Kirjoittaako kukaan aikuinen päiväkirjaa?
Teininä kirjoitin päiväkirjaan oikeastaan kaiken.
Nyt mielessä myllertää ja ahistaa ja tekee vaikka mitä, ja päiväkirja tuli taas mieleen. Kirjottaisinko?
Onko aikuista joka kirjoittaa päiväkirjaa? Onko siitä sama helpotus kuin silloin aikuinaan teininä vai pelkkää noloa höpinää?
t. 37-v
Kommentit (9)
että ainakin yhden maajussin morsianehdokas;)
liekkö ap kyseessä..
Aloitin 13-vuotiaana, ja vielä nyt 38-vuotiaanakin pidän päiväkirjaa. En nyt mitenkään kovin aktiivisesti, mutta erityisesti silloin kun haluan purkaa huoliani kuormittamatta perhettäni liiaksi. Toki kerron miehellenikin huoleni, mutta en haluaisi jauhaa niistä hänelle joka ilta.
Lisäksi spekuloin päiväkirjassa kaikenlaista mitä en ole valmis siirtämään käytännön tasolle. Ajatusleikkiä.
Ja sitten on vielä tämä dokumentaarinen puoli, joskin siinä on se ongelma että selvästikin dokumentoin esim. meidän lasten tekemisiä pelkästään itselleni, koska muun tekstin takia en halua että mieheni lukee niitä juttuja.
aloitin 13 vuotiaana
sitten 14 rupesin lukemaan mitä olin kirjoittanut ja kauhistuin miten lapsellinen olin ollut ja heitin menemään
aloitin toisen päiväkirjan ja olen säästänyt kaikki kirjani
mutta en ole niitä lukenut.
voi olla että kauhistun taas
opin kirjoittamaan aina 18-vuotiaaksi asti. Silloin minulle selvisi, että äitini oli kaikki ne vuodet lukenut ihan kaiken, mitä olin kirjoittanut. Siihen loppui sekin ilo :(
Aloitin 6-vuotiaana. Välillä on toki ollut taukoja ja nyt esim. kirjoitan noin kerran kuussa. Joskus kriisi- tms. aikoina olen kirjoittanut päivittäinkin. Vanhoja päiväkirjoja on kertynyt liki 50kpl. Niitä on hauska lukea ja monesti tarkistan joitain asioita sieltä. Esim. toista raskautta yrittäessäni lueskelin ajatuksiani ja tuntemuksiani ensimmäisen raskauden alusta.
ja ehkä jopa ennen, käsialasta päätellen... :DD Ekat merkinnät ovat eskariajoilta. Lyhyitä ja ytimekkäitä lauseita, mutta kuitenkin. Ja kirjoitan edelleen, kaikki päiväkirjat on myös säästössä. Olen nyt 22v. Enkä varmasti ole lopettamassa kirjoittamista, päiväkirja on hyvin tärkeä aina ollut minulle. Sieltä on mukava lukea kaikkea, esim. ajoilta kun seurustelin ensimmäistä kertaa, kun tutustuin "ihonalaiseeni" kun lähdin opiskelemaan, kun tapasin mieheni, kun olin raskaana, kun lapsi oli pieni jne... Ajatuksiani lähinnä, ei niinkään varsinaista päiväkirjaa eli tapahtumia.
teininä kirjoitin ihan kaikkea. Säilytin päiväkirjoja kauan, mutta noin 25-vuotiaana poltin ison pinon niitä, kun alkoivat nolottaa ne jutut. Harmittaa nyt 35-vuotiaana. Nyt oon 5 vuotta pitänyt semmoista viiden vuoden päiväkirjaa, eli ihan lyhyitä juttuja kirjaan joka päivä: mitä on tehty, mitä lapset on oppineet, jne. En hirveesti kirjoita sinne tunteistani, kun oon ihan tietoisesti aatellut, että niitä voi myöhemmin lukea vaikka omat lapset.
Luulen, että nyt päiväkirjan kirjoittaminen ei toisi samaa helpotusta kuin teininä, ja toisaalta nyt ei jotenkin oo ees aikaa. Haluaisin kuitenkin kirjoittaa päiväkirjaa säännöllisesti, ettei se kirja ois pelkkää tuskaisaa vaikerrusta silloin kun ehtis jotain kirjoittaa. Ehdottomasti kirjoittaisin omaa päiväkirjaani käsin, enkä koneella.
13-vuotiaasta 35-vuotiaaksi. Nuorena muutaman päivänkin välein, aikuisena väliä saattoi olla viikoista kuukausiin, mutta kuitenkin kirjoitin. Nyt en ole kirjoittanut puoleentoista vuoteen.
se voi auttaa jäsentämään ahdistusta. Sehän on ihan terapiamuotokin.