Onko muita naisia jotka nimenomaan nauttii toisten naisten seurasta?

Totta kai! Pidän työkavereistani, ja parhaat ystäväni ovat naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Lesbo

No jaa. Itse tulen hyvin toimeen miesten kanssa ja viihdyn monien miesten seurassa. Olen enemmän femme kuin maskuliininen. Toki naistenkin seurassa on mukavaa :)

Lesbo

Täällä naisten palstallahan me ollaan.

Kulin tavallaan. Asenteella on iso merkitys. Itse viihdyn paljon paremmin miesten seurassa. On helpompaa, rennompaa ja nimenomaan ei ime mun energioita kun ei tarvi jauhaa ja päivitellä joutavia ja lätistä muiden asioista ja suhteista.

N39

Täh, ei ole kun kaikki me inhotaan toisiamme! :D 

Tottakai nautin naisten seurasta, mitä ihmettä. Eikö nykypäivänä ihmisillä normaalisti ole ystäviä?

Minulle toiset naiset ovat yleensä kiltimpiä, huomaavaisempia ja vastavuoroisempia kuin miehet. Miehen kanssa jos koittaa keskustella niin menee usein siihen, että hän puhua pulputtaa eikä ole lainkaan kiinnostunut sitä mitä itse sanon.

Minulle ei ole kyse sukupuolesta. Joidenkin ihmisten kanssa on vaan helpompi tulla toimeen. Voi keskustella kaikenlaisesta. Hauskaa on myös jauhaa yhdessä pöhköä skeidaa ja nauraa päälle. Ehkä miesten kanssa on ollut helpompi heittää läppää, kuin naisten (poislukien ystäväni, jotka eivät ole tosikkoja.)

Sellainen reilu ja toista osapuolta kunnioittava kanssakäyminen on parasta. Että haluaa, että tuolla toisellakin on hyvä olla. Status ei silloin merkitse mitään. 

Yhdessäolon tulee perustua aina vapaaehtoisuuteen.

Jokainen päivä ei ole yhtä auringonpaistetta kenelläkään, mutta toistuva toksinen käytös etäännyttää. Ei kenenkään velvollisuus ole olla toisen likaämpäri. 

Joo, kyllä. Myös naisenemmistöisessä työpaikassa on aina viihtyisämpää, kun ei tarvitse kuluttaa aikaa sellaisten yksinkertaisten itsestään selvyyksien ääneen hokemisen kuunteluun, mitä miehet tekevät.

Minä tulen naisten kanssa paremmin juttuun. Olen aina tullut. Joskus saatan jopa pelätä joitain miehiä ja heidän kanssa on tullut kiusallisia ja ahdistavia tilanteita esim. heidän flirttailun tms. vuoksi. En siis tarkoita missään nimessä kaikkia miehiä eikä tietenkään esimerkiksi isäni tai veljeni minulle flirttaile, mutta kyllä näitä kaksimielisiä juttuja ja flirttiä on viljellyt ihan jo vaikka paljon vanhempi työkaveri! Ja minä en ole ollut näistä mitenkään otettu.

N35

Onhan se näin. Voin helposti jutella naisen kanssa monta tuntia päivässä puhelimessa, miehen kanssa en yleensä ollenkaan ja vähintään parissa päivässä mies alkaa käyttäytymään huonosti, epäasiallisesti tai aggressiivisesti. En kaipaa tuollaisia asioita elämääni

Vierailija kirjoitti:

Kulin tavallaan. Asenteella on iso merkitys. Itse viihdyn paljon paremmin miesten seurassa. On helpompaa, rennompaa ja nimenomaan ei ime mun energioita kun ei tarvi jauhaa ja päivitellä joutavia ja lätistä muiden asioista ja suhteista.

