Te neurotyypilliset, jotka olette parisuhteessa neuroepätyypillisen kanssa
Mikä ominaisuus kumppanissa kompensoi tätä haittatekijää
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Kysyin puolisolta joka on meistä se neurotyypillinen. Sanoi että ei ihmiset ole mitään plussien ja miinusten listoja vaan kokonaisuuksia. Sanoi että oon välillä rasittava koheltaja, mutta aina optimisti eikä mun kanssa oo 20 vuoteen tullut fiilistä, että joka päivä on samanlainen.
No tulihan tuossa plussat ja miinukset
Me ollaan kaikki epätyypillisiä. Mitään normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta nämä itsestään numeroa tekevät, jotka tätä epäyyypillisyyttään toitottavat, ovat äärimmäisen rasittava ihmistyyppi. Jumissa omassa itsessään, aina heitä pitäisi ymmärtää ja ottaa erityisesti huomioon ja ilmeisen kehityskelvottomia yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kaikki epätyypillisiä. Mitään normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta nämä itsestään numeroa tekevät, jotka tätä epäyyypillisyyttään toitottavat, ovat äärimmäisen rasittava ihmistyyppi. Jumissa omassa itsessään, aina heitä pitäisi ymmärtää ja ottaa erityisesti huomioon ja ilmeisen kehityskelvottomia yksilöitä.
Sun kannattaa jatkossa kehittää sisälukutaitoa, koska tätähän ei kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kaikki epätyypillisiä. Mitään normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta nämä itsestään numeroa tekevät, jotka tätä epäyyypillisyyttään toitottavat, ovat äärimmäisen rasittava ihmistyyppi. Jumissa omassa itsessään, aina heitä pitäisi ymmärtää ja ottaa erityisesti huomioon ja ilmeisen kehityskelvottomia yksilöitä.
Sun kannattaa jatkossa kehittää sisälukutaitoa, koska tätähän ei kysytty.
Ei se mitään. Kerroin oman näkemykseni näistä ihmisistä ja toin hieman toisenlaisen näkökulman tähän keskusteluun. Tiesin, että joku herkkis saattaa tästä hermostua.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kaikki epätyypillisiä. Mitään normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta nämä itsestään numeroa tekevät, jotka tätä epäyyypillisyyttään toitottavat, ovat äärimmäisen rasittava ihmistyyppi. Jumissa omassa itsessään, aina heitä pitäisi ymmärtää ja ottaa erityisesti huomioon ja ilmeisen kehityskelvottomia yksilöitä.
Niin totta! Ja ihan omaa luokkaansa ovat vanhemmat, jotka hakevat lapsilleen kaikkia diagnooseja yms. selittämään lastensa huonoa käytöstä, kun suurimmassa osassa tapauksia on kyse vaan vanhemmustaitojen ja kasvatuksen puutteesta. Näissä lapseni on neuroepätyypillinen, eli en jaksa kasvattaa lastani ja olen itse myös, eli en jaksa olla vanhempi lapselle ja asettaa rajoja on kyse vaan laiskuudesta. Joskus jopa useammassa sukupolvessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kaikki epätyypillisiä. Mitään normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta nämä itsestään numeroa tekevät, jotka tätä epäyyypillisyyttään toitottavat, ovat äärimmäisen rasittava ihmistyyppi. Jumissa omassa itsessään, aina heitä pitäisi ymmärtää ja ottaa erityisesti huomioon ja ilmeisen kehityskelvottomia yksilöitä.
Niin totta! Ja ihan omaa luokkaansa ovat vanhemmat, jotka hakevat lapsilleen kaikkia diagnooseja yms. selittämään lastensa huonoa käytöstä, kun suurimmassa osassa tapauksia on kyse vaan vanhemmustaitojen ja kasvatuksen puutteesta. Näissä lapseni on neuroepätyypillinen, eli en jaksa kasvattaa lastani ja olen itse myös, eli en jaksa olla vanhempi lapselle ja asettaa rajoja on kyse vaan laiskuudesta. Joskus jopa useammassa sukupolvessa.
