Kauhea ikävä tapailumiestä

Tapailtiin viime vuonna muutama kuukausi. Mies alkoi klassisesti etääntymään, ei sitä halunnutkaan mitään vaikka itse oli se joka oli innokas ja piiritti. Just kun aloin uskoa, oli tosi hyvä olla siinä. Kaks samanlaista hullua ja hölmöä, jotka kuitenkin kokee asioita niin eri tavoin.

Näin hänestä viime yönä unta, jossa muisteli et siitä meidän tapaamisesta alkaa olemaan vuosi (kuten onkin) ja se miehen katse vaan iskee sydämeen. Nyt kaamea ikävä.

Ja joo, olen yrittänyt ottaa yhteyttä välillä, kysynyt haluisko nähdä jne. Ei se halua. Tekishän se jotain jos haluais, jos olis halunnut. Ei sillä ole ikävä, ei sillä ole tunnetta.

Miten tän idioottisydämen väärän ihmisen jättimäisen kaipailun saa kuriin?!?

Välillä mies unohtuu taka-alalle ja sit se hyökkää taas uneen ja mulla hajoaa pakka.

Miks pitää olla näin herkkä.

Inhottaa.