Lue keskustelun säännöt.
Onko elämä rankkaa jos on itkuherkkä?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen, ja kyllä se tavallaan on. Mä olen aina hävennyt sitä itkuherkkyyttä, ja välttelen monia sosiaalisia tilanteita siksi, ettei piirre paljastuisi nololla tavalla. Yksikseen itkeskely ei sen sijaan minusta ole järin rankkaa.
Voi kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se. Itse itken erityisesti liikutuksesta valtavan herkästi. Käytännön ärsyttävä puoli on, että meikki menee pilalle aika pienestäkin kyynelehtimisestä. Lisäksi ihmiset katsoo vähän pitkään, ja ihmettelee. Kerran miesystävä jopa tapailuaikana päätti lopettaa koko tapailun, kun itkin elokuvan onnellisessa lopussa. Hän totesi, että mitä vttua, sehän oli pelkkä piirretty (hän itse oli halunnut katsomaan animaatioelokuvaa, eli "lapsekas" valinta ei ollut minun). Epäili ettei minunlaiseni kestä elämää, eikä hänellä ole voimavaroja alkaa jonkun yliherkän mimosan tukihenkilöksi.
Mutta erikoinen piirre on, että surullisista asioista en itke ollenkaan herkästi, enkä vaikeuksista. Sen sijaan kaikenlainen hyvyys, kauneus, suloiset eläimet, ne saa kyyneleet silmiin ihan hetkessä. Siinä mielessä sen tapailumiehen pelko siitä, että mua joutuisi jotenkin emotionaalisesti kannattelemaan koko ajan, oli turha.
Mä olen, ja kyllä se tavallaan on. Mä olen aina hävennyt sitä itkuherkkyyttä, ja välttelen monia sosiaalisia tilanteita siksi, ettei piirre paljastuisi nololla tavalla. Yksikseen itkeskely ei sen sijaan minusta ole järin rankkaa.