Ihanaa kun joku sanoo tän ääneen. Olen opena ja joudun vaan nyökyttelemään ja hymyilemään näille vanhemmille jotka tätä tekee. On hirveän kiusallista. Sitten se erkkipetteri pilaa kaikkien mahdollisuuden oppimiseen kun vanhemmat pakoilevat vanhemmuuden vastuitaan näiden neurojuttujen taakse. Ja ope on sitten se pahis, kun laittaa rajoja, eikä siedä sitä häiriköintiä.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin puolisolta joka on meistä se neurotyypillinen. Sanoi että ei ihmiset ole mitään plussien ja miinusten listoja vaan kokonaisuuksia. Sanoi että oon välillä rasittava koheltaja, mutta aina optimisti eikä mun kanssa oo 20 vuoteen tullut fiilistä, että joka päivä on samanlainen.
Ihanasti sanottu <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kaikki epätyypillisiä. Mitään normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta nämä itsestään numeroa tekevät, jotka tätä epäyyypillisyyttään toitottavat, ovat äärimmäisen rasittava ihmistyyppi. Jumissa omassa itsessään, aina heitä pitäisi ymmärtää ja ottaa erityisesti huomioon ja ilmeisen kehityskelvottomia yksilöitä.
Niin totta! Ja ihan omaa luokkaansa ovat vanhemmat, jotka hakevat lapsilleen kaikkia diagnooseja yms. selittämään lastensa huonoa käytöstä, kun suurimmassa osassa tapauksia on kyse vaan vanhemmustaitojen ja kasvatuksen puutteesta. Näissä lapseni on neuroepätyypillinen, eli en jaksa kasvattaa lastani ja olen itse myös, eli en jaksa olla vanhempi lapselle ja asettaa rajoja on kyse vaan laiskuudesta. Joskus jopa useammassa sukupolvessa.
Ihanaa kun joku sanoo t
No mitäs me vanhemmat jonka osa lapsista on ns. normaaleja ja osa nepsyjä? Ollaanko kasvatettu heidät eri lailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kaikki epätyypillisiä. Mitään normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta nämä itsestään numeroa tekevät, jotka tätä epäyyypillisyyttään toitottavat, ovat äärimmäisen rasittava ihmistyyppi. Jumissa omassa itsessään, aina heitä pitäisi ymmärtää ja ottaa erityisesti huomioon ja ilmeisen kehityskelvottomia yksilöitä.
Niin totta! Ja ihan omaa luokkaansa ovat vanhemmat, jotka hakevat lapsilleen kaikkia diagnooseja yms. selittämään lastensa huonoa käytöstä, kun suurimmassa osassa tapauksia on kyse vaan vanhemmustaitojen ja kasvatuksen puutteesta. Näissä lapseni on neuroepätyypillinen, eli en jaksa kasvattaa lastani ja olen itse myös, eli en jaksa olla vanhempi lapselle ja asettaa rajoja on kyse vaan laiskuudesta. Joskus jopa useammassa sukupolvessa.
Mutta joissain tapauksissa osa saman perheen lapsista on tavallisia, eteviä ja hyvin käyttäytyviä ja osa on neuroepätyypillisiä. Esim. ensimmäinen lapsi voi olla "helppo", jolloin vanhemmat voivat päätellä olevansa hyviä kasvattajia, mutta toinen lapsi on jostain syystä aivan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kaikki epätyypillisiä. Mitään normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta nämä itsestään numeroa tekevät, jotka tätä epäyyypillisyyttään toitottavat, ovat äärimmäisen rasittava ihmistyyppi. Jumissa omassa itsessään, aina heitä pitäisi ymmärtää ja ottaa erityisesti huomioon ja ilmeisen kehityskelvottomia yksilöitä.
Sun kannattaa jatkossa kehittää sisälukutaitoa, koska tätähän ei kysytty.
