko kaikki salarakkaat paatuneita " uusijoita" eli näitä jotka jatkuvasti pettävät? Vai tapahtuuko salasuhteita ns. normaaleille ihmisille?
Itse olen perheenäiti joka on ihastunut toiseen mieheen joka on myös naimisissa ja isä. Mies on ihan tavallinen, ei siis todellakaan mikään naistenmies.
Ongelmana on se, että en oikein saa selville onko tämä mies minusta kiinnostunut ja mihin asti on valmis menemään...itsellänikään ei ole kokemusta aiemmin.
En tiedä oikein mitä tältä mieheltä haluaisin mutta ehkäpä jännitystä elämään, huomionosoituksia, jotain...
Varsinaista seksiä en ehkä niinkään koska se olis kyllä tosi vaikeeta järjestää mitenkään.
Kommentit (5)
Kypsän, realistisen ihmisen tekstiä.
Olen ollut uskollinen mies mutta totta kai ajatuksen tasolla hekumoin usein muutaman tutun/puolitutun naisen rakastelemisesta, ja saisin uskomattomat kicksit jos tietäisin heidän ajattelevan samoin. Ei se ole sen ihmeellisempää.
Mut en ala salasuhteeseen...
m32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mies jäi ihon alle.
Oltiin ujoja ja kumpikaan ei saanut aloitetta tehtyä aikanaan.
Nyt on ikää 30+ ja lapsia kummallakin sekä aviopuolisot ja isot asuntolainat. Mielessä vain, että mitä elämäni olisi voinutkaan olla jos asiat olisikin menneet toisin. Todennäköisesti olisin yhtä kypsä parisuhteeseeni kuin nyt... ehkä tämä mies olisi vain se puoliso.
Jostain syystä olen viime aikoina törmännyt tähän mieheen usein ja tuntuu kuin kohtalo usuttaisi meitä yhteen. Olimme samalla lennolla, samassa ravintolassa, yhtä aikaa ruokakaupassa... Ystäväni osti hänen naapuristaan talon ja toinen on taas hänen uusi työkaveri. Erästä puhelinnumeroa kun hain Enirosta, tuli hakuun myös tämän miehen numero, oli kuin kohtalon julma sormi olisi oikein käskenyt soittamaan. Samalla lailla näin hänen sähköpostiosoitteen...
Haluaisin niin kovasti tuntea ne kädet ympärilläni ja huulet huulillani.
Öisin rakastelen unissani tämän miehen kanssa ja tänään aamulla kun heräsin kroppa tuntui siltä kuin olisin harrastanut villiä seksiä koko yön.
Varmaan jos tilaisuus tulisi en edes epäröisi alkaa salasuhteeseen tämän miehen kanssa. Ja ihan vain siksi, että haluaisin tietää mitä typeryyksissäni jäin ilman.
Kakkosen ajatukset tosi samoilla linjoilla kuin omanikin. Hienosti osasit ne kirjoittaa. Minäkin toisaalta haluan olla uskollinen (ja olen ollutkin) mutta ihastuksia on aina silloin tällöin. Tämä nykyinen on (yllätys, yllätys) työkaverini. Missäpä sitä pienten lasten äiti vieraita miehiä muualla tapaisikaan. Baareja en harrasta enää.
Jotenkin meillä synkkaa ja ammatillisestikin arvostan häntä kovasti. Olen oikeastaan jo toista kertaa häneen ihastunut, eka kerta meni ohi kun olin äitiyslomalla. Vietän hänen kanssaan siis 7,5 tuntia päivässä kun taas miestäni näen iltaisin muutaman tunnin jos hyvin sattuu eikä ole harrastuksissa tai ylitöissä. Yhteisen ajan vähyys on eroittanut meidät hieman toisistaan.
Tämän työtoverini vuoksi olen saanut itseni taas kuntoon raskauksien jälkeen. Aavistelen että tunteeni saa vastakaikua mutta sitä on kyllä vaikea tietää kun kumpikaan ei ole ns. suoran toiminan ihmisiä tällä saralla. Ja sitten on vielä muut työtoverit, joten edessä pitää näytellä välinpitämätöntä.
Ehkä haluankin kaiken pysyvän hallinnassa ja vain unemoida tästä miehestä...
Tapasimme toisen kerran yhteisellä matkalla ja tämä mies oli sanonut yhteiselle ystävällemme että haluaisi minua, tiesi minun olevan varattu ja sovimme että seksiä vaan ja sitä myös tehtiin koko yö.
Sovimme että käyn hänen luonaan ja kävin, oli hyvää seksiä kylläkin mutta taitaa olla niin ettei meillä ajatukset loksahda yhteen...saa nähdä mitä tästä tulee.
Ne ovat yleensä hyvin luonnollisesti lähellä. Esim työkavereita, ystäväpiiristä.
Jonkun verran näyttää porukka hakevan deittipalveluista seuraa jopa niin että varattua varatulle.
Sit on satunnaiset baaritutut, eli jakorasia-meininki.
Niin, minä näen luotettavan läheisen ihmisen huomion mukavana asiana ja jos se siitä etenee niin kannattaa vaan tietää mitä ajat itse takaa. Itse naimisissa olevana haluaisin sen tiedon että edes joku ajattelee mua tai haluaa. Ei sen tarvi mennä sen pidemmälle paitsi fantasian tasolla. Uskoisin saavani jo paljon tykytyksiä ja fiiliksiä pelkästään avoimesta keskustelusta tai kirjoittelusta.
Sitten on tietty ne tunteet, että käännätkö elämäsi ympäri pelkän ihastuksen takia vai nautitko sen tuomasta jännityksestä ja kosteista ajatuksista arjen lisänä. Jos olet yleensäkin taipuvainen ihastumaan ja sallimaan ne tunteet, se EI lopu kumppania vaihtamalla. Joillekin se on itsekuri-asia ja toiset ei vaan suostu täysin yksiavioiseen elämään.
Eli mitä haluat? Vaihtaa kumppania vai elää vapaammin? Mitä hän haluaa? Suosittelisin avoimia keskusteluja meileitse tms.
Kun katsot miestäsi ja tunnet piston ajatuksistasi, muista se on vaan elämää. Se on oppimisen paikka. Jonkunlainen risteys alue.. Polkuja on, jokainen valitsee ITSE sen mihin suuntaa.
Anteeksi turhan käytännön läheinen suhtautumiseni.. Paljon on nähty.
Me ollaan yksilöitä, tiukkikset saa kiljua taas kuorossa ja paukuttaa moraalirumpuaan.