Miksi mä voisin nukkua vuorokaudet ympäriinsä?

Tuo tilanne ei kuulosta terveeltä eikä varmaan olekaan, mutta kilpirauhanen mulla on kyllä kunnossa, tai ainakin verikokeet on otettu sitä varten, en tiedä onko lääkäri muistanu niitä tarkistaa, ei se ole tuloksista mitään kommenttia antanu. Ehkä tämä on joku henkinen protesti jota mä poden siksi että äiti on melko marttyyri: valittelee jatkuvasti työnsä määrää jne. Olen mä kyllä aika hyvin päässy "irtautumaan" äidistäni, tai niin mä ainakin kuvittelen mutta oisko sitten että tällaisissa kuitenkin näkyy sen vaikutus, riittämättömyys on mulle tuttu tunne: vaikka mä kuinka yrittäsin ite touhuta niin ei mun äitini valittelu välttämättä vähenny yhtään...



Onhan se ihan mukava ottaa rennosti, mutta jotenkin mä kaipaan jotain sellaista "elämän tuntua", jonka mä pahoin pelkään tulevan siitä että tekee asioita, ja myös muista ihmisistä. Toisaalta muut ihmiset saa minut yleensä tuntemaan lähinnä kaikkea ikävää, ne pilkkaavat mua ja sitten mä häpeän itseäni jne.