Lue keskustelun säännöt.
Luulin haluavani parisuhteen, mutta
05.03.2026 |
nyt kun sellaiseen tarjoutui tilaisuus, enpä haluakaan.
Tajusin äkkiä, että en ole valmis luopumaan omasta tilasta, omasta ajasta, omista tavoistani, elämäni arkirutiineista, päivärytmistä/rytmittömyydestä, ...
Luonteeni ei ole niin jämäkkä, että pystyisin olemaan näkemättä ja reagoimatta toisen hienovaraisiin viitteisiin odotuksistaan. Itse koen, että joutuisin arjessa mukautumaan ja sopeutumaan aivan liikaa, mikä kaventaisi identiteettiäni ja lopputuloksena olisi burnout. (Ellen ärsyyntyisi jo aiemmin ja heittäisi ukko maantielle!)
Tuoreessa suhteessa mies on vieläpä niin oman ihastumisensa ("rakkauden" tunteen) lumoissa, että vaatii minulta huomiota ja huomioonottamista koko ajan. Sanoo, että antaa minulle mitä tarvitsen (tila, aika), mutta käytännössä on kuin koiranpentu, joka vain odottaa, että pääsee taas puskemaan "rakkauden" osoituksiaan.
Ikää ja aiempaa parisuhdekokemusta on molemmilla. Lapsia tai muuta sukua, eikä juuri kavereitakaan ole lähistöllä.
Luin tekstini läpi ja huomasin sen epäempaattiseksi, tunteettomaksi. Sitä se onkin. Tykkään kyllä miehestä, mutta en silti pysty itse muuttumaan eri ihmiseksi. Tulisin arkielämässä sujuvammin toimeen enemmän itseni kaltaisen persoonan kanssa. Eli autonomisen, toimeliaan ja luontevasti oman tilan(tarpeen)sa ottavan kanssa. En halua, että kotona kummankaan pitää "kävellä munankuorilla" ja varoa kuormittamasta toista.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko feministi autisti ja miesvihaaja ?
Susta ei kyllä ole äidiksi eikä vaimoksi. Kannattaa vaan sitten keskittyä omaan napaan olethan jo siinä ihan mestari.
naiset eivät tiedä mitä haluavat.
ei ollut uutinen.
Eiköhän vika ole siinä että olette vain liian erilaisia joten siksi elämäsi muuttuisi liian paljon. Itsekin joskus aikanaan ajattelin että olen niin itsenäinen että joku kumppani siinä arjessa voisi olla hankalaa. Mutta kun tapasin oman mieheni niin äkkiä hän solahtikin osaksi sitä minun arkeani niin että minun ei tarvinnut muuttaa oikein mitään tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ihmeeseen sä tarvitset miestä ja parisuhdetta? Se on vaan rasite omalle elämälle. Näin itse onnellisena ja vapaana ajattelen!
Ette vain ole sopivat toisillenne. Ei siinä mitään sen daramaattisempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä sinä. Ei tuossa ole mitään väärää.
Sinä tiedät ja tunnet itsesi parhaiten. Kumpa useampikin ihminen ymmärtäisi asettaa oman hyvinvointinsa etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
naiset eivät tiedä mitä haluavat.
ei ollut uutinen.
No täähän tietää.
Sitten sen vasta tietää, kun näkee mitä on tulossa.
Ap, väistit luodin. Kuten totesit, parisuhde toimii itselle sopivan kanssa. Muuten ei todellakaan kannata ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Friends with benefits on se mitä etsit
Mielestäni et vaikuta epäempaattiselta tai tunteettomalta vaan realistilta, jolla on hyvä itsetuntemus ja rohkeutta toimia sen mukaan. Jos olisit epäempaattinen, ryhtyisit parisuhteeseen sen kummempia reflektoimatta ja alkaisit painostaa miestä muuttumaan sinun mielesi mukaiseksi. Parisuhde ei ole kaikkia varten mutta suurin osa meistä on aivopesty ajattelemaan, että parisuhteessa oleminen kuuluu normaaliin elämään. Moni tajuaa vasta monenkymmenen avioliittovuoden jälkeen, ettei ole parisuhdeihminen mutta lähteminen siinä vaiheessa voi olla todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nopein ja helpoin tapa pilata elämänsä on lisääntyä ja toisena tulee pariutuminen. Eli hyvä veto, itse olen samanlainen.
Itse olen tehnyt tuon huomion aikanaan, ja ollut jo 18 vuotta ilman minkään sortin parisuhteita. Ja aion olla lopun ikääni. Minä vaan viihdyn yksin hyvin, ja kuormitun toisen läsnäolosta. Myös jopa paperilla täydellisen toisen.
Mutta toki sun tapauksessa on sekin mahdolliisuus, että et ole samanlainen täysi erakko kuin minä, vaan tarvitsisit vaan enemmän itsesi tyyppisen ihmisen, niin että olisi vähemmän kompromisseja ja joustamista tehtävänä. Mutta ei siinäkään mitään huonoa ole, jos toteaa kuten minä, että parisuhteet kategorisesti ei ole mun juttu, ja valitsee elää itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kummassakaan ei välttämättä vikaa, ette vaan ole toisillenne vakka ja kansi. Hyvä hoksata se ajoissa, ja muuttaa kurssia.
Toisessa ketjussa väitellään, miksi naiset ylipäätään jäävät parisuhteisiIn, huonojen miesten kanssa! https://www.vauva.fi/keskustelu/6428091/monet-naiset-tuntuu-tyytyvan-to…
Naisille voi tulla 'ick' mistä vain ja naisten heteroseksuaalisuus on ikään kuin märkä pieruversio miesten heteroseksuaalisuudesta eli aika heikolla pohjalla. Siksi kokemukset, jotka olisivat miehille mahtavia, ovat naisille ärsyttäviä. Sen näkee tuosta alentuvasta tavasta kirjoittaa miehen ihastumisesta. Nainen ei välttämättä mitään ihastumista miestä kohtaan edes ikinä tunne, vaan sekoittaa itseensä rakastumisen mieheen; mies on ikään kuin peili, joka peilaa naiselle takaisin hänen oman erinomaisuutensa.
Sanoisin sellaisen radikaalin ajatuksen, että kaikki maailman naiset ovat ryhmä- ja identiteettitasolla parisuhteessa miesten kanssa; myös lesbot.
Jokainen nainen saa tuntea olevansa tärkeä ja kaunis niin kauan, kuin maailmassa on miehiä ja naisia. Miehillä taas tuollaista turvallisuutta ei ole, vaan ainoastaan homomiehet ihailevat miehiä.
Nainen saa tuon henkisen turvallisuuden myös ilman kosketusta. Riittää, että tietää miehiä olevan olemassa ja heidän ajattelevan häntä. Mies taas ei ikinä saa mitään tuollaista, joten hän saa jonkinlaista turvallisuutta saamalla seksiä. Seksiä voi olla helpompi saada kuin kehuja saati kuvapyyntöjä. Seksin kautta mies tietää, että nainen sietää häntä edes jotenkin. Mies yrittää mielikuvituksellaan täyttää loput reiät.
Kimpassa voi olla, vaikka molemmat asuisivat omissa asunnoissaan.
Näin meillä jo 12 vuotta. Saa sitä omaa tilaa ja rauhaa.
Se on semmosta.