Miten te kestätte "arkea"?

ja nautin arjessa monissa asioista, esim. iltasatu lapsen kanssa on yksi päivän parhaita hetkiä. Toki arjen pyörittäminen välillä stressaa, ja jos on liikaa kiirettä, mutta pääsääntöisesti arki on ihan mukavaa. Ja nautin aina erityisesti kun tulee viikonloppu, silloin tehdään jotain yhdessä, ulkoillaan, mennään mökille, laitetaan hyvää ruokaa, tavataan ystäviä ja sukulaisia jne.



Jäin hiljattain osittaiselle hoitovapaalle ja teen lyhennettyä päivää, se teki arjesta huomattavasti mukavampaa.

On muutama harrastus ja ihanat työkaverit mutta kotona olo on parasta, varsinkin viikonloput jolloin ei ole mitään ohjelmaa.

Ei ole pakko olla aina samat kuviot. Meillä on lapset koulussa ja molemmat vanhemmat töissä. Iltaisin on kaikilla jotain harrastuksia, ei kuitenkaan liikaa. Syödään joka ilta päivällinen yhdessä, kokataan milloin milläkin kokoonpanolla. Viikonloppuisin tehdään aina jotain kivaa. Lapsilla on omia menoja joskus, samoin meillä vanhemmilla. Käydään joka viikonloppu ulkona syömässä, joskus lasten kanssa, joskus kahdestaan miehen kanssa. Leffassa, näyttelyissä, konserteissa, kylässä, urheilemassa, pikku matkoilla jne. Kotona käy melko usein kavereita kylässä.

varsinainen kotihiiri. Arki ei ahdista mua juuri koskaan, vaikken oikeestaan koskaan tee mitään mainittavaa. Välillä käyn lenkillä tai uimassa tai tosi harvoin kahvilla kaverilla. Viihdyn vaan kotona. Sekä yksin että miehen kanssa. Onneksi mulla mahdollisuus molempiin sopivassa suhteessa, joskus kerkee tulla vähän ikävä kun mies vaik ilta- tai yövuorossa, mikä on vaan positiivista. Tosi harvoin juurikin vuorotyönsä ansiosta ehitään olla liian paljon yhessä niin että toiseen ärsyyntyis. Tietty joskus sitäkin. :D



En kaipaa jatkuvaa matkustelua tms. Viihdyn hyvin näin, sohvaperunana. Kunhan on muutama ystävä joita välillä tavata. Ja rakas sohvakaveri, läheisyydenkipeä kissani. :)



Eli... en tiedä miksi kestän arkea. Olen vain todella tylsä ihminen? :D

Varsinkin syksyn kaamoksessa ja talvella on pakko välillä tehdä jotain arjesta poikkeavaa ja siihen auttaa yleensä parhaiten jokin reissu. Joko perheen tai kavereiden kanssa.



Kotiuduin juuri kaveriporukan kanssa Englannin reissulta, viiletettiin siellä 5 eukon voimin ja naurettiin vedet silmissä kaikelle hömpälle.



Tämän reissun avulla jaksan arkea taas muutaman kuukauden. Mä tarvitsen reissaamista ja hulluja sosiaalisia tilanteita. Sisustusta, materiaa, hienoja autoja tms. kalliita käsilaukkuja en kaipaa elämääni lainkaan. Laitan kaiken ylimääräisen rahani matkustamiseen.

en todellakaan käy millään pettämis- tai seuranhaku reissuilla. Torjun ystävällisesti kaikki minua lähestyvät vastakkaisen sukupuolen edustajat.

Perhettä on ikävä tien päällä, mutta sitten on taas tuplasti mukavampi tulla kotiin : )

Siis kun alkaa kaikki kyllästyttää, aina samat kuviot... Onko teillä paljon omia harrastuksia yms? Vai teettekö kokoperheen voimin aina jotain kivaa?

Minulla ei ole mahdollisuutta omiin harrastuksiin, lasten hoidon järjestäminen menisi niin vaikeaksi että totesin, että ei sitten. Eli en koe sitä omaa harrastamattomuuttani ongelmaksi, vaan se on tosiasia ja olen hyväksynyt sen.

Lapsilla on kummallakin 1 harrastus, eli kahtena iltana viikossa on lasten meno. Nyt on isompi pystynyt kulkemaan harrastukseensa yksin, ei ole tarvinnut kyytiä, talvella tilanne on toinen.

Olen töissä. Mutta illat ja viikonloput on toisinaan tylsiä.

Katkaisen sen, kun tehdään yhdessä jotain. Käydään huoltoasemalla tai vast. kahvilla. Ihan vaan siksi, että lähtään jonnekin. Kotoa pois.

Kyläpaikkoja / kavereita, joille mennä illalla tai viikonloppuna on tosi vähän, mutta joskus niitäkin.

Käydään uimassa tai keilaamassa.

Mennään leikkipuistoon.

Aina ei tätä, kun kotihommatkin pitäisi, mutta joskus.

Tätähän tämä on. Arkea ja pyhiä vuodesta toiseen. En kaipaa erityisesti mitään huippukohtia tai erityistä kivan tekemistä. Olisi kamalaa jos joutuisi koko ajan odottamaan jotain "kivaa". Kunhan ollaan ja eletään.



Elämä on.

Mä en sinällään kaipaa mitään hokkuspokkusta. Mun mielestä arki on ihan parasta. Lomilla reissataan ja tehdään jotain tavallisuudesta poikkeavaa, mutta muuten viikot menee hyvinkin samalla kaavalla.

tai lomaa.

mulla on tosi kiva työ ja harrastanut olen aina.

arki on ihanaa!

