onko eläinrääkkäys ns normaalia kokeilua 6-vuotiaalle vai

Ei ole koulutusta sanoa mitään virallista totuutta tähän mutta omista kokemuksista käsin sanoisin, ettei ole normaalia.



Ei nyt välttämättä luonnehäiriö sentään mutta jotain on pielessä. Tarve satuttaa muita on minusta aina huolestuttavaa. Lapsi oireilee jotakin. Taaperot sitten erikseen, sen ikäinen ei oikein vielä ymmärrä satuttavansa.

minusta AINA eläimen huvikseen satuttaminen ja/tai tappaminen on väärin. Oli kyse sitten muurahaisesta tai hiirestä. Jos ihan ajankuluksi kiduttaa eläimiä, niin ei voi olla oikeasti täysipäinen 6v. Puutu pian asiaan.

vaan aina oire, oli lapsi minkäikäinen tahansa. Tämä siis tieto, listasta "kiinnitä huomiota, jos lapsi toimii näin/on tällainen"

Minä myönnän rääkänneeni teini-iässä kärpästä, hyttystä ja paarmaa ihan pelkästä vihasta ja kyllästymisestä niitä kohtaan. Eipä tuo näytä olleen elämässäni oire mistään kauheasta, ihan täyspäinen ja eläinrakas aikuinen minusta on tullut. :)

sillä kukaan ei ole niin väkivaltainen kuin taapero, jolle vasta opetetaan käyttäytymissääntöjä, moraalia ja etiikkaa.



6-vuotiaan pitäisi kyllä jo pystyä arvioimaan, mikä eläintä sattuu ja miten niitä pitää kohdella, joten pitäisin kyllä eläinrääkkäystä - mitä sillä nyt tarkoitatkin - merkkinä empatian puutteesta tms.

Omani, ja kaikki tuntemani lapset ovat kyllä pienestä pitäen ymmärtäneet että eläin tuntee kipua ja sitä ei saa kohdella huonosti.



Eli joko tyhmyyttä (kukaan ei ole opettanut että eläimet tuntevat kipua siinä missä ihmisetkin) tai sitten sadistisia piirteitä (liioittelen, mutta ei siis normaalia ainakaan).

Minä myönnän rääkänneeni teini-iässä kärpästä, hyttystä ja paarmaa ihan pelkästä vihasta ja kyllästymisestä niitä kohtaan. Eipä tuo näytä olleen elämässäni oire mistään kauheasta, ihan täyspäinen ja eläinrakas aikuinen minusta on tullut. :)

En enää oikein ymärrä miksi niin tein, mutta nyt ei mieleeni tulisikaan vahingoittaa toista elävää - paitsi jauhelihaa:/

Empatiakyky kehittyy vasta myöhemmin.

Mut ei siis tod mistää pikkuhyönteisistä ole kyse.Voinko reagoida/puuttua mitekään, ku lapsi ei ole omani ja vanhemmat ohittaa/vähättelee asiaa?ap

Jos omat vanhemmat on noin pösilöitä, teet myös lapselle itselleen palveluksen puuttumalla asiaan.



Tiukka EI SAA ja pieni opetus empatiaan (=eläimeen sattuu yhtä paljon kuin jos sinulle joku tekisi noin) on ihan paikallaan. Voihan olla, että tuon ikäinen ei oikeasti tajua että eläimeen sattuu (jos kukaan ei ole kertonut), mutta sitä suuremmalla syyllä jonkun pitää kertoa viimeistään nyt.

Mut ei siis tod mistää pikkuhyönteisistä ole kyse.Voinko reagoida/puuttua mitekään, ku lapsi ei ole omani ja vanhemmat ohittaa/vähättelee asiaa?ap

kun näin kun vekarat veteli matoja katki (kesällä). Ei hajuakaan niistä mukeloista tai niiden vanhemmista -ihan sama. Mitään eläintä ei minun nähteni ajankuluksi kiusata! -ei matoakaan..