Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäisenä deittailu
27.02.2026 |
Olen 48-vuotias nainen, eronnut vuoroviikkovanhempi, ja on tämä uuden kumppanin löytäminen ihan epätoivoista!
En ole mikään luuseri, vaan kaikki on ihan kunnossa: olen ihan kivan näköinen, hoikka, terve, mukava ja älykäs. Hyvä työ ja talous. Lapsetkin jo isompia ja yhteishuoltajuus exän kanssa toimii. Mutta en vaan kelpaa!
Iästä varmaankin kiinni, eli ikäiseni ja jopa 10 v vanhemmat etsivät kolmekymppistä naista. Saan matcheja, mutta keskustelu tyssää nopeaan. Kysymykset on tyyliä mitä harrastat ja mikä saa sut hymyilemään. Entä jos harrastan vain lenkkeilyä, matkustelua ja lasteni harrastustoiminnan tukemista? Täysin boring? Treffeille olisi avoimena lähtemään aika nopeastikin, ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin ilman painetta. Ei vain toimi. Yksillä treffeillä olen käynyt kuukauden tiiviin Tinderöinnin jälkeen.
Nuo miehetkin mielestäni ovat aika tavallisia, mutta riman ovat nostaneet itseään huomattavasti korkeammalle.
Oletan, että on myös vaatimattoman näköisiä ihmisiä, joilla voi olla sairauksia, taloudellisia huolia, kaikenlaista painolastia. Kaikki eivät asu isoissa kaupungeissa, joten valikoima vähäisempää. Oletan, että silloin voisi olla vielä vaikeampaa, mutta kyllähän ihmiset koko ajan kohtaavat. Mikä ihme lottovoitto siihen tarvitaan?
Pärjään kyllä yksinään, mutta pointti on, että en yksin silti halua olla.
Muita kohtalotovereita? Tai vinkkejä ihan mukiinmenevälle muikkelille. Iälle en mitään voi, mutta moneen asiaan voin vaikuttaa.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ongelma?
Sen haluaisin selvittää. Eli en pääse edes treffeille, jostain syystä en kelpaa ikäisilleni tai hieman vanhemmille miehille.
Huvittavinta on, että miehet valittavat, että Tinderistä ei löydy ketään. Ja minä ainakin olisin treffeille valmis. Miespuolinen kaverini on saman ikäinen, komea mies. Hän on myös epätoivoinen. Ei ole 2,5 vuoden aikana käynyt yksilläkään treffeillä.
Miehet ja naiset haluavat seuraa ja valittavat, että ketään ei löydy. Miksi nämä ihmiset eivät kohtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki saisivat Tinderissä sen mitä hakevat, niin Tinder tekisi konkurssin. Musta tuntuu ettei siellä ole tarkoituskaan kohdata, tai jotenkin siellä vaan tykkäävät ne joita ei edes ole hakemassa.
Jaa, nytkö se parisuhde miehen kanssa onkin myönteinen asia? Yrittäkää jo päättää.
Itse olin naimisissa 21 vuotta ja jouduin jätetyksi toisen naisen takia 46-vuotiaana.
Itse olen nauttinut sen jälkeen ihan yksin olemisesta (teini-ikäisten lasten kanssa).
En ikinä enää ottaisi rastikseni, ristikseni ja kontolleni minkäänlaista miestä tähän taloon. Oma tupa ja oma lupa. On ihanan vapaata olla ja elää omannäköistä elämää, ei tarvitse tehdä kompromisseja, voin harrastaa ja tehdä vapaa-ajalla just mitä lystään. Voin nukkua x-asennossa keskellä parisänkyä just silloin kun haluan, mennä ja matkustaa tai olla menemättä just minne haluan tai en halua. Ei tarvitse miellyttää ketään, sovitella asioita, puida ristiriitoja, riidellä, katsoa toisen ei niin kivoja puolia jne. En siis ikinä enää lähtisi siihen samaan suohon.
Ehkä ap voisi myös tarkistaa asennettaan. Faktahan on se, että tarjolla on vain kakkoskierroksella olevia, joilla oma painolastinsa ja ristinsä ja kahden ns. valmiin elämän sovittaminen yhteen on hankalaa.
Kuinka kauan on erosta? Miksi ero tapahtui? Jouduitko jätetyksi vai jätitkö sinä?
Minkä ikäiset lapset, kun ovat vielä vuoroviikkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda koko Tinder. Sehän on aivan sairas paikka. Sieltä etsitään nykyään vain kertapanoja ja egon pönkitystä. Siellä olevat tyypit on suurin osa kertapanoa etsiviä, mielenvikaisia ihmisiä. Eli poista profiili ja opettele elämään yksin.
