Mun 9v poikani lukee mua kuin avointa kirjaa,

Masentuneiden, mt-ongelmaisten, väkivaltaisten ja alkoholistien lapset ovat loistavia tunnelukijoita...

joutunut aikuisen roolin paikkaajaksi



kiva tulevaisuus tiedossa..

lapsesi on ottanut (sinä ole antanut) toisen aikuisen roolin sen sijaan, että hän olisi lapsi. Lapsen ei kuulu huolehtia aikuisen sydänsuruista eikä toimia lohduttajana. Tämä ei tarkoita, etteikö lapsi tunne empatiaa ja saa lohduttaa, mutta viestistäsi kuvastuu hyvin se, että suhteenne on ajautumassa hieman väärille urille - mikä on hyvin tyypillistä yhden vanhemman ja yhden (vastakkaista sukupuolta) lapsen perheissä: lapsi saa liian voimakkaan roolin ja huomaamatta ottaa perheessä toisen aikuisen roolia.

Surullista kun lapsesta tehdään puuttuvan aikuisen korvike sen sijaan, että saisi olla lapsi niin lapsi on pakotettu jakamaan aikuisen maailma vanhemman kanssa, vaikka se ei hälle mitenkään kuulu eikä hänen kuulu niistä asioista tietää.

Sellanen suhde on aarre, kunhan muistat että lapsen ei tarvitse "lohduttaa" äitiä sydänsuruissaan, älä anna vastuuta liian varhain, mutta varmaankaan teillä kysymys ei ole siitä, olen niin onnellinen että teillä on sellaiset välit

vaan sitä että meillä on poikkeuksellisen läheinen suhde ja tunnetaan hyvin toisemme. En kerro lapselle ongelmistani yms aikuisten juttuja. En elä vain lapselleni tai lapseni kautta tai mitään sellaista. Ajattelen vain että läheisyys hyvä asia ja tullut siksi kun olemme olleet kaksin. AP

MInua tuo pelottaisi, lapsella kauhean suuri vastuu aikuisen tunnemaailmasta. Pikkumies äidille kaiken korvikkeena.

saanut olla lapsi ja saa olla lapsi. Kannustan ja iloitsen myös siitä että hän irtautuu selvästi minusta, mutta toivon vain sitä että yhteys säilyisi.

Nauti läheisyydestänne ja vaali hyvää vanhempi-lapsisuhdettanne.

sinuna tiedostaisin asian ja huolehtisin, ettei lapselle tule liian suurta roolia. Vaikka lapsi on empaattinen ja huolehtivainen, on silti pelottavaa, että lapsi tarkkailee noin tarkasti vanhempansa tunnetiloja ja reagoi niihin aikuisen tavoin.

Minusta kuvauksesi oli ahdistava nimenomaan lapsen kannalta - juuri tuo tunnetilojesi tarkkailu ja niihin noin voimakkaasti reagoiminen.

Samoin huolta herättää se, miten ihannoiden kerrot siitä, että lapsesi käyttäytyy sinua kohtaan kuten aikuinen käyttäyisi.



Läheinen saa ja pitää olla, samoin empaattinen. Sinuna kuitenkin kiinnittäisin asiaan nyt huomiota, ettei poikasi jatka tuossa roolissa.



t. erittäin empaattisen 10v pojan yh-äiti

Iloitse ihmeessä siitä, että teillä on hyvät välit! Täällä aina kaivetaan esiin asian kielteinen puoli, vaikka kukaan ei oikeasti näe, mitä tapahtuu.