Muutto takaisin vanhempien luokse aikuisena

Oma asunto. Oma huone siivous, voi sopia. Ei liikaa velvollisuuksia. Kai joku auttaa vanhempia jos voi, jossain.

Jos lapseni joutuisi muuttamaan luoksemme, tietäisimme että hän on vaikeassa kriisissä. Auttaisimme hänet jaloilleen, kun sopiva aika on. Mitään asumiskustannuksia emme luonnollisesti peri vaan pitäisimme häntä kuin kylävieraana, joka lähtee kun aika on.

Omat lapseni ovat töissä ja, jos työpaikka menee, niin eiköhän se kela auta heitäkin

?

Ti 3.3. Hesarissa oli juttu, jossa täysi-ikäistynyt töissä käyvä nuori maksoi 100 euroa kuussa osallistuen tällä tavoin perheen ruokakuluihin. Vanhempi halusi opettaa näin taloudenhallintaa ja rahankäytön suunnittelua sekä tasapuolisuutta, sillä perhe on yhteisö, jossa jokainen kantaa oman kortensa kekoon.

Aloituksen tapauksessa on kyse työttömästä aikuisesta, mutta ehkä tuosta artikkelista voisi saada jotain ajatusta. 

Minulla on useita aikuisa lapsia 30-40v.  Silloin tällöin joku on palannut kotiin ottamaan uutta vauhtia,  esim. suhteen tai työn päätyttyä tai ukolmailta palatessa.  En ole vaatinut mitään, vaan aian toivottanut tervetulleeksi.

Ei. Sitä ei kannata tehdä. Kyllä aikuisen pitää pystyä asumaan omillaan.

Eri asia on sitten hetkelliset piipahdukset. Esim. menet ulkomaille eikä kannata maksaa vuokraa kämpästä -> tavarat vanhempien varastoon ja sitten komennuksen jälkeen voi muutaman viikon asua vanhempien nurkissa, ennenkuin löytää oman kämpän. 

Tai jos tulee ero. Tai muu vastaava force majeure. 

Isäni jäi sairaseläkkeelle lokakuussa, hän on 62v. Minä puolestani tarvitsin parikymppiselle opiskelijalle asunnon juuri sieltä missä isäni asui. Kuinka ollakaan, isoäitini ehdotti että tulisi poika kotiin, kyllä tässä kahdestaan pärjätään ja helpottaa jälkipolvien taakkaa.

Näin on tehty. Isäni muutti 85 vuotiaan äitinsä luokse, lämmittää, tekee lumityöt, hoitaa kauppa- ja lääkärikuljetukset jne jne. Tulevat loistavasti juttuun. Isä tosin sanoi jouluna, että hän joutuu "komenneltavaksi" eikä se enää oikein hyvältä tunnu, eli isoäiti ei pääse irti roolistaan. Minun lapseni on muuttanut isältäni vapautuneeseen asuntoon ja kaikki olemme tyytyväisiä.

Omat lapsemme, (kaikki jo viiskymppisiä), saivat muuttaa aina takaisin, jos oli tarvis. No broplem. Viipyivät yleensä pari, kolme kuukautta ja muuttivat taas.

Olivat nykymittapuulla jopa nuoria alle parikymppisiä. Oli opiskelu, seurustelu yms. muutosta.

Itselläkin oli turvallisempi mieli, kun tiesi heidän olevan turvassa.

Kotiin voi aina palata

Iskää ja äiskää halata

Onpa silmiä avaavaa ja mielenkiintoista lukea erilaisia kokemuksia! 

Minusta kannattaa sopia etukäteen yhteiset pelisäännöt. Kauanko asutaan jne. Ettei tule sitten mitään väärinkäsityksiä puolin tai toisin. 

Suvussa on tapaus, jossa opiskelemassa ollut lapsi muutti koronan aikaan takaisin vanhemmille. Se oli vanhemmillekin ok ja monet teki niin, kun opetus oli etänä. Mutta edelleen se lapsi asuu siellä kotona vaikka käy jo töissä. Ei kuulemma kannata muuttaa pois, kun nyt saa sijoitettua rahat mitkä muuten menisi asumiseen. Vanhempia alkaa hieman harmittamaan, kun lapset eivät ymmärrä muuttaa pois kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ti 3.3. Hesarissa oli juttu, jossa täysi-ikäistynyt töissä käyvä nuori maksoi 100 euroa kuussa osallistuen tällä tavoin perheen ruokakuluihin. Vanhempi halusi opettaa näin taloudenhallintaa ja rahankäytön suunnittelua sekä tasapuolisuutta, sillä perhe on yhteisö, jossa jokainen kantaa oman kortensa kekoon.

