Oletko joskus teininä ajatellut, ettet halua lapsia koska vauvat haisevat ja huutavat?

suunnittelin teininä adoptoivani lapset, niin ei tarvitsisi synnyttää. Jos tamponin laittaminen paikoilleen oli mahdoton ajatus, niin synnyttäminen tuntui ihan ulkoavaruuden asialta. Sektiokaan ei voinut tulla kyseeseen, koska sitten olisi pitänyt laittaa tippa. Näin painajaisia verikokeesta ja olin koko päivän pyörryksissä, jos terkkari otti hempan sormen päästä. :D

Ja aikuisenakin. Vasta 30v:nä aloin ajatella, että ehkä sitten kuitenkin tekevät, jotain muutakin.

mutta nyt en enää halua. Vauvat ja erityisesti leikki-ikäiset ovat rasittavia. Olen 37 ja jo saadut lapset koululaisia. Vielä yksi uusi lapsi oli ajatuksissa, mutta eipä taida viitsiä. Sen rasittavuuden takia. Kouluikäiset ja teinit ovat kyllä kivoja, kuten myös aikuiset lapset.

vuotiaana päätin etten koskaan mene naimisiin enkä tee lapsia...toinen on pitänyt...

Vaan ajattelin aika ?pinnallisesti? vaiko kypsästi.. että en tahtoisi menettää omaa kroppaani ja omaa elämääni toiselle ihmiselle sillä tavalla.

Ajattelin kauhuissani niitä alapään repeämisiä, kropan lösähtämistä, parisuhteen kariutumista yhteisen ajan ja seksin puutteeseen ja ihan sitä, että menettäisin vapauden ja tietynlaisen huolettomuuden..

Olen ollut aika "syvällinen" 14v.. :D

27vuotiaana.. :D Nyt on yksi lapsi, toinen haaveissa. :) Ajatukseni muutti mieheni, kun näin hänet lapsensa kanssa, miten hyvä ja osaava isä on, kiinnyin myös tuohon miehen lapseen, niin oma lapsikin alkoi tuntua hyvältä idealta ja niinhän se olikin parasta mitä on!

vauvat huutavat ja haisevat. En edelleenkään erityisemmin pidä vauvoista, mutta isommista lapsista kyllä pidän. Ja ikää nyt 34v.

mä en ikinä haluu lapsia, hyvä kun omat pyykit jaksan pestä!!!!

ja nyt 19 vuotta myöhemmin mulla on 5 lasta.... ja ihan hyvä elämä!

ajatellut noin, mutta en vain halunnut lapsia ennenkuin tapasin sen oikean miehen. Eikä vauvakuumetta ollut silloinkaan, ajattelin lähinnä että miksei lapsia? Äidinrakkaus heräsi kyllä pikkuhiljaa kun eka lapsi syntyi ja tokan kohdalla heti syntymästä.

halunnut lapsia.

ajatellut, että vauvat haisevat ja huutavat :)

olen ihan lapsesta saakka pitänyt vauvoista vaikka olen ainut lapsi. Mutta sitten taas isommat lapset 4-7 vuotiaat ovat aina vierastuttaneet minua, eikä se ole kunnolla hävinnyt vieläkään. En vaan jotenkaan osaa toimia heidän kanssaan. Eiköhän tuokin katoa sitten jos/kun saan omia :)

eikä ajatus sinänsä ole muuttunut, sillä edelleen pidän vauvoja huutavina, haisevina, tylsinä ja rasittavina.



1 lapsi on, ja vauva-aikaa inhosin vaikka lapsi olikin rakas.

minulla ei teininä ollut minkäänlaista hoivaviettiä. Kauhistutti, aina kun joku sukulainen lykkäsi vauvansa syliini. Etenkin poikalasten metelöintiä inhosin. Nyt poikien äitinä olen ihan myyty. Pojat ovat maailman ihanimpia otuksia ;)). Kai sitä voi aikuistumiseksi kutsua ja myös hoivavietti on oman lapsen myötä herännyt.

Vaan ajattelin aika ?pinnallisesti? vaiko kypsästi.. että en tahtoisi menettää omaa kroppaani ja omaa elämääni toiselle ihmiselle sillä tavalla.



Ajattelin kauhuissani niitä alapään repeämisiä, kropan lösähtämistä, parisuhteen kariutumista yhteisen ajan ja seksin puutteeseen ja ihan sitä, että menettäisin vapauden ja tietynlaisen huolettomuuden..



Olen ollut aika "syvällinen" 14v.. :D

Teininä ajattelin, että lapsia "tulee" joskus. Aikuisena tajusin, että en halua.

vielä 29 vuotiaana.

Ja lisäksi, että menettäisin vapauteni harrastaa.

Mieleni muuttui parissa viikossa, kun odotin menkkoja kumin petettyä. Tuona aikana aloin ajatellla, että eihän se nyt niin katastrofi olisikaan.

Ja menkkojen tultua iskikin vauvakuume.

Vauvat haisee ja huutaa, vauva-aika on minulle siksi suurikin koettelemus, ja valitsin siis miehen, joka hoitaa jopa yli oman osuutensa tuona aikana.



Ei se kuitenkaan ollut syynä mahdollisille lapsettomuustoiveille. Tuo aika on lyhyt, ja jos jälkeläisiä todella haluaa, eiköhän sen kestä.



Söpöinä en vauvoja koskaan nähnyt, ja mm. lastenhoitokeikkoja teininä tehdessäni jätin vauvaperheet väliin.

missä iässä ajatuksesi muuttuivat ja mikä sai ajatuksesi muuttumaan?

Ei ole muuttunut vielä, ikää nyt 47.

Tosin vauvojen haiseminen ja huutaminen eivät tietenkään ole ainoa syy.

suunnittelin teininä adoptoivani lapset, niin ei tarvitsisi synnyttää. Jos tamponin laittaminen paikoilleen oli mahdoton ajatus, niin synnyttäminen tuntui ihan ulkoavaruuden asialta.



Sektiokaan ei voinut tulla kyseeseen, koska sitten olisi pitänyt laittaa tippa. Näin painajaisia verikokeesta ja olin koko päivän pyörryksissä, jos terkkari otti hempan sormen päästä.



:D