Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Epätoivoinen äiti

Vierailija
15.10.2011 |

Raskaus oli vaikea ja vauvalla ollut allergioita. Sain viimeksi omaa aikaa, kun pääsin pariksi tunniksi parturiin kuukausi sitten. Lähellä ei ole ketään, joka ottaisi lapsen vähäksi aikaa hoitoon. Mies ei halua olla yksin vauvan kanssa, sitä paitsi hän nauttii siitä, kun olemme perheen kesken. Itse niin paljon kaipaisin edes paria tuntia omaa aikaa kerran viikossa tai edes kerran kahdessa viikossa. Tähän kaikki muut huolet päälle, joita uskokaa pois, riittää.



Rakastan vauvaani, mutta tunnen vihaa, koska hän on niin vaativa, minä olen väsynyt ja minulla ei ole vauvan lisäksi mitään muuta elämässäni. Olen suunnitellut perheeni jättämistä, vaikka en usko, että voisin, sillä rakastan vauvaani. En vain näe toista ulospääsyä. Mieheni aina sanoo, ettei ole kieltänyt minua menemästä omille asioilleni. Mutta viimeksikin, kun menin parturiin, hän oli ärtynyt jostain syystä. Itse kannustan häntä ottamaan omaa aikaa. Haluan vielä sanoa, ettei mieheni ole mustasukkainen, koska ennen vauvaa menemiseni ja tulemiseni ei ollut ongelma. Lisäksi hän kyllä osallistuu mm. kotitöihin kiitettävästi.



En kaipaa moraalisaarnoja, koska enpä itsekään nauti ajatuksistani. Kaipaan apua!

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
15.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi pyhä perse mikä mies! Siis täysi idiootti! Tottakai äitiKIN tarvitsee EDES joskus hengähdystauon. Teeppä niin että sanot että nyt minä lähden shoppailemaan, tuossa on vauvalle puhtaita vaatteita, tuossa vaipat, ja tuossa maitoa, moimoi! Ei se vauva ole vaan sinun ja tottakai miehen PITÄÄ hoitaa vauvaa kun äiti on väsynyt ja vielä tuollaisia ajatuksia...



Kerro miehellesi noista asioista, joita olet miettinyt. En usko että olisi noin tekemässä, mutta noista on parempi puhua että mies ymmärtää, ettet elä pelkästään vauvaa varten.



Meillä kakkosen kohdalla minä itkin ko asian takia pari krt ja mies lupaisi ottaa enemmän vastuuta ja nyt pääsen joskus ihan omiin puuhiin YKSIN. Tulisin muuten hulluksi. Voimia sulle! :)

Vierailija
2/3 |
15.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin tutulta tekstisi kuulostaa. Ei meilläkään mies koskaan kieltänyt minua menemästä, itse vain tein lähtemisen aina niin hankalaksi, että olen vasta nyt ottanut omaa aikaa, kun lapsemme on melkein kolme. Usko siis, kun sanon, että se oma aika on tärkeää! Minulla on ollut jaksamisen kanssa ongelmia ja joudun edelleen niitä käymään ammattiauttajan kanssa läpi. Olen toki oppinut itsestäni matkan varrella paljon ja seuraavan vauvan kanssa teen monia asioita toisin. Ensinnäkin jäin vauvan kanssa täysin neljän seinän sisälle, kun pidin lähtemistä niin ylivoimaisena. Jo se eristi minut toisten seurasta! Lähde siis vauvan kanssa kylään, kaupungille... Ja toinen neuvo: omaa aikaa täytyy äidilläkin olla silloin tällöin. Sinun on oikeasti kerrottava tuntemuksistasi miehellesi. Hänen on hoidettava vauvaa yksin, onhan hän aikuinen mies joka siihen varmasti pystyy. Ei voi olla jatkuvasti hyvä äiti ellei välillä pääsee niistä kuvioita muualle, tuulettamaan ajatuksiaan. Toivon todella, että saat apua jaksamiseesi. Asian voi ottaa puheeksi myös neuvolassa tai hakea apua lääkäristä, jos tuntuu että mieliala ja jaksaminen alkaa olla lopussa. Muista hoitaa itseäsi, sinun ja myös vauvasi hyvinvoinnin takia! Hän on sinusta riippuvainen. Kaikkea hyvää teille! t. kohtalotoveri :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
15.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen, koska on itselläkin on juuri 1v täyttänyt, ja vauva-aika oli todella hankala refluksin ja allergioiden takia. Mulla auttoi se, että sain viikossa yhden kokonaisen päivän/vuorokauden ihan vain itselle. Nukuin, kävin kaupungilla, tapasin ystäviä, mitä milloinkin. Sulla voi myös olla puhjennut masennus. Kannattaisi puhua asiasta neuvolassa tai lääkärillä. Halaus!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan viisi