Miksi haluat uskoa mahdollisuuksien tasa-arvoon?

Kukaan täysipäinen ei usko, joten turha aloitus.

Valtiotasolla jokaisella on tismalleen samat mahdollisuudet. Se on ainoa mikä merkitsee. 

Kuka antaisi minulle mahdollisuuden? Ei kukaan. 

Mahdollisuuksien tasa-arvo on totta vain siinä mielessä että valtio ei estä kansalaisia edistymästä ominaisuuksien  (esim ihonväri tai sukupuoli) perusteella ja antaa jopa suunnilleen saman verran lähdössä apuja, toisille jopa keskiarvoa enemmän jos on esim terveydellisä ongelmia. Mutta siihen se sitten loppuukin. Loput on yksilöstä ja hänen tuttavistaan kiinni.

Suomi on ollut eräs maailman tasa-arvoisimpia maita mitä tulee tuloeroihin ja kouluttautumismahdollisuuksiin.  Sellaista määrää positiivista diskriminointia ei olekaan, että joku itähelsinkiläisen maahanmuuttajayksinhuoltajan lapsi oli samassa asemassa töölöläisen lääkäripariskunnan kersan kanssa. Mutta kyllä minusta Suomen yhteiskuntana pitää taata mahdollisuudet kouluttautua ja luoda hyvä elämä taustasta riippumatta. Se on edelleen hyvä tavoite, vaikka ei koskaan täysin toteutuisikaan. 

Mitä tarkoittaa etten halua antaa kaikille samoja mahdollisuuksia?

Kannatan lopputulosten tasa-arvoa, kun en viitsi tehdä mitään. Mahdollisuuksien tasa-arvossa tulee hiki. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka antaisi minulle mahdollisuuden? Ei kukaan. 

Varhaiskasvatus ja peruskoulu. 

Maksuton lukio, maksuton korkeakoulu ja opintotukijärjestelmä ovat tärkeä osa sitä mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Kertoisiko joku millaisia mahdollisuuksien epätasa-arvoisia elementtejä yhteiskunnassamme on? 

Vierailija kirjoitti:

Kertoisiko joku millaisia mahdollisuuksien epätasa-arvoisia elementtejä yhteiskunnassamme on? 

1. Sosioekonominen tausta (Perheen tulot ja varallisuus vaikuttavat koulutusmahdollisuuksiin, harrastuksiin, asumisalueeseen ja verkostoihin, varakkaimmilla perheillä on usein enemmän resursseja tukea lasten oppimista esim. yksityisopetus, harrastukset, vaihto-opinnot)

2. Koulutuksellinen epätasa-arvo (Koulujen välillä on eroja: Alueelliset erot, resurssit, oppilasaineksen eriytyminen sekä vanhempien koulutustaso vaikuttaa vahvasti lasten koulutuspolkuun)

3. Alueellinen eriarvoisuus (Kaupunkien ja maaseudun välillä on eroja työpaikoissa, palveluissa ja koulutusmahdollisuuksissa, tietyt asuinalueet voivat kärsiä huono-osaisuuden kasautumisesta)

4. Työmarkkinoiden eriarvoisuus (Sukupuoli, ikä, etninen tausta, nimi tai ulkomaalaistausta voivat vaikuttaa työnsaantiin, määräaikaisuudet ja pätkätyöt kasautuvat usein nuorille ja naisille)

5. Sukupuolten välinen epätasa-arvo (Palkkaerot, tietyt alat edelleen voimakkaasti sukupuolittuneita, mikä vaikuttaa uramahdollisuuksiin)

6. Etninen ja kulttuurinen tausta (Maahanmuuttajat voivat kokea syrjintää työmarkkinoilla ja asuntomarkkinoilla, kielitaidon puute voi rajoittaa koulutus- ja työmahdollisuuksia)

7. Terveys ja toimintakyky (Pitkäaikaissairaudet ja vammaisuus voivat rajoittaa koulutus- ja työpolkuja, terveyserot liittyvät usein sosioekonomiseen asemaan)

8. Verkostot ja sosiaalinen pääoma (Kaikilla ei ole samanlaisia kontakteja tai verkostoja, jotka helpottavat esimerkiksi työnsaantia)