Mulla on kiva työ, ihania ystäviä, harrastuksia, kaunis koti mielettömässä paikassa ja rakas perhe.



Arki on just sitä ihanaa, en mä jaksaisi juhlia joka päivä!

muistan eron jälkeen, ero tuli mulle niin takavasemmalta, oli aivan kamalaa, kun arki tuli päälle. Lapset joka toinen viikko pois ja koti tyhjä. Rahahuolet olivat melkoiset. Nyt rahan kanssa pärjään, mutta mitään ylimääräistä ei osteta. Lapset onneksi saa isältään rahaa vaatteisiin.

Sitten aloin vaan päässäni laittaa asioita kuntoon. Mietin mistä tykkään ja mistä en. Tykkään yksinkertaisista asioista, esim teehetkestä, tykkään kun menen illalla nukkumaan kun petivaatteet tuoksuu puhtaalle, tykkään tulla kotiin kun leipäkoneessa odottaa tuoksua, tuore leipä ja ennen kaikkea tykkään kun kotona on siistiä.

Joten mä joka aamu vien petivaatteet ulos, kun mennään nukkumaan on koti siisti, käyn kaikki kaapit läpi x 2 vuodessa ja ylimääräinen kiertoon, eli meillä myös pysyy siistinä.

Mä olen pelkästään näillä pienillä teoilla paljon onnellisempi ja tietenkin tyytyväisempi elämään.

Yritän hankkia lisäansioita käsitöistä ja niitä teen paljon kun lapset ovat isällään. Materiaalit saan lahjoituksena esim kierrätyskeskuksesta, joten miten kauppa joulumarkkinoilla käy, on tulot lähes ns puhtaana käteen.

Nyt olen saanut vähän pesämunaa kerättyä, siis vähän, mutta jos pesukone menee rikki, en lyhisty vaan ostan uuden, huomaan että elämä menee vielä paremmin.

Niin paljon mulla ei ole rahaa että voisin käydä baareissa etsimässä uutta miestä. Jos tapaisin jonkun en voisi käydä hänen kanssaan edes ulkona. Käteen kun jää alle 50 e kuussa, en pystyisi laittaa 50 euroa yhdellä kerralla vatsaan.



Mua auttoi tämä itsetutkiskelu kovasti.

Tilitin tuohon yhteen ketjuun kun vauva kahlitsee kotiin. En vaan jaksaisi olla kotona, mutta vielä vähemmän jaksan kuunnella rääkyvää vauvaa rattaissa.

Yksin vauvan kanssa melkein aina, päivästä toiseen.

Pää hajoaa.

Kaupan täti totesi mulle yksi päivä että voi ihana kun sä olet tollanen superäiti.

Hetken aikaa katsoin ja sanoin että kyllä sitä kuule välillä toivoo sydänkohtausta että pääsis hetkeksi lepäämään.



Toisaalta, tää myös parasta mitä elämässä voin saada. Terveet lapset, kiva pieni koti jota siivota 24/7 ja huumorintajuinen mies. Itse olen halunnut arjestamme aktiivista, käydään kerhoissa, jumpissa ja salilla. Päivisin ei aina ehdi istahtaa kun on niin paljon hommaa, mutta mihin tän haluaisi vaihtaa?

Kahden viikon reissu turkoosin veden ääreen, palmupuun alle lepäämään YKSIN tekisi varmasti terää ja joskus vielä lähdenkin.



Oma aika, hyvät ystävät ja keskusteluyhteys mieheen, ja se ettei jää lasten kanssa aina kotiin päivisin, auttaa jaksamaan. On niitä aamuja kun pää ei meinaa nousta tyynystä kun uuvuttaa ja päiviä jolloin meillä ei puhuta vaan huudetaan suoraa huutoa kilpaa. Tänään oli hyvä päivä vaikka aamulla väsytti ja olisi tehnyt mieli olla yöpaidassa koko päivän :)

Mulla fyysisesti kohtalaisen raskas työ, jota teen klo 6-14. Aamulla herätys 4.50 ja kotiin tulen 14.30-15 välillä. Kupillinen kahvia naamariin, sit ruuanlaitto, siivoukset, pyykinpesut, lapsen kanssa lukemista/askartelua/läksyjä, salkkarit, iltapesut ja -sadut ja sitten sänkyyn. Ei siinä paljon ehdi miettimään että jaksanko tätä arkea vai en. Se on jaksettava jos haluaa että on ruokaa lautasella ja katto pään päällä.

Onneksi pääsee omaan pieneen mielikuvitusmaailmaan.



-eskapisti-

Siksi kai arki tuntuukin mukavalle.

Joskus poika kävi judossa ja VPK:ssa, tyttö tanssissa ja minä puutöissä. Silloin ahdisti ja oli aina kiire.

Viihdymme paljon paremmin nyt ja jaksammekin, kun saamme koulun ja töiden jälkeen olla kotona, tehdä rahassa ruokaa ja käydä välillä shoppailemassa :)

Viikonloppuisin sitten kyläilemme tai teemme isompia ostoksia, mutta harvoin mitään enempää.

Aika menee vanhan talomme ja puutarhamme kimpussa, se on koko perheen yhteinen projekti.

Onneksi ei ole talous tiukalla, niin voi välillä ottaa pienen irtioton arjesta jollain matkalla tai muulla. En mä samanlaista arkea varmaan kestäiskään.