N39

Sama täällä. Sait kauheasti alapeukkuja :D Niin varmaan minäkin. Mutta totuus on, että olen suora, varmaan lievä asperger. Tykkään miehistä koska niitten kans puhutaan suoraan. Esimerkiksi tuo naapurin mies on kiva, puhutaan metsätöistä suoraan. Puhutaan asioista. Joskus on maailmanpolitiikkaakin sivuttu. Fiksu on. Hänen vaimonsa taas on utelias ja kyselee yksityiselämäni asioita joista en haluaisi naapurille puhua. Mulla on kyllä naispuolisia ystäviäkin, läheisiä, itse asiassa läheisimmät ovat, mutta tuommoinen ihminen, joka on enemmän naapuri tuttava tai kaveri tai sukulainen - vaikka olen feministi itse, sanon suoraan; miehet on monesti vähemmän minä- eli perhekeskeisiä. Puhutaan laajasti. Puhutaan laajasti ilmiöistä, olipa se uskonto tai politiikka, ja kaadetaan se kuusi yhdessä samalla. Naiset taas keskittyvät usein lapsiin ja perheeseen, mikä minusta ei ole niin kiinnostavaa. Miestenkin kanssa voi kyllä heittää raakaa psykologiaa kehiin, mutta siinä ihmispuheessa on enemmän korkeaa lentoa ja huumoria - yhdistettynä terävään käsityskykyyn kyllä. Naiset, pahimmat ovat nämä lapsirakkaat tapaukset, junnaavat niissä lapsissaan. Toki kiinnostun diagnooseista ja tahdon auttaa, mutta kun ei koskaan mitään muuta aihetta kuin nen lapset. Anteeksi.

N50+

Vierailija kirjoitti:

Minä tulen naisten kanssa paremmin juttuun. Olen aina tullut. Joskus saatan jopa pelätä joitain miehiä ja heidän kanssa on tullut kiusallisia ja ahdistavia tilanteita esim. heidän flirttailun tms. vuoksi. En siis tarkoita missään nimessä kaikkia miehiä eikä tietenkään esimerkiksi isäni tai veljeni minulle flirttaile, mutta kyllä näitä kaksimielisiä juttuja ja flirttiä on viljellyt ihan jo vaikka paljon vanhempi työkaveri! Ja minä en ole ollut näistä mitenkään otettu.

N35

Pidä tuo linjasi. Saatat aavistaa oikein. Vanhempia miehiä minäkin pidin ystävällisinä, kunnes vähitellen vanhennettuani huomasin, että se ystävällisyys ja mielinkielin olo työpaikalla liittyikin vain nuoruuteeni. Huokasin helpotuksesta heidän siirryttyään nuorempiin. TOki petyin jotenkin ihmisyyteen samalla, kun jouduttuani sinkuksi koin saman ilmiön. Kovasti voimia ja vedä rajat. Mies on itsekäs eläin joka etsii tarpeentyydytystä joka hetki. Kauniisiin silmiin katselukin voi olla hänelle sellainen. Hän unohtaa oman ikänsä.

N56

minä olen koska naisten kanssa jakaa samankaltaisen huumorin ja kokemukset. Miesten kanssa on ihan kiva tehdä duunia mutta ei kyllä ole koskaan ollut ystävänä..Lapsetkin ovat tyttöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Kulin tavallaan. Asenteella on iso merkitys. Itse viihdyn paljon paremmin miesten seurassa. On helpompaa, rennompaa ja nimenomaan ei ime mun energioita kun ei tarvi jauhaa ja päivitellä joutavia ja lätistä muiden asioista ja suhteista.

N39

Minusta se taas on ollut paljon vaikeampaa ja ahdistavampaa. Todella usein olen ollut tilanteessa, jossa mies on flirttaillut tai käyttäytynyt muuten ahdistavalla tavalla. Yksikään nainen ei ole näin tehnyt, vaikka löytyy myös lesboja kaveripiiristä.

Itse olen  mies ja aina viihtynyt paremmin naisten kanssa, kuin oman sukupuoleni edustajien. Enkä siis tarkoita mitään seksuaalisesti virittynyttä näkökulmaa, vaan ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Läheisimmät ystäväni ovat olleet nuoresta pitäen naisia (tai siis tyttöjä silloin) ja oma kumppani on paras ystäväni.

