Lue keskustelun säännöt.
No niin, olenko masentunut?
13.10.2011 |
Esikoisen kanssa kotona, toinen vauva tulossa 4 kk:n kuluttua. Univelkaa on kertynyt melkoisesti koska esikko valvottaa, remonttia tehdään jatkuvasti ja kotitöiden teko on hankalaa aktiivisen ja vaativan esikoisen kanssa. Asumme landella, yleensä en näe ketään arkiviikkoina, poislukien mieheni joka on illat kotona ( päivät töissä). Remontin vuoksi normaalielämän vietto on hankalaa, ei ole sisävessaa eikä pesumahdollisuuksia muualla kuin keittiön lavuaarissa. Hurja tilanne siis. Nyt on alkanut elämästä katoamaan valo, huomaan että vain selviydyn päivästä toiseen enkä koe iloa esikoisen kanssa puuhailusta. Pinna on kireällä ja hirvittää tulevaisuus ja uusi vauva, miten sitten pärjäämme. Lisäksi taloushuolet painavat. Yleensä olen ollut asioihin positiivisesti suhtautuva ja optimistinen, nyt tuntuu ettei mikään mistä olen aiemmin nauttinut, tunnut enää mukavalta. Onkohan tässä kyse masennuksesta? mitä pitäisi tehdä? Neuvoja?
Kommentit (2)
Tarkoitus on unikouluttaa esikoinen ennen uuden vauvan tuloa,tällä hetkellä vaan oma väsymystila on sellainen, että unikoulun raskaat yöt eivät hirveästi kiinnosta vaikka palkinto sitten onkin suuri. Remonttiapua ollaan saatu ja tullaan saamaankin, onneksi, mutta tällä hetkellä remontin jatkaminen seuraavaan kolmeen viikkoon on mahdotonta meistä riippumattomista syistä johtuen.
Asumme todella syrjässä, eikä perheellämme ole varaa toiseen autoon, joten lähteminen kotoa on mahdotonta päiväsaikaan kun mies on töissä. Tuttavapiirissä on muutamia lapsiperheitä, mutta välimatkat ovat niin pitkiä ettei kyläily ole mahdollista viikottainkaan, etenkin kun kotitöiden teko jää iltoihin jolloin paikalla on toinenkin aikuinen lasta paimentamassa. Tuntuu että paukut loppuvat pian. On kuitenkin paljon hyvääkin, parisuhde voi hyvin ja on jopa vahvistunut koettelemusten myötä, tiimihenki on aivan eri tasolla kuin aiemmin, vaikka rakkautta ja läheisyyttä on ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koskapa minua kävi ahdistamaan pelkkä tekstisi lukeminen! On varmasti rankkaa. Univelat ihan aluksi kannattaisi saada pois ennen vauvaa. Ja voisitteko saada joltain sukulaiselta tai tutulta (tai jopa useammalta) talkooapua remontissa, että saisitte elinolosuhteet kuntoon?
Vielä, jos löytäisit joitain ystäviä, joilla olisi myös pieniä lapsia, ja voisitte käydä vaikka kerran viikossa ulkoilemassa tms. porukalla, niin varmaan kohentaisi sekä sinun että esikoisen elämää.