Oletko joskus tavannut kamalan psykologin/terapeutin?

En käyttäisi samaa kamala, mutta eivät kaikki psykologit herätä luottamusta ja tunnetta siitä, että tuolle ihmiselle voisin ja haluaisin kertoa elämästäni.

etten yhtään halunnut muuttua heteroksi, kun menin ihan muun asian takia sinne

Siis tunnen joitakin psykologeja tuttavapiiristä ja työn kautta ja heihin liittyy edellisessä viestissäni kertoma kokemukseni. Tiedä vaikka kokisin heidät erittäin hyviksi, jos olisin tutustunut heihin tarvitessani itselleni apua. On siis vain hyvä, ettei auttajasta tiedä liikaa!

Kätellessä roikotti kättään kuin kylmää kalaa. Puhui kalsealla monotonisella äänellä, ilmeä ynseä kuin mikä.

Voi luoja mikä tapaus, sitten jouduin vielä käyttämään lkastani hänellä jotta saatiin lähete jatkotutkimuksiin.

Ei laittanut mitään papereita kotiin ennenkuin niitä kyseli.

En voi kyllä sanoa kokevani mitään lämpöä sitä ihmistä kohtaan.

Kohtelee kuin maailman kurjinta olentoa, mikään mitä teen ei ole hyvin, kaikki mitä sanon olisi ihan helposti parannettavissa, jos vain haluan (varmasti haaveissa, ikävä kyllä elämässä asiat eivät käy niin vaan). Kaikkeen sanomaani sanoo, että "olet selvästi todella masentunut. Jos söisit lääkkeitä, elämäsi olisi paljon paremmin mallillaan ja nauttisit elämästä taas" - enkä siis käy hänen luonaan minkään masennuksen takia).



Koen, että hän ei osaa millään tavalla omaksua toisen ihmisen roolia, ei edes yritä ymmärtää mitä sanon. Joka asiaan on vastaus jo valmiina, yleensä en ehdi edes sanomaan lausetta loppuun.

itse kyllä ihmettelen, että jotain tosi vahvan arvomaailman omaavia ihmisiä edes päästetään psykologeiksi. Itse olin muutama vuosi sitten ahdistunut ja menin psykologille. Psykologi sanoi, että ahdistukseni johtuu varmaan siitä, että ELÄN SYNNISSÄ, koska seurustelin erään miehen kanssa kokeilupohjalla, eikä tarkoitus todella ollut mennä naimisiin eikä edes muuttaa yhteen. Ymmärsin onneksi vaihtaa psykologia ja löytyikin sitten vähän uskottavammat syyt ahdistukselle :)

Toi on kyllä kauheaa. Ei kaikkien kanssa voi henkilökemiat natsata.itse kyllä ihmettelen, että jotain tosi vahvan arvomaailman omaavia ihmisiä edes päästetään psykologeiksi. Itse olin muutama vuosi sitten ahdistunut ja menin psykologille. Psykologi sanoi, että ahdistukseni johtuu varmaan siitä, että ELÄN SYNNISSÄ, koska seurustelin erään miehen kanssa kokeilupohjalla, eikä tarkoitus todella ollut mennä naimisiin eikä edes muuttaa yhteen. Ymmärsin onneksi vaihtaa psykologia ja löytyikin sitten vähän uskottavammat syyt ahdistukselle :)

Kuulostaa kurjalle. Psykologi olisi tosin voinut olla ateistikin ja yhtä olemattomalla ammatillisuudella olisi voinut sanoa uskonkysymyksiä pohtivalle, että ahdistus johtuu siitä, että elää harhoissa, kun puhuu Jumalasta.

Psykologithan ovat laillistettu TEO:ssa, eikö totta. Ko. tapauksessa olisi varmaan voinut tehdä ilmoituksen TEO:on epäammattimaisesta asenteesta. Ei psykologin tehtävä ole julistaa omaa vakaumustaan tai sen puutetta, ei mitään uskoa eikä ateismia, ainakaan ellei asiakas ehdottomasti halua jakaa jotain tästä näkökulmasta. Eri asia on, jos asiakas etsii ns. uskovaa psykologia; silloin psykologi voi ratkaista, millä tavoin vakaumusasioita käsitellään yhdessä.

Psykoterapiakoulutuskaan ei tee ketään autuaaksi ja täydelliseksi, mutta antaa enemmän oikeusturvaa asiakkkaalle kuin pelkkä psykologin koulutus. Psykologit ovat yliopistosta valmistuneita, eikä yliopisto-opinnoissa karsita alalle soveltumattomia, kun vain kurssit saa suoritettua läpi.

Ei kuunnellut ja kun kuunteli, ei uskonut.

Kerran hän lopuksi kysyi olisinko halunnut kertoa jotain. Kerran hän hoiti tyttärensä lentolippuja lähes koko tunnin ajan... Lopetin terapian hyödyttömänä parin viikon jälkeen ja tämä nainen häiriköi puhelimitse sen jälkeen.

etten yhtään halunnut muuttua heteroksi, kun menin ihan muun asian takia sinne

^^ Minulla olisi myös ongelmia hoidosta vastaavan henkilön kanssa, kun häntä ei minun sen aikainen tyttöystäväni miellyttänyt. Ei tytössä muuten vikaa ollut, mutta kun muna puuttui.

Saman henkilön kanssa ei kyllä ollutkaan muita kuin ongelmia. Ei koskaan kuunnellut, mitä vastasin kysymyksiin. Ohitti minua eniten vaivaavat asiat. Ja päätti lopulta, että minut täytyy viedä ambulanssilla osastolle, koska olin edellisenä päivänä syönyt vain yhden lautasellisen keittoa. Lopetin tapaamiset hyvin nopeasti (heti kun vanhemmat antoivat) ja siirryin toiselle poliklinikalle.

vastasi mulle kauniisti kun kerroin hänelle että mulla on syömishäiriö 'no et kyllä siltä näytä' ja nauroi päälle. Muutenkin ihan ihme tyyppi 'et vaikuta masentuneelta, sinähän olet ihan hyvällä tuulella, harrastaisit enemmän liikuntaa' jne. kun sairastin vakavaa masennusta... Kaikki terapeutit ja psykologi ovat olleet vähintään ihan ok tyyppejä, toi tuttu lastenneurologi on ainoa (lähes) alan ihminen joka ei ole kyllä tajunnut ollenkaan minun tilannettani ja ollut lähes ivallinen.