Kerään huonoja "ystäviä" ympärilleni - mistä voisin löytää aitoa ystävyyttä?
Taustallani on useita hylkäämiskokemuksia lapsena ja nuorena. Noudatan selvästi kaavaa yhä aikuisena, että etsin ympärilleni kiintymyssuhteeltaan etäisiä, kylmiä ja ailahtelevia ystäviä. Alkuun he vaikuttavat mukavilta, eloisilta ja ystävällisiltä, mutta ystävyyden edetessä näenkin todellisuuden. Näitä ystäviä ei kiinnosta tasavertaisuus, vaan minä olen heille se tuki ja kuuntelija. Minulta otetaan ilomielin apua vastaan ja pyydetään sitä. Minulle nuristaan elämän kurjuudesta (eikä asioille tehdä mitään itse) ja minä lohdutan. Sitten kun elämässä ystävillä alkaa pyyhkiä paremmin tai minussa ei ole enää mitään, mistä hyötyä, haihtuvat nämä ystävät kuin pieru Saharaan. Samoin on käynyt, jos olen itse ollut tarvitseva ja vuorostani olisin tarvinnut kuuntelijaa tai apua. Jään aina ihmettelemään, että mitä hittoa juuri tapahtui, kun nämä ystävät katoavat elämästäni.
Ongelma on minussa, kun lähtökohtaisesti kerään ympärilleni ihmisiä, jotka vain yrittävät hyötyä minusta tavalla tai toisella. Ja kun löydän noita huonoja ystäviä ympärilleni, siedän ikävää käytöstä ystävyyden vuoksi. Mistä löytäisin aitoja ystäviä, jotka haluavat olla tasavertaisia ja aidosti haluavat myös minulle hyvää?
Kommentit (9)
Työpaikalta, harrastuksista?
Joku viisas on tainnut sanoa, ettei ihmisellä lopulta voi olla kuin kourallinen aitoja ystäviä. Nuorempana ajattelin toisin, mutta vanhemmiten olen todennut että tosi on. Aito ystävyys on todella harvinaista, eikä minulla laajasta tuttavapiiristä huolimatta ole kuin muutama oikea, aito ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalta, harrastuksista?
Joku viisas on tainnut sanoa, ettei ihmisellä lopulta voi olla kuin kourallinen aitoja ystäviä. Nuorempana ajattelin toisin, mutta vanhemmiten olen todennut että tosi on. Aito ystävyys on todella harvinaista, eikä minulla laajasta tuttavapiiristä huolimatta ole kuin muutama oikea, aito ystävä.
Mistä olet saanut nämä ystäväsi?
Harrastan vain ns. yksilölajeja, joten ei ole harrastusporukkaa. Työpaikalla ei valitettavasti ole samanhenkisiä ihmisiä, joita tutustuminen kiinnostaisi.
Ap
testaa melko varhain, miten ko. ihminen suhtautuu, jos et autakaan jossain tilanteessa. jos suhtautuu vihamielisesti, voit vetää johtopäätöksen, että hän haluaisi vain hyötyä sinusta.
Kävisin terapiassa ja yrittäisin päästä tuosta hylkäämisen tunnelukosta irti.
Aitoutta ei arvosteta näinä aikoina. Harva edes tavoittelee sitä enää. Toivon, että löydät aidon ystävän ja kohtelet häntä hyvin, omat rajasi pitäen.
Omia kokemuksia:
-Moni hyvin sosiaalinen ihminen on osoittautunut tällaiseksi tapaukseksi. Katselisin siis ystäviä hiljaisemmista ja ujommista ihmisistä. Todennäköisemmin arvostavat syvempää ystävyyttä kuin joku päiväperhonen.
-Ota jo valmiiksi se asenne, että et ryhdy kenenkään auttajaksi tai tukijaksi. Jos ihminen on vailla jatkuvaa olkapäätä tai apua, niin kylmästi vaan auttamishanat kiinni heti alussa. Ei pääse edes muodostumaan roolia, jossa olet kynnysmattona.
-Ryhdy alusta asti "vaatimaan" itsellesi jotain. Eli ole jo alussa jotain tarvitseva. Jos vain myötäilet, hymistelet ja vuosien jälkeen kaipaat kuuntelevaa korvaa, et sitä tule saamaan (dynamiikka on muodostunut jo sellaiseksi, että sinä olet se tukija ja toinen ei).
Moskeijasta.