Ei se nätin naisen elämäkään ole aina helppoa

No en jaa kokemuksiasi, yleensä saan toisilta naisilta positiivista palautetta tyyliin, oletpa upea, kaunis jne .eikä kukaan mulkoile päästä varpaisiin.

Miehet taas jättää mut ihan rauhaan, kehuvat toki mukavaksi ja kauniiksi, mutta eivät siis oleta että lepertelen heille, ihan saan olla sellainen kuin olen. En tosin anna itsestäni mitään tyrkky-kuvaa, vaan kaveeraan miesten kanssa ihan normaalisti ja töitä tehdään asiallisesti.

Olen töissä miesvaltaisella alalla ja korkeakoulutodistus ja ammattiosaamiseni taso puhuvat puolestaan, ei mua yritetä keskusteluissa jyrätä.

En siis elä alämääni sillä asenteella, että mua vihataan/väheksytään ulkonäköni takia, vaan teen työni ja hoidan ihmissuhteeni ihan normaalisti.

Suosittelen sinullekin.

pitäisi aina olla kaikille hymyssä suin ja ihana. Miehet suuttuvat jos heille ei lepertele ja hymyile nätisti, silloin on bitch ja ylimielinen. Joku ihme olettamus että kaikkien tykkäämistä ja hyväksyntää pitäisi onnessaan kalastella..? Pitäisi olla niiin hirmu onnellinen kun miehet osoittaa mielenkiintoa...:/

Naisilta saa vihaisia katseita ja päästä varpaisiin -mulkoiluja. Keskustelussa yritetään aina jyrätä ja osoittaa että nätti pää on tyhjää täynnä.

vaikka naama ei olisikaan hymyssä.

Riittää kun asiaa ollessa, kykenee normaaliin kommunikointiin.



Mistä moinen luulo on lähtenyt liikkeelle että pitäisi olla yhtä hymyä?



Jos koitat jonkun iskeä, niin hymyile silloin.

Olin ennen nätti ja hoikka, sain aina erinomaista palvelua mihin ikinä meninkään, hymyllä aukesivat kaikki ovet jne. Töissä etenin nopeasti ja vaivattomasti, tiedostin joskus tilanteiden epäreiluuden kun kauemmin talossa olleet jäivät syrjään kun minulle annettiin esim. seminaareissa iso rooli presentaatioissa jne.



Noh, kului 15 vuotta ja lihoin 40 kiloa, kyllä luit oikein. 55->95kg. Olen kuin eri ihminen ulkonäöltäni, mutten luonteeltani. Voin vakuuttaa, että kohtelu on TODELLA erilaista nyt, vaikka edelleen pukeudun niin nätisti kuin näillä kiloilla voi, olen iloinen enkä kulje naama nurinpäin. Eipä aukea ovet, ihan itse saan kammeta ostokseni ja muksuni ahtaista ovenraoista, töissä en todellakaan ole se ykkösvalinta seminaarin keulakuvaksi jne. vaikka kokemusta on nyt paljon enemmän kuin silloin aiemmin.



Mulla on vertailupohjaa ja kauniin naisen elämä on tuhat kertaa helpompaa. Lisäksi on paljon helpompi pysyä onnellisena ja tyytyväisenä, kun sitä positiivista vahvistusta tulee niin paljon. Se on sellainen itseään toteuttava asia, hyvän kehä - ja tämä toinen ääripää sitten. En sano että kaikki ylipainoiset olisivat rumia, mutta ainakaan itseäni tämä taakka ei kaunista.

palautetta, jos ei jokaiselle ällötykselle, joka tunkee ahdistelemaan, hymyile. Koska he laskevat sen varaan, että rumalla ei ole varaa valita ja ruman on pakko olla hymyilevä kelle vaan, koska parempaakaan ei saa.