Terapian "kultti" ja somessa konkurssiin ajautuneet influensserit: ei rahaa asuntoon, tai ruokaan, mutta terapiassa käydään?

Alustan tämän toteamalla, ettei pointti ole kritisoida sitä, että hakee apua mielenterveyden ongelmiin, eikä aloitus koske lainkaan akuuttia mielenterveydellistä kriisiapua, tai ammattilaisen diagnosoimien mielenterveydellisten sairauksien asianmukaista hoitoa. 

Katselin eilen videoita siitä, kun monet nuoret influensserit ja entiset influensserit, lähinnä kansainväliset sellaiset, tekivät kipakoita ja jopa itkuisia avautumisia siitä, kun ilmeisesti alustat ja yhteistyökumppanit eivät enää maksa heille yhtä hyvin kuin menneinä vuosina. Algoritmien tarjoama rahanlähde on ehtynyt. Osa on joutunut alkamaan etsiä kokonaan muita töitä, koska tienestit ovat romahtaneet. Yksi itkien tilitti, miten ei ole varaa maksaa asuntolainaa enää ja joutuu luopumaan kodistaan. Toinen oli hermoromahduksen partaalla, koska ei ole kohta varaa ostaa ruokaa, ja rahatilanne stressaa häntä jatkuvasti, joka päivä. 

Sitten nämä nuoret kumminkin ohimennen mainitsivat puhuneensa näistä ongelmistaan terapeuteilleen. Olin siinä kohtaa hieman häkeltynyt, koska ensinnäkin: mitä se terapeutti asialle voi tehdä? Jos ei ole varaa asuntoon eikä ruokaan, niin nuo ovat ihan konkreettisia ongelmia, jotka eivät terapiassa puhumalla ratkea. Toisekseen, jos tilanne on jo tovin ajautunut siihen suuntaan, ettei saa kattoa pidettyä päänsä päällä eikä ruokaa pöytään, niin millä logiikalla rahaa käytetään terapiaan, joka maksaa yleensä vähintäänkin 100-200 euroa per käyntikerta. Kuussa terapiaan voi mennä yli tonni, jolla moni maksaa vuokran JA ruuat. 

Miten tilanne on ajautunut tähän, että Maslow'n tarvehierarkiassa ylimmäksi ei aseteta enää perustarpeita, kuten ruokaa ja asuntoa, vaan se että voidaan käydä puhumassa terapeutille? Tuossa tilanteessa kannattaisi mielummin käydä puhumassa vaikka sosiaalityöntekijälle, diakonille, papille (vaikka ei olisi uskossa), tai etsiä muita edullista, tai maksuttomia resursseja purkaa tilannettaan. 

Omasta mielestäni voidaan puhua jo melkein terapian "kultista", jossa terapiaa markkinoidaan keinona korjata lähestulkoon kaikki ihmiselämän ongelmat ja tragediat, niiden syitä ja seurauksia sen kummemmin ymmärtämättä. Entä jos terapia ei sujukaan hyvin, tai sillä ei saavuteta toivottuja tuloksia? Kyseessä on valtava taloudellinen investointi. 

Kun on seurannut osaa näistä influenssereista, jotka toistuvasti saavat julkisia itkukohtauksia ja hermoromahduksia somessa milloin mistäkin asiasta, ja jotka vuodesta toiseen toistavat samoja vahingollisia toimintamalleja, mutta samalla ovat vuosikausia hehkuttaneet käyvänsä terapiassa, niin täytyy todella ihmetellä, toimiiko se terapia kaikkien kohdalla?