Olet "ihan kivan" näköinen ja "ihan mukiinmenevä"? Kuka näin on sanonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tämä lohduta kun sanon, että olen muutamaa vuotta sinua nuorempi ja lapseton sinkkumies. - Isoin ongelma lienee se, ettö missä me voisimme edes kohdata? - Itse myönnän, että yksi keskeisimpiä syitä omaan sinkkuuteni on se, että elämässäni on niin paljon muutakin kiinnostavaa ja mielekästä askaretta ja puuhaa, että en jaksa tai viisti juurikaan käyttää energiaani siihen, että löytäsin ja kohtaisin itselleni mieluisan kumppanin. - Ja harvoin sitä yritän ketään ns. iskeä ja lähes yhtä vähän ellei vähemmän kukaan yrittää minua lähestyä, niin että hoksaisin ja tajuaisin, että hän saattaisi olla minusta(kin) kiinnostunut.
Mä olen 44v mies, korkeakoulutettu, kiva duuni, asiat kunnossa jne yms. Jollain tavalla ehkä siis vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Tosin tinderissä en ole, enkä kokenut tarvetta sitä kautta seuraa hakea kun ilmankin siinä onnistuu.
Kysyisin, että mikä pakko sulla on saada kumppani, jos kerta vaivut jo epätoivoon? Tinderissä mietit, kelpaatko?
Missä sinun itsekunnioituksesi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sulla on rima liian korkealla. Tuossa tilanteessa moni ei edes etsi mitään avo/aviopuolisoa, vaan tapailu riittää. Satsaa sellaiseen.
Itse löysin aikuisena miehen, joka on muutaman vuoden nuorempi.
Mitä ihmettä! Kerrot, että sinulla on komea miespuolinen kaveri samassa tilanteessa. Mitä ihmeen prinssiä enää haet, jos naapurista löytyy komistus. Naisten logiikkaa ei voi kuin ihmetellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi on siinä, että asetat itsesi matchaamiesi miesten yläpuolelle, vaikka samaan aikaan koet suunnatonta epävarmuutta itsestäsi. Pelkäät ettet edes heille kelpaa, vaikka koet olevasi arvokkaampi kuin minkä he ansaitsevat. Se näkyy ja lopputulos on tässä.
M43
Noilla spekseillä jotka kuvasit, olisin valmis kanssasi tavataan alttarilla tyyppiseen deittiin.
Tinderissä saisit 2000 matchia kolmessa päivässä.
Ongelmasi ei ole todellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastat "lenkkeilyä" ja "lasten harrastustoiminnan tukemista"?? Eivät ne ole mitään oikeita harrastuksia. Minäkin "lenkkeilen" ja pyöräilen töihin ja kauppaan, koska en omista autoa. Miten sinulla on aikaa miehelle, jos aikasi menee lasten harrastuksissa? Eikö sieltä löydy jotain yh-iskää joka on kuskaamassa omia lapsiaan samaan harrastukseen?
Hohoi, juutuitko Tinderiin vain oletko jo menossa treffeille? Missä pikkukaupugissa oikein asut, ettei seuraa löydy?
Kauhee seuranhaku päällä vuosikausia muttei yksiäkään treffejä? Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Mä olen ihan tavallinen, kaljuuntuva, keski-ikää lähestyvä dad bod tyyppinen insinöörimies, ja mä saan treffiseuraa naisista mm. kirjastosta, huoltsikalta, ostarilla, jopa bussipysäkiltä.
Näet kiinnostavan ihmisen, menet jutulle, saat hänet nauramaan ja ehdotat uutta tapaamista jossain neutraalissa paikassa. Osaat ottaa kohteliaasti myös pakit, niitä tulee väistämättä, mutta kuuluu asiaan. Ei se sen vaikeampaa ole, pelkkä puhuminen ja toisen kohtaaminen riittää.
Mihin tarvitset miestä / mitä haluat mieheltä?
Että mies juoksee kanssasi lenkkipolulla ja kuskaa lapsiasi treeneihin?
Hmm, mistä haluaisit keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki saisivat Tinderissä sen mitä hakevat, niin Tinder tekisi konkurssin. Musta tuntuu ettei siellä ole tarkoituskaan kohdata, tai jotenkin siellä vaan tykkäävät ne joita ei edes ole hakemassa.
Juuri näin. En alkuaikojen Tinderistä tiedä mutta useamman vuoden algoritmin tarkoitus on ollut vain saada ilmaiskäyttäjät enemmän koukkuun ja saada heidät maksamaan lisäominaisuuksista jotka eivät kumminkaan paranna käyttäjän tilannetta vaan saavat joko tuhlaamaan lisää rahaa tai turhautumaan ja lopettamaan.
Kyllä Tinderissä voi joskus käydä tuuri ja kohdata sopivan henkilön jonka kanssa synkkaa mutta aika harvoin näin taitaa käydä ja useat ovat siellä vaan hakemassa pa*oseuraa.
Mikä on ongelma?