Tulipas paska olo, kun hain lapseni tarhasta

miksi kävit kaupassa ennen kuin hait lapsen?

hoidosta lähteminen tuollaista. Aina jää leikit kesken ja kotona on niiin tylsää :) Enpä ole tajunnut tuosta huolestua, kiva kai se on että viihtyy!

olisko lapsi ollut vaan väsyksissä tms? Ja tarhantädit on varmasti nähneet monenlaista, älä sitä sure.

ja on raivostuttavaa. Onneks yleensä kiukku loppuu autolle päästyämme. Kaupassa käynti ennen päiväkodista hakua on vaan fiksua, ei tarvii lähteä kiukuttelevan ja väsyneen lapsen kanssa kauppareissulla vaan pääsee suoraan kotiin ja antaan lapsella leivänkannan purtavaksi, kun purkaa kauppakassit ja tekee ruuan. Tsemppiä!

Miksi teillä on joka ikinen hetki yhtä taistelua ja tappelua?

Oletko väsynyt?

Stressaantunut?

Huolissasi jostakin tai kiukkuinen?



Omien lasteni kanssa olen huomannut, että silloin kun olen väsynyt tai kiukkuinen niin lapset ovat aivan mahdottomia eikä mikään onnistu heidän kanssaan ilman mahdotonta vääntämistä.

Sitten kun oma kurja olo menee ohi, muuttuvat lapsetkin yhteistyökykyisiksi.

Lapset aistivat meidän aikuisten fiilikset todella tehokkaasti vaikka muut läheiset eivät välttämättä huomaisi yhtään mitään.

että se mitä sanot sitä myös tarkoitat. Älä ole moksiskaan siitä mitä tarhan tädit miettivät, sillä heistä toimit vastuullisen vanhemman tavoin.

T. Lto eli tarhan täti

raivomamaan. raivoaa nimittäin kaikkialla.

Mies ei voinut käydä kaupassa koska hän on nyt töissä muualla. tämä oli siis eka kerta kun lapsi käyttäytyi näin rajusti hakutilanteessa. järkytyin siitä jotenkin tosi paljon.





AP

Tuo on hirmuisen yleistä, että lapset alkavat temppuilemaan ja kiukuttelemaan, kun vanhemmat tulevat hakemaan. Päiväkotipäivä on lapsille "työtä", jolloin he joutuvat jonkin verran pinnistelemään ja ehkä ikävöivätkin vanhempiaan. Vanhemmat nähtyään lapsi purkaa sen ikävän/jännityksen/pinnistelyn tuollaisena käytöksenä.

Tuo on hirmuisen yleistä, että lapset alkavat temppuilemaan ja kiukuttelemaan, kun vanhemmat tulevat hakemaan. Päiväkotipäivä on lapsille "työtä", jolloin he joutuvat jonkin verran pinnistelemään ja ehkä ikävöivätkin vanhempiaan. Vanhemmat nähtyään lapsi purkaa sen ikävän/jännityksen/pinnistelyn tuollaisena käytöksenä.

Lapsi purkaa turhautumistaan vanhempiin hakutilanteessa. Mieti itse, jos miehesi lähtisi jonnekin muutamaksi päiväksi, etkä tietäisi koska hän tulee takaisin. Kun miehesi lopulta tulee kotiin, olisitko iloinen? taitaisit sinäkin purkaa hieman kiukkuasi ja ahdistustasi..

Nyt on seesteisempi kausi.



Päiväkodin henkilökunta on tuon nähnyt lukemattomia kertoja, älä sure.



Niin ne omatkin pullikoivat, kun heitä päiväkodsta hain.



"päiväkodin täti"

ja hän ei olisi ollenkaan halunnut lähteä, vaan alkoi potkia ja raapia mua ja rimpuilla, kun lopulta jouduin kantamaan. Lapsi huusi jotain: Älä ota mua , ja itse yritin kantaa häntä ja kauppakasseja. Sitten hän putosi käsistäni maahan ja löi päänsä. Kaikki tämä ihanuus tapahtui tarhan pihalla tätien nähden. Kyllä hävettää ja itkettää. Mitä helvettiä teen väärin, kun yritän tuon kakaran kanssa kaikkeni, ja joka ikinen hetki on yhtä taistelua ja tappelua ?? Kotona meillä on kaikki hyvin, on leluja , on syliä, on ruokaa. Vai teenköhän jotain sittenkin ihan päin mäntyä ?

tuntuu jotenkin että olet nyt vajoamassa tavallaan lapsen tasolle, jos tuo - aika tavallinen uhmiksen kiukuttelu - vaikuttaa sinuun niin paljon että ihan itkettää ja on paska olo. Ja se on kaikkein vähiten olennaista tässä mitä ne tädit ajattelee, ihan normaalisti kuulostat toimineen ja vahinkoja sattuu itse kullekin, eli häntä pystyyn vaan. Tuollaisia ne lapset nyt vaan joskus on, etenkin välillä 2-5 v. Lapsestakin on vaan hermostuttavaa, jos äiti vajoaa lapsen tasolle, yritä pitää vaan pääsi kylmänä...

no, tuo kuulostaa ihan normaalilta. Päiväkoti on tosi rasittava paikka lapselle. Illalla on jo väsynyt ja kiukkuaa sitten vanhemmille.. kenelle muullekaan?