9. Digitaalinen kuilu (Kaikilla ei ole yhtäläistä pääsyä laitteisiin, nopeaan internetiin tai digitaalisiin taitoihin)

... lista vain jatkuu

Tää on tietyille ihmisjoukoille hankala asia. Kaikille annetaan mahdollisuus kouluttautumiseen, mutta ne paperit pitää kuitenkin saada ulos OMALLA TYÖLLÄ. Jos ei itse viitsi nähdä vaivaa, niin syyllinen pitää tietenkin kaivaa jostain muualta kuin peilistä. Yhteiskuntaa on mukavin syyttää ja mahdollisuuksien tasa-arvo tekee syyttämisestä epäuskottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on tietyille ihmisjoukoille hankala asia. Kaikille annetaan mahdollisuus kouluttautumiseen, mutta ne paperit pitää kuitenkin saada ulos OMALLA TYÖLLÄ. Jos ei itse viitsi nähdä vaivaa, niin syyllinen pitää tietenkin kaivaa jostain muualta kuin peilistä. Yhteiskuntaa on mukavin syyttää ja mahdollisuuksien tasa-arvo tekee syyttämisestä epäuskottavaa. 

Tämä on hyvin laiskaa ajattelua.

Eihän kyse ole siitä, että syytetään yhteiskuntaa vaan enemmänkin siitä, että yhteiskunta syyttää epäonnistunutta yksilöä sen takia, että hänellä on paperilla samat mahdollisuudet vaikkei kuitenkaan käytännössä ole. Kuten tässä sinun viestissäkin annetaan ymmärtää, että mikäli niitä papereita ei saa ulos, ei ole vain tehnyt sitä OMAA TYÖTÄ.

Tässä laiskassa ajattelumallissa kuitenkin nähdään ihmisen täysin tasapäisinä ymmärtämättä, että jokaisella meillä on yksilölliset erot ja sen lisäksi vielä kaikki se mitä olemme kohdanneet elämämme ja vallankin sen alkutaipaleella, jonka aikana muodostetaan ne olemisen ja elämisen peruspilarit.

Annan sinulle konkreettisen esimerkin elävästä elämästä, mikäli se auttaisi ymmärtämään asiaa paremmin.

On kaksi tyttöä, jotka aloittavat koulunsa samalla luokalla. Toinen olen minä, korkeakoulutettujen vanhempien tytär, perheeni taloudellinen tilanne on hyvä, vanhemmat tukevat minua koulutaipaleella, minua kannustetaan ja palkitaan onnistumisistani ensimmäisestä luokasta asti. Toinen tyttö on taas kaverini. Hänen vanhempansa ovat työttömiä ja päihdeongelmaisia, heillä on jatkuvia taloudellisia huolia, hän joutuu kantamaan alusta asti yksin vastuun koulustaan samalla kun huolehtii pikkusisaruksestaan, koska hänen vanhemmistaan ei ole siihen. Myöhemmin hänet otetaan huostaan ja hän joutuu sijaiskodissa vanhemman lapsen hyväksikäyttämäksi.

Oliko meillä sinun mielestäsi tasa-arvoiset lähtökohdat ja oliko se, että kaveristani ei tullut kaltaistani korkeasti koulutettua veronmaksajaa kuin minä vain siitä kiinni, ettei hän vain viitsinyt nähdä tarpeeksi vaivaa?

Epäilen, että mahdollisuuksien tasa-arvoon uskovat vain hyvin etuoikeutetut ihmiset joilla on ajatus siitä, että he ovat tehneet kaiken nollasta lähtien itse ja sitten he, jotka ovat onnistuneet pärjäämään huonoista lähtökohdista huolimatta, mutta muuttuneet kylmiksi matkansa varrella.