Muuten ok, mutta ihmettelen ajatusta, että vasta tuossa vaiheessa alettaisiin opettaa taloudenhallintaa. En tosin pääse lukemaan kyseistä uutista, joten en tiedä siitä tarkemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa sopia etukäteen yhteiset pelisäännöt. Kauanko asutaan jne. Ettei tule sitten mitään väärinkäsityksiä puolin tai toisin. 

 

Suvussa on tapaus, jossa opiskelemassa ollut lapsi muutti koronan aikaan takaisin vanhemmille. Se oli vanhemmillekin ok ja monet teki niin, kun opetus oli etänä. Mutta edelleen se lapsi asuu siellä kotona vaikka käy jo töissä. Ei kuulemma kannata muuttaa pois, kun nyt saa sijoitettua rahat mitkä muuten menisi asumiseen. Vanhempia alkaa hieman harmittamaan, kun lapset eivät ymmärrä muuttaa pois kotoa. 

Tämä varmasti voi olla haaste...asian ottaminen puheeksi yhteisymmärrys ja sopu säilyttäen tuossa vaiheessa, kun tilanne on päässyt ns. vakiintumaan, eikä se enää palvele kaikkia osapuolia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ti 3.3. Hesarissa oli juttu, jossa täysi-ikäistynyt töissä käyvä nuori maksoi 100 euroa kuussa osallistuen tällä tavoin perheen ruokakuluihin. Vanhempi halusi opettaa näin taloudenhallintaa ja rahankäytön suunnittelua sekä tasapuolisuutta, sillä perhe on yhteisö, jossa jokainen kantaa oman kortensa kekoon.

 

 

Muuten ok, mutta ihmettelen ajatusta, että vasta tuossa vaiheessa alettaisiin opettaa taloudenhallintaa. En tosin pääse lukemaan kyseistä uutista, joten en tiedä siitä tarkemmin. 

Outi Peltoranta on aiemmin opettanut lapsensa säästämään, sijoittamaan ja suunnittelemaan rahankäyttöään eli budjetoimaan. Lapsen itsenäistymisen kynnyksellä äidille oli tärkeää opettaa pojalle käytännössä, miten arkiset kulut katetaan.

Jo aiemmin Sisu Peltoranta oli käynyt kesätöissä ja maksanut palkastaan ja viikkorahoistaan omia menojaan, kuten liikkumis- ja harrastuskuluja.

Peltoranta on tarkka budjetoimaan. Perhe laittaa ruokaan 150 euroa viikossa. Nuori maksoi siis noin kuudenneksen kuukauden ruokakuluista.

Sisu Peltorannan mielestä sadan euron kuukausittainen summa oli sopiva.

Summa oli pieni, ja maksoin saman verran myös isälle toiseen kotiin, hän kertoo.

Yhteensä kaksisataa euroa kuukaudessa oli noin viisi prosenttia hänen nettopalkastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa sopia etukäteen yhteiset pelisäännöt. Kauanko asutaan jne. Ettei tule sitten mitään väärinkäsityksiä puolin tai toisin. 

 

Suvussa on tapaus, jossa opiskelemassa ollut lapsi muutti koronan aikaan takaisin vanhemmille. Se oli vanhemmillekin ok ja monet teki niin, kun opetus oli etänä. Mutta edelleen se lapsi asuu siellä kotona vaikka käy jo töissä. Ei kuulemma kannata muuttaa pois, kun nyt saa sijoitettua rahat mitkä muuten menisi asumiseen. Vanhempia alkaa hieman harmittamaan, kun lapset eivät ymmärrä muuttaa pois kotoa. 

 

 

 

 

Tämä varmasti voi olla haaste...asian ottaminen puheeksi yhteisymmärrys ja sopu säilyttäen tuossa vaiheessa, kun tilanne on päässyt ns. vakiintumaan, eikä se enää palvele kaikkia osapuolia. 

Sen takia olisi hyvä keskustella etukäteen säännöt. Minusta on tärkeää, että kotiin voi aina palata mutta pelin pitää olla kaikille selvä. Parin kuukauden haavojen nuolemisen yhteydessä ei tarvitse maksaa kuluja mutta parin vuoden kohdalla asumiskulut kyllä kuuluvat jo sille paluumuuttajallekin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kannattaa sopia etukäteen yhteiset pelisäännöt. Kauanko asutaan jne. Ettei tule sitten mitään väärinkäsityksiä puolin tai toisin. 