Yksilölliset erot ovat aina tietenkin määrittävimmät, mutta jos jotain yleistäen pitäisi pohtia, niin pidän naisten moniulotteisuudesta ja avoimuudesta. Se on jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka sama nainen voi hetkessä muuttua pelottomasta puolustajasta helläksi hoivaajaksi. Tai kuinka sama nainen pystyy käymään teräviä ja hyvin tiivistettyjä huomioita sisältävän keskustelun ja seuraavassa hetkessä olla leikkisä säheltäjä. Oman kokemukseni mukaan naisilla on myös huomattavasti parempi itseironia kuin miehillä ja ehkä juuri sen takia naisten kanssa tunnelma on aina jollain tapaa paljon hyväksyvämpi ihmisten erilaisuudelle ja heikkouksille, mitä se kokemukseni mukaan miesten kanssa on.

Harrastan vuorikiipeilyä ja vuorilta vapaalaskua. 100% haluan tehdä tuota vain naisten kanssa, koska naisporukassa on aina hyvä fiilis ja kaikkia kuunnellaan ja jos joku vaikka sairastuu kiivetessä, kukaan ei vedä herneitä siitä että nousu joudutaan keskeyttämään ja "päivä meni pilalle". 

Aina kun on joku mies mukana, siitä liikkumisesta tulee ihme kilpailua, pitäisi mennä kovempaa ja miehen pitää päästä olemaan paras suunnistaja. Vaikka naisporukassa olisi 30 vuotta suunnistusta jukolatasolla kilpaillut nainen, niin sen uuden miehen, joka suunnisti kolme kertaa armeijassa 20 vuotta sitten, pitää päästä myös sanomaan mielipiteensä reittivalinnasta (joka oli tehty jo kämpillä edellisenä iltana mutta mies oli kännissä eikä kuunnellut).

Kyllä vain. Aika tiukan seulan läpi valikoin ne miehet, jotka hyväksyn elämääni vapaa-ajallani, mutta naiset ovat aikalailla automaattisesti tervetulleita ja tippuvat sitten pois jos paljastuvatkin epämiellyttäväksi yksilöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulin tavallaan. Asenteella on iso merkitys. Itse viihdyn paljon paremmin miesten seurassa. On helpompaa, rennompaa ja nimenomaan ei ime mun energioita kun ei tarvi jauhaa ja päivitellä joutavia ja lätistä muiden asioista ja suhteista.

N39

Sama täällä. Sait kauheasti alapeukkuja :D Niin varmaan minäkin. Mutta totuus on, että olen suora, varmaan lievä asperger. Tykkään miehistä koska niitten kans puhutaan suoraan. Esimerkiksi tuo naapurin mies on kiva, puhutaan metsätöistä suoraan. Puhutaan asioista. Joskus on maailmanpolitiikkaakin sivuttu. Fiksu on. Hänen vaimonsa taas on utelias ja kyselee yksityiselämäni asioita joista en haluaisi naapurille puhua. Mulla on kyllä naispuolisia ystäviäkin, läheisiä, itse asiassa läheisimmät ovat, mutta tuommoinen ihminen, joka on enemmän naapuri tuttava tai kaveri tai sukulainen - vaikka olen feministi itse, sanon suoraan; miehet on monesti

"Miehet on monesti vähemmän minä- eli perhekeskeisiä"? Miten "minä" on sama kuin "perhe"? Eipä ole itsellä tuollaista ongelmaa juuri ikinä tullut vastaan... Ehkä yhden ei-Eurooppalaisen naisen tunnen, joka on vähän sellainen parisuhteista ym. jankuttaja, ja minua itseäni ei kiinnosta hänen deittailudraamansa. Mutta useimmat tuntemani naiset pystyvät aivan hyvin puhumaan normaaleista, kiinnostavistakin aiheista.

Itsellänikin on melko varmasti asperger, ja tykkään kyllä usein miesten suoruudesta ja rentoudesta esim. työkavereina, mutta en juurikaan oikeina ystävinä, sillä he ovat naisiin verrattuna todella yksiulotteisia ja tylsiä.