Miksi menitte miehenne kanssa naimisiin?

olen mieluummin yksin kuin jonkun kanssa vain siksi, että on kiva olla jonkun kanssa.



Sitten kun tapasin mieheni, oli puolin ja toisin päivänselvää, että haluamme olla yhdessä loppu elämän ja perustaa perheen ja kummallekin oli päivänselvää että se tapahtuu avioliitossa.

Siinä on meidän resepti ja yhdessä ollaan oltu 8 vuotta :)

Haluttiin olla toistemme lähiomaiset myös virallisesti ja kaikkien lakipykälien mukaan. Helpottaa asioiden hoitoa kun on naimisissa. Avioliitto merkitsee meille laillista sopimusta.



Meidän parisuhteeseen tai rakkauteen sillä ei ole mitään merkitystä.

Koska olen aina halunnut naimisiin ja perustaa perheen miehen kanssa, jota rakastan. En voisi perustaa perhettä avoliitossa. Kyllä avioliitto vaan on "Se Juttu" sit kuitenkin -ja tietysti pidettiin isot häät ja hyvät bileet ;)



Jos meille tulisi ero tai kuolema kohtaisi, en varmaan toista kertaa menisi naimisiin... että sitten varmaan avoliitossa. Tämä nyt täysin hypoteettista, koska 8v on jo yhdessä menty ja rakastan edelleen täysillä!

Haluttiin olla toistemme lähiomaiset myös virallisesti ja kaikkien lakipykälien mukaan. Helpottaa asioiden hoitoa kun on naimisissa. Avioliitto merkitsee meille laillista sopimusta.

Meidän parisuhteeseen tai rakkauteen sillä ei ole mitään merkitystä.

Plus että saimme hyvän syyn pitää pippalot ja saada yhteen muutenkin etäiset perheenjäsenet.

Juridinen sopimus meilläkin. Perintöasiat on aika suuri syy. Kahden viikon päästä tosin vasta ollaan naimisissa ;-)

naimisiin meno oli taloudellinen ja juridinen jutttu. Bonuksena yhteinen nimi.

On ap.n syynä tällaiselle aloitukselle?

Minä halusin löytää miehen ja miehenikin on enemmän parisuhdeihminen kuin yksineläjä. Ei meille kummallekaan kukatahansa kelvannut, vaan kumppanin on myös ystävä ja rakastettu. Olimme elämää jo nähneet ja muidenkin kanssa seurustelleet. Yli 30v. oltiin kun naimisiin menimme. Minulle avioliitto merkitsee liiton virallistamista ja sitä että olemme tosissamme, tarkoituksena olla yhdessä niin kauan kuin elämme. Ennenkaikkea halusin löytää itselleni sopivan miehen, lapsia en niin ajatellut. Onneksi lapsiakin olemme jo kaksi saaneet, en olis uskonut että äitiys on näin ihanaa.

Eli järki ja tunteet.

avoliitto olisi riittänyt muuten - naimisiinmeno oli siis pakkopullaa...perhe oli perustettu jo vuosia aiemmin

... ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin ja kävihän meille se vanhanaikainenkin. Eli tää morsian seisoi papin edessä maha somasti pystyssä. Meillä kun mies oli sitä mieltä, että vihillä on käytävä ennen lapsen syntymää.

Mieheni halusi saada lapsensa luokseen asumaan ja sitä varten piti olla omistusasunto, avioliitto ym. perusasiat kunnossa.

siihen mennessä oli suostunut edes ajattelemaan naimisiinmenoa kanssani. Ei ollut kovasti valinnanvaraa. Ei tuossa miehessä silti mitään valittamista ole. Olisi vain saanut sattua kohdalle jo paljon aiemmin. Liian monta vuotta tuli lyötyä päätä seinään ennen mieheni tapaamista.