Uskotko että voisi elää onnellisena yksin?

Kyllä voi.

Todellakin!

Yksin on tietysti onnellisempaa kuin huonossa suhteessa.

Hyvässä parisuhteessa on taas onnellisempaa kuin yksin.

Yksin elää onnellisempana kuin suhteessa. Ehkä 1 % suhteista on niin hyviä, että niissä olisi parempi kuin yksin.

Pikemminkin kysymys on toisinpäin: voisitko olla onnellinen naisen tuodessa draamaa niinkin triviaalista asiasta kuin biojäteastian viennistä.

Juuvittueikoskaanenää. 😊

Mä en voi olla onnellinen ilman lemmikkejä. Ihmisiä en tarvitse.

Joo koiria mullakin on seurana :)

Ap

Kyllä voi mutta älä ole yksinäinen jokainen päivä voi olla seurustelua juttelua toimintaa toisten ihmisten kanssa ja kun käyt nukkumaan et sinä tarvitse siihen petikaveria, elämä on huominen päivä, sinä ja minä ollaan siinä mukana.

En.

Olen elänyt koko aikuiselämäni yksin. En voisi kuvitellakaan mitään paskahousua riesakseni.

En ehkä onnellisena, mutta tyytyväisenä kuitenkin. Sen yhden naisen jos olisin puolisokseni saanut, en sitä joka petti kahden tai useamman kanssa, mutta sen joka ei pettänyt, mutta pisti poikki kun parempi löytyi.

Kyllä uskon. Ja aika pitkään olen moista jo harjoittanutkin.

Riippuu miten kenenkin mieli toimii. Sitä voi olla onnellinen, mutta niitä epätoivoisia päiviäkin tulee. Kaikilla ihmisillä tunteet vaihtelee.

Yksin on aina parempi kuin kumppanin kanssa. Kumppani automaattisesti huonontaa elämänlaatua. En yksikertaisesti jaksa KETÄÄN. Jättäkää mut rauhaan äijät. Naiset rupsahtavat parisuhteessa ja voivat huonosti. En halua siihen jamaan! Yksikin pyysi treffeille ja sanoin suorat sanat että ei yhtään äijää mulle enää koskaan kiitos. Ei mitään annettavaa puolin ja toisin. Haukotus.

Kyllä, mutta oishan se kiva asua vaikka jonkun ystävän kanssa edes vaikkei parisuhteessa olisi.

Naiselle parisuhde on huono diili. 

Niin, huonontaa se elämänlaatua jos joutuu toisen aikuisen ihmisen äidiksi

Olen elänyt onnellisena yksin yli 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin kysymys on toisinpäin: voisitko olla onnellinen naisen tuodessa draamaa niinkin triviaalista asiasta kuin biojäteastian viennistä.

Juuvittueikoskaanenää. 😊

Roskat viedään päivittäin jotta kämppä ei haise pahalle. Koti pidetään siistinä ja puhtaana ja tavarat ovat aina järjestyksessä. 

Eivttuikinäenääsotkijoitakämppään! 🙂

Omalla kohdalla meni niin että ensin piti opetella olemaan sinut itsensä kanssa ja elää itsellisenä. Ja tyytyväisenä tilanteeseeni. Sitä ennen olin mennyt autopilotilla suhteeseen ja sopeutunut tilanteeseen kuuntelematta itseäni. Eron jälkeen olin hukassa mutta päivä päivältä kasvoin itsekseni ja nykyään pidän itsestäni ja elämästäni.

Hiukan epäsosiaalisena huomaan aiemmin toisen kanssa eläessäni hyötyneeni sen toisen sosiaalisuudesta perheen ja ystävien kanssa yhteydenpidossa ja tapaamisten sopimisessa. Nykyään sekin on omalla kontolla, ja oikeastaan se on yksi asia mitä eniten kaipaan parisuhteesta. Sitä ei saa muuten kuin jakamalla elämän toisen kanssa.