On niin tasa-arvoiset mahdollisuudet kuin yhteiskunta voi järjestää. Meillä on peruskoulun lisäksi neuvola, lastensuojelu ym. Sille ei voi mitään, että sellaiset ihmiset lisäätyy, joiden ei pitäisi sitä tehdä. Mutta pidän yhteiskunnan sääntelemää lisääntymistä aika radikaalina keinona tasata lähtökohtia vielä enemmän. Tottakai toiset joutuvat tekemään enemmän OMAA TYÖTÄ kuin toiset, mutta mahdollisuudet on kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tietyille ihmisjoukoille hankala asia. Kaikille annetaan mahdollisuus kouluttautumiseen, mutta ne paperit pitää kuitenkin saada ulos OMALLA TYÖLLÄ. Jos ei itse viitsi nähdä vaivaa, niin syyllinen pitää tietenkin kaivaa jostain muualta kuin peilistä. Yhteiskuntaa on mukavin syyttää ja mahdollisuuksien tasa-arvo tekee syyttämisestä epäuskottavaa. 

 

Tämä on hyvin laiskaa ajattelua.

Eihän kyse ole siitä, että syytetään yhteiskuntaa vaan enemmänkin siitä, että yhteiskunta syyttää epäonnistunutta yksilöä sen takia, että hänellä on paperilla samat mahdollisuudet vaikkei kuitenkaan käytännössä ole. Kuten tässä sinun viestissäkin annetaan ymmärtää, että mikäli niitä papereita ei saa ulos, ei ole vain tehnyt sitä OMAA TYÖTÄ.

Tässä laiskassa ajattelumallissa kuitenkin nähdään ihmisen täysin tasapäisinä ymmärtämättä, että

Onko sinusta oikein rangaista paremmista lähtökohdista, ahkeruudesta, älykkyydestä ja riskinotosta? Onko sinusta oikein, että koko luokka etenee hitaimpien ja häiriköiden tahtiin, ettei kenelläkään tule paha mieli tai rasistin leimaa?

Mahdollisuuksien tasa-arvosta voidaan puhua yhteiskunnallisena asiana, jolloin merkityksellistä on millainen valtio meillä on ja millaiset mahdollisuudet valtion puolesta kullakin yksilöllä on. Toinen vaihtoehto on ottaa sinne mukaan seikkoja, joihin valtio tai muut kansalaiset eivät mitenkään voi vaikuttaa. Aina on olemassa älykkäitä ja tyhmiä. Aina on olemassa hyviä, kannustavia vanhempa ja huonoja vanhempia. Meillä on olemassa erilaisia tukitoimia heikosti pärjääville jo peruskoulussa. Meillä on olemassa myös lastensuojelu. Mielestäni valtiota tai yhteiskuntaa ei voida syyttää siitä, että joku mukkasi rotvallinen reunaan jo pienenä ja pipa lensi eikä ihmisestä tullut menestyjää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisiko joku millaisia mahdollisuuksien epätasa-arvoisia elementtejä yhteiskunnassamme on? 

6. Etninen ja kulttuurinen tausta... 

Kielitaidon puute siis vaikeuttaa työnsaantia, tämähän ei ole tasa-arvokysymys, totta kai paremman kielitaidon ja kulttuurillisen osaamisen omaava on paremmassa asemassa. Aika omalaatuinen tilanne olisi jos jotain tällaista pitäisi tasoittaa. Paremmin osaava ei saisi siis saada etua siitä että osaa paremmin asian kuten oman kielen ja kulttuurin? 

Kohdissa 1-3 valtio ja kunnat tukevat jo nyt enemmän ns "huonoja alueita", vanhemmat ja tuttavat tukevat sitten enemmän muilla alueilla. Eli yhtiskunnan rahaa sijoitetaan jo nyt epätasa-arvoisesti.

Annanhan minä. Kaikilla on täysin samat mahdollisuudet minuun, ensivaikutelma määrittää miten pärjää

"Onko sinusta oikein rangaista paremmista lähtökohdista, ahkeruudesta, älykkyydestä ja riskinotosta? Onko sinusta oikein, että koko luokka etenee hitaimpien ja häiriköiden tahtiin, ettei kenelläkään tule paha mieli tai rasistin leimaa?"

Ensin sinun pitäisi kyetä kertomaan millä tavalla meitä paremmista lähtökohdista tulevia rangaistaan? itse en ole nimittäin huomannut yhtään mitään tällaista. Enemmänkin oma kokemukseni on se, että hyvistä lähtökohdista tulevana älykkäänä lapsena olin monessa asiassa etuoikeutetussa asemassa.

Peruskoulun ongelmat taas ovat aivan eri keskustelu kuin tämä.