Oletko tajunnut aikuisena että sun isovanhemmilla oli selkeä suosikkilapsenlapsi ja se et ollut sinä?

Tajusin sen kyllä jo lapsena. Se hyvä puoli siinä on, että osaan suhtautua paremmin siihen, että appivanhemmat jatkaa samaa esikoisen jalustalle nostamista.

🤮🤮🤮🤮 0/5

Tajusin toki jo lapsena, sen verran näkyvää se oli kaikille.

Kaikki muut olivat suosikkilapsia.

En ole varma. Olen ihan kahden vaiheilla siinä oliko kyseessä suosikkilapsenlapsi (tai koko perhe) vai enemmän sijainnin ja olosuhteiden aiheuttama tilanne. Heikommassa taloustilanteessa olevan perheen lapset saivat enemmän isovanhemmilta, minä ja sisarukseni omilta vanhemmiltamme. Sinänsähän tällä ei ole väliä, kun ei siinä mitään kateutta ollut. Joskus sitä vaan näin aikuisena käsittää, miten asiat ovat ehkä olleet niiden aikuisten näkökulmasta, kun me lapset olimme pieniä.

Mä olin toisten isovanhempien ainoa lapsenlapsi eli sillä puolen ei ollut ongelmaa. 

Toiselta puolelta mä sitten olinkin se serkusten musta lammas. Tosin jo mun äitiä kohdeltiin kaltoin lapsuusperheessään. 

Vierailija kirjoitti:

🤮🤮🤮🤮 0/5

Onko sulla norovirus? Muista kuitenkin juoda riittävästi, tulee nopeasti nestehukka. 

Olin minä. Häh hää, etpä tiennyt 😄

Mä olen viisikymppinen nainen enkä ollut läheinen isovanhempieni kanssa. Toinen mummo ja toinen pappa olivat kuolleet jo ennen syntymääni, ja toisen papan kuollessa oli 4-vuotias, en muista hänestä oikeastaan yhtään mitään, jotain valokuvia olen nähnyt, että todistettavasti olemme tavanneet. 

Toinen mummo sitten asui aivan lähellä meitä, naapurissa. Äidilläni oli kuitenkin viileät ja riitaiset välit hänen kanssaan ja se vaikutti väistämättä myös meidän lasten ja mummon suhteeseen. Pienenä koululaisena vietin kyllä aikaa mummolassa iltapäivisin, mutta ei meistä tullut läheisiä. Mummo dementoitui vaikeasti ja kuoli minun ollessani teini. 

Ihanaa on kuulla, kun jotkut ihmiset ovat tosi läheisiä isovanhempiensa kanssa. Se voi olla suuri onni ja rikkaus elämässä.