Lue keskustelun säännöt.
Onko keskiluokan turvallisuudentunne nykyään pelkkää harhaa?
10.03.2026 |
Moni meistä työssäkäyvistä tuntuu
ajattelevan, että hallituksen leikkaukset eivät koske meitä, kun asuntolaina on hallinnassa ja verotus hieman kevenee. Onko tämä kuitenkaan koko totuus?
Vakava sairaus tai yllättävä työttömyys voi
osua keneen tahansa. Jos sosiaaliturvaa
heikennetään rajusti, maksettukaan asunto
ei välttämättä pelasta: lamassa asunnon
arvo laskee ja sen myyminen on vaikeaa, jos
tulot eivät enää riitä juokseviin kuluihin.
Olemmeko tulleet sokeiksi sille, että olemme loppujen lopuksi täysin riippuvaisia
yhteisestä turvaverkosta? Onko pieni
veronkevennys sen arvoinen, että oma
selusta jää suojaamatta kriisin sattuessa?
Olisi kiinnostavaa kuulla, koetteko te muut
olevanne oikeasti turvassa nykyisessä
taloustilanteessa ja nykyisen hallituksen visioimassa tulevaisuudessa?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
On pelkkää harvaa. Tulee sairaus ja kämppä myyntiin. Tulee ero ja elareiden myötä köyhyysloukku. Tulee huoltoriita ja lapsi turvataan äidille, josta seuraa invalidisoiva masennus jne.
Elämä on nykyään nuoralla tanssimista.
Totta. Onkin aika erikoista, että moni meistä nimenomaan äänestää tätä linjaa, vaikka samalla tunnistaa turvan olevan harhaa. Miksi olemme valmiita tinkimään omasta suojastamme pienten veronkevennysten takia onko luotto omaan onneen todella näin kova?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.
Kokonaisuus on erittäin haavoittuva. Yksi tuuli voi kaataa koko korttipakan.
Ja sehän on tarkoituskin, tuhota keskiluokka yksi toisensa jälkeen. Yksi kestää hetken pidempään kuin toinen, mutta sama kohtalo odottaa kaikkia ei-eliittiläisiä.
- Vantablack-
Mikä turvallisuudentunne? Ei minulla sellaista ole enää ollut aikoihin. Ja sehän työnantajille sopii. Pidetään kaikki pienessä pelossa ja kiitollisina siitä kun vielä edes on se työpaikka niin voidaan leikata palkkoja ja huonontaa työehtoja ihan mielin määrin.
On pelkkää harvaa. Tulee sairaus ja kämppä myyntiin. Tulee ero ja elareiden myötä köyhyysloukku. Tulee huoltoriita ja lapsi turvataan äidille, josta seuraa invalidisoiva masennus jne.
Elämä on nykyään nuoralla tanssimista.