Hei naiset, miksi annatte itsenne lässähtää? Miksi että huolehdi ulkonäöstänne?

Aika pienellä vaivalla, pienellä rahanmenolla ja oikeanlaisia elämäntapoja suosimalla saa jo paljon aikaiseksi. Masennus ym. elämänhallintaa vakavasti vaikeuttavat seikat ovat ymmärrettäviä syitä unohtaa oma ulkonäkö, mutta useimmilla ihmisillä kyse on vain ja ainoastaan _viitsimisestä_.

Minä huolehdin ulkonäöstäni ihan jo itseni takia.

Tai sitten ihmisillä voi olla muuta, tärkeämpää huolehtimista. Oletko ajatellut että joku voi pitää ulkonäköasioita täysin sivuseikkoina, turhina ja joutavanpäiväisinä? Kun on niin paljon muutakin mielenkiintoisempaa tekemistä?

Olen varmaan aika "lässähtänyt".

En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut vaatteista, meikeistä tms. ja nyt kun elämä on muutenkin tasaantunut nuoruusvuosista, voin olla rauhassa ulkonäkö paineilta;-)

Huolehdin puhtaudesta tietty, mutten muuten juuri välitä trendeistä tai ylipäätänsä siitä, mitä ulkoinenolemukseni viestittää-luotan persoonani voimaan, se kertoo ihmisille kaiken tarvittavan.

Sammallatavalla näen muut ihmiset. En osaa kertoa mitään tapaamieni ihmisten vaatetuksesta, hiuksista tai muusta ulkoisesta olemuksesta, mutta osaan kuvailla ihmiset muiden avujen perusteella.

Oletettavasti ärsytän kaltaisiasi ihmisiä.

Jokaisella kun tuppaa olemaan hieman erilaiset määreet.

jolla pakkomielle omasta ja TOISTEN ulkonäöstä ja pakko tehdä tästäkin avaus joka ilta.

Olen ollut masentunutkin, mutta tietyt perusrutiinit oon aina yrittänyt pitää itseni "hoitamisessa". En tietysti tiedä, miltä näytän ulkopuolisen silmissä (ap ei ehkä pitäis mua lätsähtäneen perikuvana), mutta kun vertaan kymmenen vuoden takaista itseäni ja nykyistä ulkonäköäni, kyllähän mä lätsähtänyt oon. Miksi? Ehkä mun itsekuri ei ole tarpeeksi hyvä kuitenkaan, siis kampaaja-aika tulee tilattua liian myöhään, väsynyttä oloa tulee lääkittyä liialla herkuttelulla, unta saa vähemmän kuin haluaisi, työt stressaa ihan hirveesti, lasten kanssa on rankkaa. Kai sitä sitten vaan lätsähtää, vaikka kuinka yrittäisi.



Yritän ottaa vinkkejä lehdistä ja palstoilta, mutta olen silti aika tyytymätön ulkoiseen olemukseeni. Enkä siis oikein osaa vastata miksi. Ehkä henkinen heikko olo näkyy ulkokuoressakin ja heikko ulkonäkö (ja syyllisyys siitä) taas lisää henkisen puolen kuormittavuutta. On tämä vaikeeta, ihmisenä (ja erityisesti naisena) oleminen...

olla just niin kuin huvittaa, kun ollaan ihania ihan luonnostaan!

Kun haet muut ketjut, voit saada monipuolisia vastauksiakin.

En minä ole antanut itseni lässähtää, vaikka on jälkikasvuakin. Etenkin fyysinen hyvä kunto on lapsenkin etu, jaksaa äiti menossa mukana. Ja sama koskee tietysti isääkin.