Miten entisaikojen ihmiset jaksoi kuunnella tuntikausien saarnoja kirkossa joka viikko?
Tarkoitan aikaa jolloin kirkkoon kuuluminen ja kirkossa käyminen oli pakollista. Kaiken lisäksi monet vanhat kirkot on tosi isoja ja niissä on sellainen akustiikka, että papin puheesta on vaikea saada selvää sielläkin mihin se kuuluu hyvin.
Kommentit (58)
Pappis-säädyn ja kirkon ylivaltaa.
Se oli hetken tauko kuivassa sisätilassa, kun muu elämä oli raskasta työtä lumessa ja sateessa. Siinä kurjuudessa kirkonpenkkikin oli kuin ihanin laiskanlinna.
ei olleet kärsivällisyyttään tuhonneet lyhyillä videopätkillä ja doomscrollauksella.
En käynyt kirkossa silloin enkä myös nyt.
Ei niillä muutakaan tekemistä ollut sunnuntaisin, kun kaikki oli kiinni. Pyhäpäivä nääs.
Lukekaa Suomen kirkkopaloista, ne oli hirveitä juttuja, mutta siis siellä on myös oltu kännissä kuin käet 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Koskas sellainen aika on ollut? Jos siis ihan Suomesta puhutaan.
"Vuosina 1686-1869 voimassa ollut kirkkolaki mahdollisti ankaran kirkkokurin. Kirkkokurin avulla seurakuntalaisia rangaistiin esimerkiksi yksilöön, yhteiskuntaan tai valtioon kohdistuneesta teosta tai uskonnon harjoittamiseen liittyvästä laiminlyönnistä.
Pekka Halmesmaa kertoo kirjassaan "Kirkkokuri murroksen kynnyksellä" näistä erilaisista rangaistusmuodoista mitä esimerkiksi haluttomuus perehtyä kristinoppiin tai jumalanpalvelukseen liittyvien velvollisuuksien laiminlyönti aiheutti.
Kyseisen kirkkolain mukaan kärsimyksen tuottaminen sääntöjä rikkoneelle kuului rangaistuksen olemukseen. Rangaistuksia olivat esimerkiksi varoitukset joko papilta ja/tai kirkkoneuvostolta, sakko tai vaihtoehtoisesti kirkolle työn tekeminen sekä lopulta jalkapuuhun joutuminen. Pitempiaikainen poissaolo ehtoolliselta saattoi johtaa jopa maasta karkottamiseen. Rangaistuksia lievennettiin kuitenkin jo kyseisen kirkkolain aikana, esimerkiksi jalkapuun käyttö lopetettiin kokonaan vuonna 1848. Rangaistusten kohteena oli pääsääntöisesti kyseinen henkilö, mutta erittäin nuorten lasten kohdalla henkilön vanhemmat tai muu huoltaja.
Vuodepotilaiden osalta vuoden 1869 kirkkolaissa mainitaan, että papilla oli velvollisuus käydä sairaiden luona, joten oletettavasti heitä ei rankaistu kirkossa käymättömyydestä vaan pappi tuli kylään halusi sitä itse tai ei. "
https://www.kirjastot.fi/kysy/aikoinaan-kirkossa-kayminen-oli-pakollist…
mahtoivatko kuunnella, vai ottivatko penkissä torkut odottaessaan sitä, että kirkonmenot päättyvät ja sen jälkeen päästään porukalla ottamaan kuppia kirkonmäellä?
Jaksathan säkin selata puhelinta tuntikausia päivittäin!
Vierailija kirjoitti:
Se oli hetken tauko kuivassa sisätilassa, kun muu elämä oli raskasta työtä lumessa ja sateessa. Siinä kurjuudessa kirkonpenkkikin oli kuin ihanin laiskanlinna.
Juuri näin. Tuskin niitä saarnoja erityisemmin kuunneltiin, levättiin vain.
No ei sitä moni varmaan tosissaan kuunnellut. Kunhan istuttiin. Suurin osa varmaan vain ajatteli omiaan. Ja kuten sanottu, se oli monelle ehkä lepohetkikin.
Vierailija kirjoitti:
mahtoivatko kuunnella, vai ottivatko penkissä torkut odottaessaan sitä, että kirkonmenot päättyvät ja sen jälkeen päästään porukalla ottamaan kuppia kirkonmäellä?
Siltä varalta penkit tehtiin epämukaviksi istua.
Ihmisillä ei ole ollut sellaisia virikkeitä kuin nykyaikana. Varmasti moni on ihan mielellään kuunnellut saarnoja ja kokenut niistä jopa virkistyneensä, hengenravintoa kun on saanut. Rauhoittumishetki arjen keskellä. Sen sijaan jos saarna on ollut syyttelyä ja pelottelua, niin tuskinpa se on iloa tuonut.
Lisäksi kirkossakäynti on ollut sosiaalinen tapahtuma. Sunnuntaisin on voinut nähdä ja tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Nuoretkin voineet tavata toisiaan ja vaikka sopia tapaamisista. Kirkon pihalla on kuhina käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mahtoivatko kuunnella, vai ottivatko penkissä torkut odottaessaan sitä, että kirkonmenot päättyvät ja sen jälkeen päästään porukalla ottamaan kuppia kirkonmäellä?
Siltä varalta penkit tehtiin epämukaviksi istua.
Pötypuhetta. Jos ihmiset olisi haluttu pitää väkisin hereillä, penkkejä olisi tehty vain vanhuksille ja muille erityisryhmille ja muut olisi saanut seistä.
Monet tässä ketjussa väittävät, että tuskin ovat ihmiset silloin kuunnelleet saarnaa. Samalla lailla silloinkin on ollut erilaisia ihmisiä kuin nykyäänkin. Hartaita ihmisiä on varmasti ollut, ja ovat tykänneet kuunnella, samoin kuin on ollut sellaisia, joita saarnat ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mahtoivatko kuunnella, vai ottivatko penkissä torkut odottaessaan sitä, että kirkonmenot päättyvät ja sen jälkeen päästään porukalla ottamaan kuppia kirkonmäellä?
Siltä varalta penkit tehtiin epämukaviksi istua.
Raskaasta ruumiillisesta työstä väsyneille uni saattoi helposti maittaa epämukavissakin penkeissä. Mutta lukkarin tehtäviin kuului kirkkokurin ylläpitäminen myös herättelemällä penkissä nukkuvia. Tämä on taustalla myös unilukkari-sanan vertauskuvallisissa merkityksissä nykykielisissä käyttötarkoituksissa.
Oliko kirkossa tuolloin ihan yleismaallisia kuulutuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mahtoivatko kuunnella, vai ottivatko penkissä torkut odottaessaan sitä, että kirkonmenot päättyvät ja sen jälkeen päästään porukalla ottamaan kuppia kirkonmäellä?
Siltä varalta penkit tehtiin epämukaviksi istua.
Pötypuhetta. Jos ihmiset olisi haluttu pitää väkisin hereillä, penkkejä olisi tehty vain vanhuksille ja muille erityisryhmille ja muut olisi saanut seistä.
Niinkuin ortodokseilla?
Koskas sellainen aika on ollut? Jos siis ihan Suomesta puhutaan.