Ei se mitään. Kerroin oman näkemykseni näistä ihmisistä ja toin hieman toisenlaisen näkökulman tähän keskusteluun. Tiesin, että joku herkkis saattaa tästä hermostua.
Itse osaan olla avaamatta keskusteluja jotka eivät kiinnosta minua tai ärsyttävät minua. Voit vaikka itse avata tästä omasta aiheestasi ketjun.
Samassa perheessä ei ole yhdelläkään lapsella samoja vanhempia. Jokainen lapsi syntyy erilaiseen elämäntilanteeseen, muuttaa dynamiikkaa ja jokaisen lapsen luonne vaikuttaa myös siihen minkälainen vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on. Sama kasvatus ei toimi kaikille sisaruksille, vaan vanhempien pitäisi olla tarkkana ja kehittää omia vanhemmuustaitoja, jotta voisivat auttaa jokaista lasta kehittymään omasta lähtökohdastaan. Kaikki vanhemmat eivät tätä jaksa ja usein sellaiset lapset koetaan perheessä hankalaksi, jotka haastavat niitä vanhempien jo käyttämiä kasvatustapoja. Ja se on laiskuutta. On vanhemman tehtävä kehittää vanhemmuustaitojaan tukemaan kutakin lasta hänen tarvitsemallaan tavalla. Peiliin katsomisen paikka on vanhemmalla, jos omat kasvatustavat eivät johonkin lapseen toimi.
On neurotyypillisissäkin kaikenlaista koheltajaa ja häirikköä. Ei se ole epätyypillisten yksinoikeus. On ilkeää, vilpillistä, väkivaltaista. Neurotyypillisenäkin voi häiriintyä, traumatisoitua ym. joka vaikuttaa käytökseen. Tämän muut neurotyypilliset sietää ja ymmärtää paremmin, se on omalla alueella. Neuropoikkeavuus on se mikä ärsyttää. Mitä olen seurannut , ja rehellisesti itseänikin.
Moni ei tajua, että periytyy lapsille ja saattaa olla, että lapsilla ei olekaan kompensoivia ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kaikki epätyypillisiä. Mitään normaalia ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta nämä itsestään numeroa tekevät, jotka tätä epäyyypillisyyttään toitottavat, ovat äärimmäisen rasittava ihmistyyppi. Jumissa omassa itsessään, aina heitä pitäisi ymmärtää ja ottaa erityisesti huomioon ja ilmeisen kehityskelvottomia yksilöitä.
Sun kannattaa jatkossa kehittää sisälukutaitoa, koska tätähän ei kysytty.
Ei se mitään. Kerroin oman näkemykseni näistä ihmisistä ja toin hieman toisenlaisen näkökulman tähän keskusteluun. Tiesin, että joku herkkis saattaa tästä hermostua.
Itse osaan olla avaamatta keskusteluja jotka eivät kiinnosta minua tai ärsyttävät minua. Voit vaikka itse avat
Täällähän olikin mielenkiintoisempi keskustelu, kuin mitä otsikko antoi ymmärtää. Joku täällä tietää asioista ja ilmaisee ne hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua, että periytyy lapsille ja saattaa olla, että lapsilla ei olekaan kompensoivia ominaisuuksia.
Ympäristö vaikuttaa myös vähintään yhtä paljon. Eli jos vanhemman ja lapsen persoonallisuudet ei kohtaa tai vanhempi ei osaa kantaa omaa rooliaan vanhempana, saattaa sillä olla vaikutusta lapseen niin, että ne ei toivotut käyttäytymistavat vahvistuvat, eikä lapsi saa tarvitsemaansa tukea saavuttaakseen asetettuja tavoitteita. Valitettavasti tätä näkee hyvin paljon esim. koulumaailmassa.
Kysyin puolisolta joka on meistä se neurotyypillinen. Sanoi että ei ihmiset ole mitään plussien ja miinusten listoja vaan kokonaisuuksia. Sanoi että oon välillä rasittava koheltaja, mutta aina optimisti eikä mun kanssa oo 20 vuoteen tullut fiilistä, että joka päivä on samanlainen.