Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjaon omituisuuksia, mitä kokemuksia?
08.02.2026 |
Minä seurasin vierestä kun vaimoni passasi äitiään ja oli ihan uupunut. Hänen veljensä ei ottanut mitään vastuuta vaan ryyppäsi rahansa. Silti hän oli anoppini kultapoika. Ja niin vaan se eukko testamenttasi omaisuutensa tälle hulttiolle ja vaimolle jäi vain lakiosa. Ei siinä mitään, ei meillä ollut taloudellisesti hätää, mutta mitähän lienee pyörinyt tämän päässä? Eikö hän todellakaan tajunnut kuka häntä auttoi joka helvetin päivä viimeiset viisi vuotta? Palkinnoksi antaa rahansa juopolle joka tiettävästi on tuhlannut ne jo ja jättää auttajan tavallaan pois. Mitä pyörii tällaisen ihmisen päässä?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Perintö ei ole palkinto mistään hoidosta, eikä suhteiden etäisyydestä tai läheisyydestä.
Jos näin olisi, niin silloin perintö olisi annettu sisaruksille tasan. Nyt näin ei mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla on heikot kohtansa. Voisi kuvitella, että äiti on pitänyt tytärtä pärjäävänä ja poikaansa raasuna, joka tarvii apua. Ja perintö on jaettu tällä tunteella.
Ei se reilua ole, mutta minkäs teet.
Meillä äiti aina sanoi, että mikään muu ei ole oikein kuin jakaa tasan. Tämä oli vahva periaate sen jälkeen, kun itse joutui epätasaisen perinnönjaon kohteeksi.
Mutta kun ikää on tullut, niin niin vaan jakaa jo eläessään rahaa enemmän toisille kuin toisille. Ei se kivaa eikä reilua ole, että esim minun lapsille annetaan vähemmän, kun sattuvat olemaan nuorempia kuin muut lapsenlapset, ja kun meidän perhe on vastuullinen.
Perintö ei ole palkinto mistään hoidosta, eikä suhteiden etäisyydestä tai läheisyydestä.