 

Suvussa on tapaus, jossa opiskelemassa ollut lapsi muutti koronan aikaan takaisin vanhemmille. Se oli vanhemmillekin ok ja monet teki niin, kun opetus oli etänä. Mutta edelleen se lapsi asuu siellä kotona vaikka käy jo töissä. Ei kuulemma kannata muuttaa pois, kun nyt saa sijoitettua rahat mitkä muuten menisi asumiseen. Vanhempia alkaa hieman harmittamaan, kun lapset eivät ymmärrä muuttaa pois kotoa. 

Jos niitä vanhempia harmittaa, kannattaa avata suunsa. Muuten menee kitkeräksi.

Tuo riippuu hyvin pitkälle siitä, millaisessa kunnossa vanhemmat ovat, ja mikä on heidän rahatilanteensa.

Itse en ole vielä eläkeiässä, mutta olen sellaisessa kunnossa, että osa kotini jokapäiväisistä askareista tuottaa vaikeuksia. Jos aikuinen lapseni muuttaisi meille, velvoittaisin häntä osallistumaan niihin tehtäviin, jotka ovat minulle haastavia. Niitä tekevät myös alaikäiset lapseni, jotka vielä luonani asuvat.

Vuokraa en pyytäisi, mutta kun kaupassa kävisi, minä maksaisin sen, mitä pyysin tuomaan, ja hän maksaisi itse loput. Saisi tietenkin syödä yhteisessä ruokapöydässä.

"Sen takia olisi hyvä keskustella etukäteen säännöt. Minusta on tärkeää, että kotiin voi aina palata mutta pelin pitää olla kaikille selvä. Parin kuukauden haavojen nuolemisen yhteydessä ei tarvitse maksaa kuluja mutta parin vuoden kohdalla asumiskulut kyllä kuuluvat jo sille paluumuuttajallekin."

Tämä juuri. Myös siinä tapauksessa, jos keskustelua etukäteen ei ole käyty, niin voisiko asiaa lähestyä niin, että yhdessä asetetaan aikaraja, milloin jossain määrin tulisi alkaa osallistumaan kuluihin.

Itselle on tuttua perinteinen suomalainen puhumattomuuden kulttuuri, jossa ei ole ihan helppoa ottaa asioita puheeksi, koska niin ei vain ole totuttu (perheessä) tekemään. Tästä olen yrittänyt vuosien myötä pyristellä irti ja uskaltautua sanomaan ääneen vaikeampiakin asioita. Monissa perheissä varmasti kommunikaatio on ollut paljon avoimempaa. Ehkä kommunikointi on yhä helpompaa uudemmilla sukupolvilla.

Jos lapsi pääsee muuttamaan takaisin kotiin ilman velvollisuuksia niin usein tuosta tulee pitkäaikainen vanhempien hyväksikäyttö, ja vanhemmilla on hankala sitten alkaa rajoittamaan. 

Hyväksikäyttäjä tuossa onkin taustalla, kun muutenhan aikuinen ihminen asuu omillaan ja maksaa elämisensä itse. Kulut siis täysin puoleksi ja lapselle kotohommista oma osuus tai muuten vanhukset on ongelmissa. 

Mitä mä just luin?

Aina, kun vierailin kotona, äitini muistutti, ettei sinne jäädä asemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ti 3.3. Hesarissa oli juttu, jossa täysi-ikäistynyt töissä käyvä nuori maksoi 100 euroa kuussa osallistuen tällä tavoin perheen ruokakuluihin. Vanhempi halusi opettaa näin taloudenhallintaa ja rahankäytön suunnittelua sekä tasapuolisuutta, sillä perhe on yhteisö, jossa jokainen kantaa oman kortensa kekoon.

 

Aloituksen tapauksessa on kyse työttömästä aikuisesta, mutta ehkä tuosta artikkelista voisi saada jotain ajatusta. 

Minä täytin 18v, niin piti ottaa lainaa ja velkaa, jos ei ollut työtä. Kotoa ei tullut senttiäkään ja sanottiin, 

täysi-ikäisenä pitää oppia hankkimaan rahansa muualta. 

Vierailija kirjoitti:

Omat lapsemme, (kaikki jo viiskymppisiä), saivat muuttaa aina takaisin, jos oli tarvis. No broplem. Viipyivät yleensä pari, kolme kuukautta ja muuttivat taas.

Olivat nykymittapuulla jopa nuoria alle parikymppisiä. Oli opiskelu, seurustelu yms. muutosta.

Itselläkin oli turvallisempi mieli, kun tiesi heidän olevan turvassa.

 

 

Kotiin voi aina palata

Iskää ja äiskää halata

 

Koti on maailman paras paikka.