Asiaan auttaa mahdollisimman lyhyet päiväkotipäivät, paljon lomaa ja vapaapäiviä sekä rauhallista eloa viikonloppuisin.



Ja minä kyllä neuvoisin hakemaan lapsen heti kotiin ennen kauppa tms. reissua. Huomasin, että on kaikkien kannalta helpompaa! Päiväkodista menimme kotiin syömään ja kaupassa jos piti vielä käydä, niin menimme myöhemmin illalla. Lapsi oli paljon rauhallisempi ja innoissaan keräili ostoksia kärryyn. Aikuisten pitäisi suunnitella vähän paremmin ruokaostoksia, että voi päiväkodista mennä kotiin valmistamaan ruokaa. Viikonloppuisin ja myöhemmin iltaisin voi käydä kaupassa yksin/lasten kanssa.

hän halusi näyttää sinulle miltä tuntuu, kuin hän jättää SINUT (niinkuin sinä olit jättänyt hänet).



Jotenkin tähän tapaan meidän tarhassa selitettiin, kun oma lapsi kipuili tarhan aloituksen kanssa.

Vaan lapsi protestoi sitä, että hänet on jätetty (hylätty) päiväkotiin. Hän ajattelee kostavansa hänet hyljänneelle vanhemmalle, ettei lähde mukaan, kun noin on hänelle tehty.

lapset ovat väsyneitä pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Varmaan auttaisi, jos ryhmissä olisi vähemmän lapsia ja enemmän aikuisia. Vanhempien varmaan pitäisi yrittää vaikuttaa ja vaatia eikä aina vain tyytyä siihen mitä tarjotaan!



Lapseni päiväkodissa vanhempainkerho valitti päiväkodin johtajalle sijaisten puuttumisesta ja lähes jatkuvasta vajeesta. Johtaja ei sanonut juuta eikä jaata ja valitus meni päivätoimenjohtajalle.. Johtaja leimasi vanhemmat "häiriköiksi", mutta toimi kuitenkin. muutaman päiväkodin kesken palkattiin "vakituinen sijainen". Siis sijainen pomppi päiväkotien välillä sen mukaan miten tarvetta on. Oli ihan vakituisella kuukausipalkalla ja ilmeisesti todella harvoin "ylimääräisenä". Muutos lasten käytöksessä kyllä näkyi, kun oli usein sama sijainen eikä vajausta kuten aiemmin.

lapsi ei sitten ole sitä mieltä, että kotona on paskaa ja kamalaa ja hän jää mieluummin päiväkotiin :-) Se mua nyt tässä eniten huolestutti. tai oikeastaan harmitti kun itselläkin oli ikävä häntä koko päivän, ja sitten jälleennäkeminen onkin tuollainen... ja toisaalta, mieheni on paljon reissussa ja meidän jälleennäkemiset on suunnilleen samaa luokkaa ..







AP

Jotain uhmista liikkeellä. Tosi rasittava aika se on, eikä sitä vaan aina jaksa. Älä syytä itseäsi, vaan yritä vaan viedä sitä teidän perhettä eteenpäin päivä kerrallaan. Meidän lapsilla oli tällaista myös, aika ajoin. Ja välillä oli ihania kausia taas. Sitten oli ihan karmiva murrosikä ja hups, nyt he ovat aikuisia.



Jälkeenpäin yksi asia jäi harmittamaan: etten tiennyt vielä silloin, että kun näitä uhmakausia tulee, ne eivät kestäneet loppuelämää. Jos joku olisi osannut ennustaa mulle, että loppuu tuokin kiukuttelu aikanaan tai siis silloin ja silloin, olisin jaksanut paremmin.



Hirveästi jaksuja sulle. Ja se tilanne tänään vielä: tarhan tädit ovat nähneet monenlaista ja kokeneet itse, sekä työsään että omien ihanien lastensa kanssa, joten älä sitä enää mieti :)

Aamulla tuli itkien ja iltapäivällä lähti itkien.

Elokuusta joutuivat lyhentämään hoitopäivää koska pääsin työaikalain piiriin.

Hoitopäivä saa olla max. 9h.

Siihen loppui kiukuttele. Aamulla tulee hyväntuulinen neiti hoitoon ja iltapäivällä juoksee äitiä tai isää vastaan. Lähtevät iloisesti jutustellen pihastani kotiin.

Mukavaa, että tästä muutoksesta oli myös lapille hyötyä.

Siltä vaikuttaa. Ja väsy ja nälkä ja pimeä, tekis aikuisenkin mieli alkaa huutamaan joskus...



Omani ovat kaikki temppunsa esittäneet tarhassa ja kaupassa ja ovat silti nyt ihan täyspäisiä ja järkeviä teini-ikäisiä.

lapsi ei sitten ole sitä mieltä, että kotona on paskaa ja kamalaa ja hän jää mieluummin päiväkotiin :-) Se mua nyt tässä eniten huolestutti. tai oikeastaan harmitti kun itselläkin oli ikävä häntä koko päivän, ja sitten jälleennäkeminen onkin tuollainen... ja toisaalta, mieheni on paljon reissussa ja meidän jälleennäkemiset on suunnilleen samaa luokkaa ..

Päinvastoin. Lapsella on ikävä sinua ja purkaa sen vaan tuollalailla. Olet vaan jämpti,mutta älä menetä hermoja lapselle.Kannat sen pois ja koita vaikka puhella samalla ihan muita juttuja.

AP